Aika entinen ei koskaan palaa...

  • 5 824
  • 26

krobbe

Jäsen
Oliko ennen paremmin kuin nykyään?
Leuto loppukesän tuuli hyväilee auringon ahavoittamia kasvojasi. Istut heinäpellon reunalla siemailemassa iloisen piikatytön tuomaa lämmintä kahvia pidellen toisessa kädessäsi lämmintä vastaleivottua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan letitettyä pullaa. On heinänteon aika, kaadetun heinän tuoksu hyväilee tutulla maanläheisellä tuoksullaan sieraimiasi. Illalla on läheisellä lavalla tanssit ja sinne on tulossa myös se naapuritalon ihana tytär, voisiko elämä olla enää paremmin.
Kyllä elämä maistuisi niin paljon paremmalle, jos voisi vääntää kelloja taaksepäin vaikkapa noin 100 vuotta, miksei hiukan enemmänkin.

Olisitko sinä valmis astumaan aikakoneen kyytiin?
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jaa, 100 vuotta sitten oli siis vuosi 1913 - parani kattoo notta ei ollut köyhästä perheestä, koska saattoi nähdä nälkää. Ja köyhiä oli pirusti. Olisikohan huutolaislapsia vielä kaupattu noihin aikoihin? Haavan infektoituminen ei ollut ihan hauska juttu, koska ei ollut antibiootteja. Naisena sitä epäilemättä oli aika lailla hellan ja nyrkin välissä, eikä siihen hellaan ollut vesijohtoa, mistä seuraa tiettyjä haasteita taloudenpidon kannalta. Totta kai keskiluokka saattoi laittaa olkihatun päähänsä ja lähteä palvelusväen kera katsomaan idyllistä maalaiselämää, mutta sen idyllisyyden kanssa saattoi olla vähän niin ja noin, jos jouduit sitä hommaa itse elannoksesi tekemään. Ja tuberkuloosi kyllä iski karusti siihen keskiluokkaankin ja v. 1917-18 sitten vallankumous ja sisällissota koetteli. Ja jos olisit kääntänyt sitä kelloa sitten 150 vuotta taaksepäin niin 10 prosenttia kansasta olisi kuollut nälkään ja kulkutauteihin kun maassa oli kolme perättäistä katovuotta. (Suomen ennätykseksi kuitenkin jäi 20-25 prosentin väestömenetys 1690-luvun lopulla.)

Toki nykyaika on syvältä, mutta luulenpa että kaikki ajat ovat olleet syvältä ja suurin erotus nykyajan ja menneisyyden välillä (täällä hyvinvoivassa Pohjolassa) on se, ettei meillä ole niin laajalti nälkä, etteikö ehdittäisi porukalla paljon pohtimaan tätä ajan karuutta ja typeryyttä.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Olisitko sinä valmis astumaan aikakoneen kyytiin?

Kotimaanmatkailulla se ei enää oikein onnistu, mutta ihan vaikka Virossa tai Venäjällä käymällä kyllä. Puhumattakaan mitä muulla maapallolla on tarjottavana.

Kiva käydä, mutta en muuttaisi. Ei nykymenossa ole mitään muuta ongelmaa kuin työelämän sekoilu. Eli se kapitalismi. Tuosta pikkaisen hölläämällä kaikki olisivat onnellisempia ja jääkiekkoakin pelattaisiin.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Olisitko sinä valmis astumaan aikakoneen kyytiin?

Periaatteessa kyllä, mutta ainoastaan lyhyelle pyrähdykselle. Vaikka esimerkiksi Helsinki (tarkoitan keskustaa) oli vanhojen valokuvien perusteella varsin viehättävä paikka 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, en haluaisi missään tapauksessa jäädä asumaan tuon aikaiseen Suomeen. Tuolloinhan hygieniataso oli lähes kehitysmaiden tasolla, saniteettitilat olivat äärimmäisen heikkolaatuisia keskivertotalouksissa sekä aika monessa paremmassakin kodissa ja kaiken lisäksi kaiken maailman taudit mellastivat kaataen porukkaa oikealta ja vasemmalta.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kai tässä nyt kuitenkin haettiin vähän sitä, että saisi vain patsastella ja nautiskella elämästä ilman kulkutauteja. Tuskin siihen tautiaikaan kukaan haluaa takaisin.

