Minä olen joskus törmännet sellaiseenkin ilmiöön, että omankin joukkueen emoseuraa inhotaan. He vievät parhaat pelaajat ja sotkevat systeemit muutoinkin. Farmi-fanien keskuudessa on muutenkin jonkun verran sellaista itsepetosta. NHL-pelaajat ovat primadonnia joita ei haluttaisikaan katsella, kun taas farmijätkät ovat reiluja ja mukavia down-to-earth heppuja, joilla on aikaa faneillekin.Välillä on myös jotenkin hauskaa, kun HC-farmikannattajat kantavat kaunaa vain NHL-emoseuran takia AHL-jengiä seuraaville. ”Väärin kannatettu” ja niinhän se tavallaan onkin, ei minua vaikkapa kiinnosta katsoa jonkin Darren Haydarin vievän Canucks-pelaajilta peliaikaa, vaikka isossa kuvassa se ehkä sittenkin on jotenkin rikkaampaa, että farmijengi vetää omalla tyylillään ja omalla faniryhmällään.
Erikoista on tuo suomalaisesta perspektiviistä.
Olen ollut jokusen kerran AHL ja kerran ECHL pelejä katsomassa ja vähintäänkin mieleenpainuvia matseja ovat olleet kyseessä. Huomattavasti eksoottisempia ja ikimuistettavampia kuin NHL-matsit. Ei nyt mitään WHA:sta kertovan "Rebel League"-kirjan tasoisia, mutta kuitenkin.