Historiallisen hyvä kausi
Ennakkoarvioiden vastaisesti Ahmat selvitti tiensä Mestiksen pudotuspeleihin. Joukkue saavutti jatkopaikan, vaikka pelasi onnistuneesti vain toisen ja kolmannen sarjaneljänneksen. Ennen kauden odotusten ja täyttymysten tarkastelua luotakoon vielä silmäys viimeiseen sarjaneljännekseen.
Ahmat aloitti neljänneksen taisteluvoitolla KJT:stä ja rutiinivoitolla UJK:sta. Näiden otteluiden jälkeen Sami Heinonen lähti Bluesiin jatkamaan nousujohteista uraansa ja Ahmoista katosivat hyökkäystehot. Sittemmin Heinonen kyllä nähtiin Hyvinkään hallin katsomossa, mutta tehot palasivat paikalle vasta viimeiseen runkosarjaotteluun.
Kun Marko From joutui loukkaantumisensa myötä sivuun, Ahmojen haasteet alakerrassa eivät ainakaan helpottuneet. Kim Sjöblomin loukkaannuttua helmikuun lopussa puolustuksessa täytyi peluuttaa pahimmillaan jo kahta hyökkääjää, jotta puolustajien rasitus ei kävisi täysin tolkuttomaksi.
Ahmat loi otteluissa parhaimmillaan loistavia maalintekopaikkoja. Mutta ilmeisesti pelaajat puristivat mailaa ratkaisupaikoissa niin paljon, että ne pehmeät kädet, jotka kauden mittaan olivat niittäneet niin tuhoisaa jälkeä vastustajien kenttäpäädyissä, eivät siivittäneet hyvinkääläisiä enää voittoihin.
Tilannetta mainittujen edellytysten vallitessa kuvaa joukkueen maalisuhde runkosarjan viimeisellä neljänneksellä: 26-42.
Tahtovoitto Sportista runkosarjan päätteeksi loi kuitenkin myönteistä mielialaa. Samalla ottelu toi Hyvinkään halliin vielä kerran kuin kiitokseksi uskolliselle kotiyleisölle tuulahduksen marras-joulukuun aikaisesta ahmahyrinästä.
Puolustuksessa ei suuria yllätyksiä
Kirjoitin tässä ketjussa 29.8. joukkueeseen liittyvistä odotuksista. Kuinka ne toteutuivat runkosarjassa?
Patrick Machreichiin liittyvät pelilliset epävarmuustekijät aktualisoituivat. Maalivahdin ja kenttäpelaajien tyylit eivät sopineet yhteen. Boretuksen marraskuussa esittämään kysymykseen saatiin vastaus: Ahmat ei päässyt pudotuspeleihin Machreichin torjunnoilla. Sinne mentiin muilla avuilla.
Huolimatta siitä loppukesäisestä huomautuksestani, jonka mukaan Ahmojen puolustajat olivat edelliskautta kokeneempia, joukkueen viisikkopuolustukseen jäi ajoittain toivomisen varaa. Uskottavaa on, että ongelmiin vaikutti materiaalin kapeus.
Turo Virta lunasti jo alkukaudesta odotukset, jotka hänen toissakautiset meriittinsä A-nuorten SM-sarjassa olivat luoneet. Elokuinen viittaukseni siihen, että Virran rooli voisi joukkueessa kasvaa, osui siis kohteeseensa. Tamperelainen matematiikan ja tilastotieteen opiskelija nousi Ahmojen ykköspuolustajaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Olli Korkeavuori lähti joulutauolla Kerhoon.
Odottamani puolustaja Olli Tukosen läpilyönti jäi näkemättä. Tukonen sai edustusryhmässä alkukaudesta vain vähän peliaikaa eikä häntä sittemmin enää edes nähty kokoonpanossa.
Paras ketju omista kasvateista
Kauden kynnyksellä mietin Ahmojen hyökkäysosaston terävyyttä. Aiempien näyttöjen perusteella joukkueen hyökkääjistö vaikutti heikentyneen, puuttuihan joukosta Semi Pekki ja Tomi Lindfors sekä heidän tekemänsä 78 tehopistettä.
Pohdiskelin varovaisesti, että "tähänastiset harjoituspelit viittaavat siihen, että paluumuuttajat ja tulokkaat korvaavat poislähteneet - ehkä kuitenkin lukuun ottamatta huippuluokan menetyksiä".
Ahmojen onneksi paluumuuttaja Miikka Jäske ja joukkueessa jatkaneet Juha-Pekka Loikas ja Jukka Penttinen heiluttivat verkkoja sarjan alettua aivan riittävästi. Ketjun vauhti oli pitelemätön. Kolmikko teki runkosarjassa 160 pistettä - erinomainen saavutus Ahmojen juniorityön hedelmiltä.
Pohdintani Lauri Tukosen merkittävämmästä roolista joukkueessa ei toteutunut. Kiekkolupaus nimittäin pelasi vain alkukaudesta Ahmoissa ja sai silloinkin melko niukasti peliaikaa.
Runkosarjan summa
Ottaen huomioon Ahmojen resurssit on kausi ollut hyvinkääläisittäin erittäin onnistunut. Talous tiukalla ja kapealla pelaajistolla liikkunut joukkue haastoi parhaimmillaan kaikki mestisseurat niiden rostereista ja budjeteista riippumatta. Joukkue keräsi historiansa parhaan pistepotin tällä sarjatasolla.
Kiitosta ja kunniaa saaneiden pelaajien - Sami Heinosen, Alfie Michaud'n, Turo Virran, Janne Lehtisen, Miikka Jäsken, Jukka Penttisen ja Juha-Pekka Loikaksen - ohella kaikki muutkin joukkueen jäsenet täyttivät tehtävänsä hyvin.
Lujaa taistelumieltä illasta toiseen ovat osoittaneet toisinaan vähemmälle peliajalle jääneet, mutta alttiisti työnsä tekevät Joni Hakonen ja Markus Juvakoski. Erityismaininnan ansaitsevat lisäksi alkusyksystä loukkaantunut ja siksi miltei puolet runkosarjan peleistä sivussa ollut, mutta aina kentälle päästessään vaihdosta toiseen yrittävä Tuomas Tikkanen sekä Mr. Ahma, Jarno Ekman, joka comebackillään osoitti ääretöntä lojaalisuutta ja auttamisvalmiutta seuralleen, joka kamppaili vaikeuksien keskellä.
edit: kirjoituserheen korjaus