Vaan siihen, että ihan oikeasti neljännen kvartaalin tulos ei tarvitse olla kolmatta parempi.

Ja kyllä, taudit olisi saatu kuriin vähän vähemmälläkin oravanpyörällä ja velkasekoilulla ja mitä niitä on.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Vaikka itsekin tavallaan ihannoin maalaisromanttiikkaa, niin mjr on kyllä viestissään ihan oikeassa. Ei ollut 100 vuotta, eikä 150 vuotta sitten todellakan herkkua. Nykyään valitetaan että töitä tehdään ihan liikaa ja jatkuva stressi ajaa ihmiset ahtaalle. Silti koskaan ennen ihmiskunna historiassa meillä ei ole ollut niin paljon vapaa-aikaa kuin nyt parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Töitä tehtiin kuusi päivää viikossa, eikä työpäivä ollut todellakaan kahdeksantuntinen, vaan niin pitkä että hommat oli saatu valmiiksi. Lapsia syntyi keskimäärin varmaan se kymmenkunta. Ai niin, puolet niistä kuoli synnytykseen tai lapsuusajan sairauksiin. Nyt minä 25-vuotiaana olen yhden kerran nähnyt kuolleen ihmisen "livenä" (paradoksaalinen lause). Ennen wanhaa kuolema oli arkipäiväistä. Joka vuosi toimeentulo riippui siitä, onnistuisiko viljasato. Kyllä siinä varmaan vähän suurempi stressi on maajusseilla ollut, kuin tämän päivän toimistotyöläisillä. Ylipäätään, henkiinjääminen ei ollut mikään itsestäänselvyys. Voisi jopa sanoa, että jokainen vuosi oli jonkinlaista eloonjäämistaistelua.

Myös kyläyhteisöjen painostus oli voimakasta. Kirkossa oli pakko käydä sunnuntaisin, tai joutui muiden silmätikuksi. Jos erehtyi harrastamaan maallisia paheita, saattoi tulla rangaistuksia. Kaikenkaikkiaan tämä hyvinvointiyhteiskunta on kuitenkin ihan oikeasti hyvinvointiyhteiskunta, kun peilataan menneisyyteen. Eikä tarvitse mennä edes kauas.

Kai tässä nyt kuitenkin haettiin vähän sitä, että saisi vain patsastella ja nautiskella elämästä ilman kulkutauteja. Tuskin siihen tautiaikaan kukaan haluaa takaisin.
Niin, tätä varmaan haettiin, mutta minun viestini pointti oli se että tämä perinteinen suomalainen maalaisidylli "linnut laulaa, pellot lainehtii ja vaaleatukkaiset tytöt tanssii kansantansseja" on paljolti saturomantiikkaa. Siis toki totta sinänsä, mutta pitää osata asettaa kontekstiin. Varmasti hienoja ja kauniita hetkiä on entisajan elämään sisältynyt, mutta kaiken kaikkiaan se on kuitenkin ollut raskasta työtä, syntymää, kuolemaa ja eloonjäämiskamppailua. Ylipäätään nostalgikot usein unohtavat sen realismin.
 
Viimeksi muokattu:

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Ylipäätään nostalgikot usein unohtavat sen realismin.

Tarkalleen ottaen minkä realismin? Loputon talouskasvu ei ole realismia ja tämäkin kaatuu aikanaan. Se on eri asia milloin ja ketkä meistä ovat sitä näkemässä, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että niin ei tapahtuisi.
 

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maailman myrkyllisin jääkiekkojoukkue
Maalaisromantiikka (jos sellaista koskaan edes oli) ei niin kiinnosta, sitä on tullut nuorempana nähtyä riittävästi.

