Ihminen on siitä metka olento, että se aina kaipaa jotain parempaa aikaa, joko muistelee kaiholla menneitä tai odottaa tulevaisuudelta jotain uutta ja ihmeellistä. Joka ajalla on omanlaisensa ongelmat. Aina joku asia vituttaa enemmän kuin joku toinen.
Muistojen kultaama aika, kultainen nuoruus, aika entinen ei koskaan enää palaa, oi niitä aikoja.. Laulujen sanoittajat ja suomentajat ovat hyvin onnistuneet tavoittamaan menneisyyteen haikailevan ihmisen sielunmaiseman. Uskon, että tämä on melko yleismaailmallinen ilmiö. Kuten sanottu, joka ajassa ja kulttuurissa on omat epäkohtansa.
Nykyinen elämäntapamme, kiirettä, tehokkuutta ja maallista mammonaa palvova yhteiskuntamme saa korvien välin kapasiteetin koetukselle. Ainoa asia mitä oikeastaan kaipaan omasta menneisyydestäni, on täällä jo aiemminkin mainittu tietynlainen yksinkertaisuus. Helppona esimerkkinä mainittakoon kaksi valtakunnallista tv-kanavaa, joissa ohjelmaa tuli klo 17-23. Nykyään ihmisiä vituttaa soitella kuluttajasuojapalveluun, kun 50 kanavan paketti näyttääkin NHL-pelien lisäksi turhapäivisi dokumenttikanavia.
Lankapuhelimella pärjäsi vallan mainiosti ennen, ja varmasti pärjäisi 2000-luvullakin. Jos ei sattumalta ole kotona tai työpöydän ääressa duunissa, niin so what. Ei niin kiire saa olla etteikö lankaluurilla ehtisi asioita hoitaa. Savumerkein ja kirjekyyhkysin on pärjätty ennenkin, nekin olivat aikansa merkittäviä keksintöjä.
Vaikka on olevinaan niin hemmetin fiksu, kekseliäs, sosiaalinen, taipuisa, menevä, tehokas, komea, kaunis, menestyvä jokapaikahöylä, niin asiat voi hoitaa simppelisti ja turhia hötkyilemättä. Sellaista rennompaa ilmapiiriä ja otetta kaipaan tähän paskantärkeyden ja teennäisyyden täyttämään nykyaikaan.
Muistojen kultaama aika, kultainen nuoruus, aika entinen ei koskaan enää palaa, oi niitä aikoja.. Laulujen sanoittajat ja suomentajat ovat hyvin onnistuneet tavoittamaan menneisyyteen haikailevan ihmisen sielunmaiseman. Uskon, että tämä on melko yleismaailmallinen ilmiö. Kuten sanottu, joka ajassa ja kulttuurissa on omat epäkohtansa.
Nykyinen elämäntapamme, kiirettä, tehokkuutta ja maallista mammonaa palvova yhteiskuntamme saa korvien välin kapasiteetin koetukselle. Ainoa asia mitä oikeastaan kaipaan omasta menneisyydestäni, on täällä jo aiemminkin mainittu tietynlainen yksinkertaisuus. Helppona esimerkkinä mainittakoon kaksi valtakunnallista tv-kanavaa, joissa ohjelmaa tuli klo 17-23. Nykyään ihmisiä vituttaa soitella kuluttajasuojapalveluun, kun 50 kanavan paketti näyttääkin NHL-pelien lisäksi turhapäivisi dokumenttikanavia.
Lankapuhelimella pärjäsi vallan mainiosti ennen, ja varmasti pärjäisi 2000-luvullakin. Jos ei sattumalta ole kotona tai työpöydän ääressa duunissa, niin so what. Ei niin kiire saa olla etteikö lankaluurilla ehtisi asioita hoitaa. Savumerkein ja kirjekyyhkysin on pärjätty ennenkin, nekin olivat aikansa merkittäviä keksintöjä.
Vaikka on olevinaan niin hemmetin fiksu, kekseliäs, sosiaalinen, taipuisa, menevä, tehokas, komea, kaunis, menestyvä jokapaikahöylä, niin asiat voi hoitaa simppelisti ja turhia hötkyilemättä. Sellaista rennompaa ilmapiiriä ja otetta kaipaan tähän paskantärkeyden ja teennäisyyden täyttämään nykyaikaan.