Mutta jos pitäisi ajassa matkustaa taaksepäin niin valitsisin ajan, jolloin esi-isämme saapuivat suomenniemelle. Olisi mielenkiintoista nähdä ihmisen koskematon Suomi, ja se luonto mitä täällä joskus on ollut ennen tehometsä- ja maataloutta, kaupunkeja ja teollisuutta. En minä sinne kuitenkaan jäisi. Puhtaat kuivat vaatteet, oma sänky ja kunnon yöunet, lämmin ruoka ja terveys on asioita, joita en vaihtaisi mihinkään.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Leuto loppukesän tuuli hyväilee auringon ahavoittamia kasvojasi. Istut heinäpellon reunalla siemailemassa iloisen piikatytön tuomaa lämmintä kahvia pidellen toisessa kädessäsi lämmintä vastaleivottua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan letitettyä pullaa. On heinänteon aika, kaadetun heinän tuoksu hyväilee tutulla maanläheisellä tuoksullaan sieraimiasi. Illalla on läheisellä lavalla tanssit ja sinne on tulossa myös se naapuritalon ihana tytär, voisiko elämä olla enää paremmin.
Kyllä elämä maistuisi niin paljon paremmalle, jos voisi vääntää kelloja taaksepäin vaikkapa noin 100 vuotta, miksei hiukan enemmänkin.

Kyllä vituttaisi, istua naama palaneena pellon reunalla, silmät vastaleikatun heinän kärystä punaisina ja suu ja sieraimet räkää puskien. Joku maalais-Moona toisi paskalta maistuvaa kahvia ja kälättäisi karmealla mongerrusmurteella mukahauskoja juttuja. Pullakin maistuu lähinnä kuivalle vaalealle leivälle koska ei oo ollu talossa sokeria. Täksi yhdeksi illaksi on mahdollisuus päästä vihdoin hetkeksi karkuun talon täyspölvästiä isäntää, ärsyttävää piikaa ja toinen toistaan juntimpia muita talon asukkeja, mutta sekin onnistuu vain jos jaksaa hortoilla 15 km läpi metsien ja soiden läheisen kulkutautien raiskaaman kyläpahasen homeiselle tanssilavalle, jossa joku kiertelevä musikantti soittaa kännissä sahaa, naapuritöllien vittumaisten urpojen ja hieltä haisevien rumien naisten tömistellessä pitkin lattiaa. Siellä sit oot sen pari tuntia, juot kusen makuista kiljua, saat kerran turpaas ja klamydian joltain hampaattomalta 22-vuotiaalta mätisäkiltä, ja hoipertelet housut ripulissa sen 15 km takas vittumaiseen kotiisi voimaan pahoin. Seuraavat 364 päivää on taas pelkkää nälänhätää ja työtä työn perään niiden vitun pölvästien kanssa, paskalla tsägällä se 22-vuotias mätisäkki saattaa vielä muuttaa maha pystyssä sinne sun 3 neliön pölyiseen ja vetoiseen aittaasi haisemaan pahalle, mongertamaan murteella jotain kamalaa ja piereskelemään.

Ei kiitos, mieluummin nökötän tän tietokoneen ääressä tekemässä kiireessä jotain millä ei oo mitään väliä.
 

Keltainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lautp, Saipa ja Veiterä. Ja Hakalin vosut
Jos pääsisi 20-30 vuotta taaksepäin, salskeana nuorena miehenä Hakalin kujille, mutta saisi pitää nykyisen elämänkokemuksensa ettei tarvitsisi tehdä samoja virheitä uudelleen, niin lähtisin heti. Vaikka jäädäkseni.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Itsekin mietin aina wanhoja hyviä aikoja. Edesmennyt mummoni sanoi tähän, että ehkä ihminen tykkää muistella mennyttä aikaa lämmöllä, koska niistä ajoista on selvitty, joskus niukasti mutta kuitenkin elossa. Lisäksi todennäköisesti asiat ovat nyt paremmin eli on pystytty nojaamaan vanhoihin aikoihin ja rakentamaan sen päälle hyvää. Nykyhetkessä taasen voi tuntua epävarmalta ja ehkä jossain mielen sopukoissa alkeellisella tarvehierarkian tasolla pelätään selviytymistä, vaikka puitteet ovat kunnossa kun on terveydenhuoltoa, ei sotaa, ruokaakin riittää jne.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Tarkalleen ottaen minkä realismin? Loputon talouskasvu ei ole realismia ja tämäkin kaatuu aikanaan. Se on eri asia milloin ja ketkä meistä ovat sitä näkemässä, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että niin ei tapahtuisi.

En puhunut nyt mistään talouskasvusta. Jos meidät nykyajan mukavuuksiin tottuneet ihmiset siirrettäisiin tästä yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin keskeltä 1800-luvun Suomeen ilman lääkkeitä ja ruokaa, niin aika nopeasti tulisi äitiä ikävä. Se on realismia.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Silti koskaan ennen ihmiskunna historiassa meillä ei ole ollut niin paljon vapaa-aikaa kuin nyt parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Niinkö? Voi olla, mutta...

(Mobiili)laajakaista, webmail, pilvipalvelut ja työpuhelin sekä sinällään kannatettava etätyö:

Kustannuspaikka lähellä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kotona ja mökillä. Autossa ja purjehdusreissulla saaristossa. Vaellusreissulla ja perheen Australian lomalla. Ennen kuin huomaatkaan, ei työn ja vapaa-ajan raja ole enää edes veteen piirretty viiva.

Balanced Scorecard ja kehityskeskustelu:

Aivan, kuin ne ensi viikon tarjoukset, toimitukset, toimeksiannot ja hankinnat eivät jo muutenkin pyörisi helposti mielessä illalla ja viikonloppuna.

Uraputki, yleneminen, bönäri, yt:t, viina, poliisilaitokselta seitsemättä kertaa haettava kakara jonka kasvatuksen laiminlyönti tuli mieleen vähän jälkijunassa, avioero, masennus, fudut, hellurei

Kvartaalitalous on jo hiipinyt moniin olohuoneisiin kutsumattomana vieraana katsomaan Tanssii Tähtien Kanssa. Se on monella reppuselässä iltalenkkiseurana. Kolmantena pyöränä aviovuoteessa.


Miten mitataan hyvinvointi? BKT:llä, kansantalouden tuottavuudella, ihmisten vapaa-ajan määrällä? Miten nykyään mitataan vapaa-aika?

Kunhan tämän kasvavan salakavaluuden tiedostaa, aito hyvinvointi on kuitenkin lopulta itsestä kiinni. Menestys työssä ja vapaa-aika on edelleen mahdollista erottaa toisistaan, itsestään voi pitää huolta ja elämästä voi myös nauttia ilman huolia.
 
Viimeksi muokattu:

Unkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC
Ei hitossa, en lähde aikakoneen matkaan. Yllä on esitetty riittävästi perusteluita. Nälkä, kylmä, taudit ja pesemättömät alapäät eivät kiinosta niin paljoa. Kyllä nyt on kaikki paremmin. Ihmisillä ei ole koskaan ollut niin paljon vapaata aikaa kuin nykyään. Jotku ehtii pelaamaan jopa golfia, ja toiset joutilaammat vielä katsomaan sitä. Nuorena sain hangota heinää seipäälle ihan tarpeeksi, Petri Pettersonin kappale Maalaismaisema kuulosti silloin vittuilulta.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Ennen kuin huomaatkaan, ei työn ja vapaa-ajan raja ole enää edes veteen piirretty viiva.

Tähän ketjuun sopii tuttu tuosta naapuripitäjästä.

Tässä hänen FAQ

Kaarina Davis: FAQ


Kaarina Davis:
Irti oravanpyörästä

"Ilman loppuun palamista en olisi ymmärtänyt muuttaa elämäntapojani sellaisiksi, että ne edistävät onneani ja terveyttäni, enkä eläisi nyt luonnon keskellä pienessä mökissä Hämeenkyrön Alhonlahdessa. Tässä kirjassa kerron valinnoista, jotka tekivät elämästäni mielekästä ja tarkoituksenmukaista - valinnoista, jotka nyt tuntuvat niin itsestään selviltä, että ihmettelen miksi en tajunnut tehdä elämänmuutosta paljon aikaisemmin."

Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä
 

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Vaikka tässä ketjussa on kuvitteellisesti palattu lähinnä suurruhtinaskunnan aikoihin, niin en voi olla linkkaamattä tähän väliin HS:n kuukausliitteen juttua viime keväältä. Aina vain paranee
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
En puhunut nyt mistään talouskasvusta. Jos meidät nykyajan mukavuuksiin tottuneet ihmiset siirrettäisiin tästä yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin keskeltä 1800-luvun Suomeen ilman lääkkeitä ja ruokaa, niin aika nopeasti tulisi äitiä ikävä. Se on realismia.

Tämä on realismia, mutta miksi sitä edes pitäisi kestää enää. Tuo on kuitenkin jo ihan todella vanhaa aikaa.

Liian moni nykysuomalainen ei kestä edes kehitysmaassa vierailua, vaikka aivan vastaavat palvelut niissäkin on. Toimivat vähän eri tavalla ja sillä lailla, mutta mitä sitten. Ei pidä olla niin kärsimätön.

Se on minusta erikoista, että nykyään ei kestetä mitään vastoinkäymisiä omissa mukavuuksissa. Kyllähän monet ihmiset valittavat kaikesta jo ihan tavallisella suomalaisella kesämökillä.

Jotku ehtii pelaamaan jopa golfia, ja toiset joutilaammat vielä katsomaan sitä.

Jotkut tosiaan katsovat muiden golfin peluuta. Näin olen ainakin kuullut.
 

krobbe

Jäsen
Puolesta ja vastaan ovat mielipiteet vaihdelleet, kuitenkin valtaosa haluaa näemmä pysytellä nykyisen oravanpyörän kyydissä mikä ei ainakaan minua hämmästyttänyt. Asioilla on puolensa, se on toki myönnettävä, että nykyisin on moni asia paremmin kuin silloin kauan sitten ja tietysti toisinkin päin.

Netistä löysin hulvattoman kannanoton ValUA Foorumilta, nimimerkki Sorjonen tykitää oikein olan takaa. Otan vapauden kopioida sen tänne iloksenne. Nauttikaa!

Ennen oli paljon yksinkertaisempaa, helpompaa, siis todellakin.


Otetaan esim. urheilu.Ei tarvinnut vittu jännittää ja valvoo yömyöhään, että pärjääkö Suomi kiekossa. Kun se ei pärjännyt.Jos nyt sattui säkällä voittaa vaikka esim Ruotsin niin viimeistään Itä-Saksalle sitten hävittiin tai se saatanan Kyynhakkel tuli ja teki kolme. Joukkue oli täynnä äijiä; kun niitä
vitutti, joka oli varmaan jatkuva olotila, niin ne veti pään täyteen jossain paikallisessa baarissa, ja taas oli helppo käydä häviämässä seuraavana päivänä kauheassa kanuunassa.Nyt jos käyttää nuuskaa niin johan lehdet kirjoittaa!! Ja kesäurheilussa sai doupata niin paljon kun maksa kesti ja tiesi pommin varmaan että ainakin muutama suomalainen oli satsannu sen verran paljon kemikaaliosastoon että mitaleja tuli. Nyt ne saatanat kyttää koko ajan, kun urheilijat yrittää keskittyä. Ota siinä nyt sitten mitaleja.

Ja kiekosta vielä, ei tarvinnut sitäkään jännittää, että jotkut saatanan Kiekko-Espoot tai Pelicansit tai jotkut muut paskajoukkueet olisi edes yrittännyt haaveilla voittamisesta.Yleensä voitti Tappara, joka totta kai vähän
vitutti, tai sitten korkeintaan Tepsi tai Ässät. Parasta kumminkin oli se, että mikään helsinkiläinen joukkue ei voittanut.

No mitäs sitten maailman politiikka, geopolitiikka ja kansainvälinen talous.
Maailmassa on nykyään niin paljon maitakin, että mukulat joutuu alkaa varmaan lukemaan maantietoa vittu neljän vanhana, että ne oppii kaikki maat. Siis ihan kun sillä olisi mitään merkitystä, onko joku kongo kongo vai Zaire; ne kuolee kohta kumminkin kaikki aidsiin.

Ulkopolitiikka oli helppoa; Kekkonen ja Karjalainen kävi pari kertaa
vuodessa vetään pään täyteen Breesnevin kanssa ja taas oli idänkauppa mallillaan. Ja mikään lehti, ei edes Hymy tai Jallu, ei uskaltanut mainita vittu sanallakaan siitä, että Kekkonen kävi hoitamassa jotain naapurin ämmää. Nyt kun Kanerva kirjoittaa pari pikkutuhmaa tekstaria puutarha-osastosta ja sen hoidosta niin heti joutuu eroon. Ja olen sata varma, että se ei saanut edes siltä Tukiaisen likalta.

Vienti veti ; heti kun näytti vähän takkuavan niin ei muuta kun sellainen
vähintään 20 % devalvaatio peliin. Ei tarvinnut valittaa, että kansalaisten ostovoima laski. Vittu silloin mitään ostovoimaa ollut ylipäätään eikä käyty ulkomailla. Ihmiset oli onnellisia, jos ne pääsi lättähatulla Vuohijärven
asemalle ja siitä kävellen kaksi kilometriä mökille, missä ei ollut sähköä joten ei tarvinnut katsella mitään nykyajan paskasarjoja. Ja jos oli sähköt ja musta-valkoinen teevee niin pysty kattoon laatuohjelmia kuten Me Tammelat tai
Naapurilähiö.

Kesät oli pitkiä ja lämpimiä ja sato vaan öisin. Ja järvissä oli vesi lämmintä. Tosin vähän paskasta kun viereinen sellutehdas puski vähän pitkäksi menneen keiton naapurilahteen. Talvella oli paljon lunta ja pakkasta oli just sopivasti, ja lumisade loppu aina just ennen kun KooKoo:n peli Puhtia vastaan alkoi Sumarissa. Jää oli tasainen ja sopivan liukas.

Mukulat sai rauhassa olla ulkona, kun ei ollut jotain namusetää tai pedofiilia koko ajan runkkaamassa jossain puskassa. Ja jos oli niin Putkosen isä nappasi pyörän liiteristä, sotki paikalle ja paino sitä niin vittu turpaan, että oli näkö ja kuulo sekaisin. Ei tarvinnut viedä sitä jonnekin helvetin terapeutille tai kuraattorille ja taas säästy veronmaksajien rahoja. Mopolla sai ajaa ilman kypärää, ei ollut nopeusrajoituksia, bensa oli halpaa, autot alitehoisia ja rumia, yms. Ylipäätään tieliikenteessä oli kaikki kunnossa. Kännissäkin taisi saada ajaa. Kohta on joka kulmassa valvontakamerat,ja varmaan jalankulkijoillakin on kypärät.

Tytöt oli kauniita eikä niiltä saanut. Ja jos joku nyt sattui saamaan
niin ei tarvinnut koko ajan pelätä että,kuolenko mie nyt kohta, kun ei tarvinnut pelätä aidista tai muita neekerisankkereita. Homot oli reilusti homoja. Tosin niitä ei paljon ollut niinkuin nykyään.

Musiikissa oli selkeät kaavat. Kun radiossa oli vaan ne kolme kanavaa, josta
yleensä tuli tosin jotain stereotestiä tai Anneli Tempakan valistusohjelmaa, niin ethän sie edes tiennyt mitä levyjä pitäisi ostaa!! Helpointa oli katsoa kerran vuodessa Syksyn Sävel ja Euroviisut ja valinta oli selvä; joku
Finnhits 3, jos halusi suomalaista tai sitten K-tel jos halusi kuunnella jotain kovempaa niin kuin Baccaraa tai jotain muuta. Nyt kun menee levykauppaan niin ethän sie edes löydä sieltä mitään, kun et tiedä onko sun haluama levy housea, acid housea, räppia, tecnoa, dancea, tai jotain vitun muuta rämpytystä. Ei vaan löydy.

Laulajat lauloi niin että sanoista sai selvää ja niitä lauluja pysty niin kuin
yrittää hyräillä tai jopa laulaa mukana. Käytiin Risulahdessa katsomassa Dannyä jolla oli kaksi numeroa pienet nahkahousut ja volkkarin pölykapselista tehty vyönsolki. Nykyään musiikki on sellaista renkutusta että laula nyt siinä sitten.
Sitten ravintolat; tosin minun kokemukset on vasta 60-luvun lopusta, kun alkoi päästä Valion-Baariin tai ylä-Manskiin ohi portsari Hirvosen väärillä papereilla (paperitkin oli silloin helppo väärentää!!),ja elämä oli helppoa. Baarit meni kiinni puolen yön paikkeilla. Ei tarvinnut roikkua jossain vitun Onnelassa aamu neljään. Pohjia alettiin ottamaan jo hyvissä ajoin iltapäivällä, ja pohjia
otettiin kunnolla. Ei tarvinnut hiiviskellä ja häpeillä, että joku luulisi köyhäksi kun joutui juomaan pohjia. Kaikki joi ja kaikki oli lähes yhtä köyhiä.

Siis tuliko selväksi? Ennen oli helpompaa!!!
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Mulla on ympyrä sulkeutunut ja asun tällä hetkellä maalla, lähes samalla seudulla, jolloin koin pikkupoikana parhaat seikkailut jne. Työt eivät rasita ja toimeen tullaan. Pääsen järvelle kesät, talvet ja luonto on lähellä. Kiire ja kaikki muukin mediapaska on taakse jäänyttä. katson netistä niitä sarjoja ja leffoja joita haluan. Kylällä on pari hyvää ruokapaikkaa joilla pärjää pitkälle. Turkuun on matkaa 45 minuuttia ja kuski löytyy omasta takaa vaikkapa kaikkiin Tepsin peleihin. Pelaan pleikkaria noin kolme tuntia päivässä ja palkka juoksee silti.

Olen suhteellisen onnellinen tässäkin hetkessä mutta voisin palata myöskin lapsuuteeni. Sen olen laittanut merkille, että joulut kokonaisuudessaan olivat ennen paremmin. Ei ollut niin "muovista" touhua. Ja juhannuksena telttailtiin, mikä oli aivan helvetin nastaa. Autojakin osasi itse korjata hyvin pitkälle.
 
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Muistan nuoruudesta 80 -luvun puolelle asti vielä tuon ajan, kun heinätöitä tehtiin pellolla käsin, lehmät laidunti pelloilla ja viljavainiot lainehti, taaten satoa myös viljavarastoihin, joita oli katovuosien varalle joka kunnassa ja maamme olikin hyvin pitkälle omavarainen. Nuo viljavarastot on suurin osa purettu nykyään.

Suomen kansalla oli tuohon aikaan myös johtaja, joka johti viisaasti & lempeästi kansaansa, tarvittaessa kuitenkin myös lujalla otteella. Päällikkömme kuoltuaan ajat alkoivat muuttua toisenlaiseen suuntaan, mutta näin oli käyvä. Omalla tavallaan ihmisillä oli henkisesti asiat paremmin tuohon maailmanaikaan, vaikka ei ollut nykyajan kaltaista määrää asioita helpottavaa tekniikkaa, internettiä, älypuhelimia eli älytöntä mediarummutusta jatkuvasti ympärillä jne.

Toimeen silti silloinkin tultiin jos joku ei ollut kotona soittaessasi, niin soitit myöhemmin uudelleen tai menit käymään kylässä. Kansalla riitti myös työtä ja puuhaa elantonsa hankkimiseksi. Voi olla, että aika osittain kultaa muistot, mutta kansallamme oli tuolloin sellaista pääomaa, joka ei ole välttämättä aina rahalla mitattavissa.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Hammaslääkäri.

Eikö se niin ollut, että joskus käytettiin elohopeaa hammashoitoon kunnes alettiin miettimään hoidon ehkä ennemminkin tappavan.

Toimeen silti silloinkin tultiin jos joku ei ollut kotona soittaessasi, niin soitit myöhemmin uudelleen tai menit käymään kylässä.

Muistan toki itsekin hyvin harmituksen, jos ei ehtinyt lankapuhelimeen kiinni ennen kuin soittaja laski luurin. Kukahan siellä mahtoi olla. Ei se ollut pelkästään nuoren pojan uteliaisuutta vaan olikohan se jotain tärkeätä. Todennäköisesti soittajalla oli jotain asiaa.

Nykyään monet säikähtävät tuntemattomasta numerosta ja ihan syystäkin. Eipä se yleensä ole tärkeää, jos edes vastaa.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Kuten joku jo mainitsikin, niin 'aikamatkustaminen' on hyvinkin mahdollista perinteisen matkailun keinoin. Ei toki juuri siihen suomalaiseen maalaisromantiikkaan, mutta kuitenkin samankaltaisiin elinympäristöihin on jopa varsin helppo päästä.

Mutta mikäli oikein ymmärsin, aloitusviestin keihään kerki ei kenties ollut varsinaisesti itse aikamatka, vaan ne (lähes) kadonneet hyvät asiat ja elämänarvot menneisyydestä, irti tästä nykyisestä oravanpyörästä. Ei siihen aikakonetta tarvita, mutta sitäkin enemmän uskallusta. Ehkä siinä (oravanpyörästä irtaantumisella) olisi todellinen apu monelle masennuksesta kärsivälle, joilla elämän realiteetit lyövät vasten kasvoja omien haaveiden kanssa?

Muistan vieläkin opeskeluajoilta yhden varsin normaalin arkipäivän, jonka vietimme erään opiskelijakaverin kanssa. Aamu venöhti sen verran pitkäksi edellisen illan juhlinnan seurauksena, että aamuluennolle oli turha vaivautua. Päätimme skipata luennon ja suunnata läheiselle uimahallille uimaan ja saunomaan. Siellä vierähti jokunen tunti kuunnellen ja jutellen uskomattomia sotaveteraanien tarinoita ja elämänviisauksia niin, että välillä tuntui happi loppuvan silkasta nauramisesta, välillä silmäkulmat kostua muustakin kuin löylyn kosteudesta kuunnellen monia traagisia koskettavia elämänkokemuksia, mitä nämä vanhat patut meille kertoivat. Uimahallilta nopsaan yliopistolle syömään lähes ilmainen lounas, jonka jälkeen muutama tunti itsensä sivistämistä kirjaston puolella. Iltapäivän käydessä jo loppuaan kaveri tuumasi, että kyllä me oikeastaan eletään kuin ruhtinaat lähes rahattomana ja oikeassahan hän siinä oli.

Oikeastaan tarinan pointti on siinä, ettei elämässä, eikä varsinkaan Suomessa, loppujen lopuksi tarvita kauheita summia rahaa ja pääomaa, jotta pystyy elämään erittäin mielekästä, omalla tavallaan jopa rikasta, elämää. Julkiset palvelut kirjatoineen, uimahalleineen, kansalaisopistoineen ja muine harrastemahdollisuuksineen ovat vieläkin olemassa niille, jotka viitsivät tehdä ja toteuttaa, harva vain viitsii. On totta, että omaisuutta ei voi kartuttaa, mutta jopa matkustamaan pääsee, jos siihen vain edes hiukan näkee vaivaa. Yhteiskunnan tukien päälle voi tienata verottomasti marjanpoiminnalla ja monilla muillakin (laillisilla) konsteilla tarvittavan ekstrasumman, jotta voi heittää repun selkään, vaikka vuosittain.

Kyse on pikemminkin siitä, että oravanpyörästä on henkisesti vaikea irrottautua, kun haaveena on saada hankittua uusin iPhone, uusin Audi A4 tai muuta krääsää, jonka vuoksi työssä pitää pinnistää aina vaan kovemmin parempaan palkkaluokkaan ja uraputkeen päästäkseen. Joillekin sekin sopii, mutta monille ei ja siksi ne monet tekevät itsensä vain onnettomaksi sitä yrittäessään.

Elämässä pitää järjen ja maltin lisäksi olla uskallusta rakentaa oma todellisuus sen näköiseksi, että siinä viihtyy ja pystyy olemaan onnellinen. Minä olen tällä hetkellä elämääni erittäin tyytyväinen ja onnellinen, mutta jos olisin muita kuunnellut elämänvalintoja tehdessä, niin tuskinpa olisin. Olen vapaaehtoisesti luopunut monesta mahdollisuudesta, jonka vuoksi allekirjoittanutta on pidetty suorastaan hulluna, mutta aina on tilalle avautunut jotain (mielestäni) vielä parempaa.

Läheinen ystäväni tekee kuolemaa, vain 44 vuotiaana. Kyllä se laittaa miettimään, mikä elämässä oikeasti on tärkeää ja mikä ei!
 

DeS

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÄSSÄT
Jos pääsisi 20-30 vuotta taaksepäin, salskeana nuorena miehenä Hakalin kujille, mutta saisi pitää nykyisen elämänkokemuksensa ettei tarvitsisi tehdä samoja virheitä uudelleen, niin lähtisin heti. Vaikka jäädäkseni.

Tästä vahvasti samaa mieltä, tietämättä mikä tuo Hakali on, mutta Porin kujille..
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös