AC/DC – maailman paras rockbändi

[Rocket Richard]

Tästä osoitteesta voi koekuunnella tuota äijien uusinta levyä ja nyt muutaman kerran omaa hypeäni nostaakseni sen tehneenä olen vähintäänkin vaikuttanut.

Ihan vitun rankkaa musaa!

 

[teroz]

Soundissa on muuten ihan V:n kova juttu. Haastateltu Briania Saksassa, kyllä taas nousee kavereiden pisteet. Hyviä repeilyjä aiheuttaa mm. se, että Malcolm käyttää edelleen samaa farkkutakkia kuin mikä hänellä oli päällä, kun Brian tapasi hänet ensimmäistä kertaa vuonna 1980.

Sen lisäksi taannoisessa Rolling Stonen kuvauksissa stylisti kysyi, että "missäs teidän vaihtovaatteet ovat?"... Bändi ihmetteli hetken ja kertoi, että nämä on ne mitä tuli päälle aamulla laitettua ja muuta ei ole. Tosin Malcolm hetken mietittyään sanoi, että on mulla toinen paita mukana ja kaivoi laukustaan T-paidan jota oli käyttänyt vakituisesti vuoden 1981 For Those About to Rock-kiertueesta lähtien. Stylisi oli ollut hieman hukassa.

Lisäksi Brian kertoili Kimistä ja Heikistä jotain, sekä totesi että eiköhän AC/DC:n studioura ole oikeasti tässä. Ja pakko olla edellisen kanssa samoilla linjoilla, eli maistiaisten perusteella todella hyvä kiekko tulossa!

Kyllä on hienoja kavereita huh-huh!

 

[Rocket Richard]

Ja pakko olla edellisen kanssa samoilla linjoilla, eli maistiaisten perusteella todella hyvä kiekko tulossa!

Ja nyt toisena päivänä kuunnellessani tuo käsitys vain vahvistuu. Nyt jo ainakin yksi iso suosikki tuolta levyltä noussut esiin eli Anything goes. Aivan vitun huikea biisi. Skies on fire on myös loistava. Vaikka eipä tältä levyltä taida huonoa biisiä edes löytyä, aivan huikea lätty tulossa!

Aamen!

 

[Blackie]

"Ei tämä ole niin hyvä kuin ne vanhat, kyllä se Back In Black vaan on... blaa...blaa...blaa"

Ei vaan, todellakin yhdyn edeltäviin kommentteihin. Ihan hyvää rokkia näin ensikuulemalta luvassa. Mitään uutta ei tämä uusin levy tarjoa, mutta sitä tuskin kukaan AC/DC-fani odottikaan. Onhan tämä nyt aivan eri kastissa kuin vaikkapa levyt Ballbreaker ja Stiff Upper Lip.

Täytyy kuunnella enemmän ennen syvällisempää analyysiä.

 

[PikkuKasi]

Eilen oli 5 tähteä -ohjelmassa haastattelussa Angus Young. Koko Suomen ainoa TV-haastattelu bändiltä. Angus lupasi Suomeen tulonkin.

 

[Pavlikovsky]

Eilen oli 5 tähteä -ohjelmassa haastattelussa Angus Young. Koko Suomen ainoa TV-haastattelu bändiltä. Angus lupasi Suomeen tulonkin.

Anguksen sanaan pitää luottaa, oli oikeastaan varsin helpottava tieto. Huomenna voi erityisen hyvillä mielin hakea uuden lätyn kaupasta ja fiilistellä sen minkä kerkeää.

 

[Momesso]

Tänään meinasin mennä ostaa uuden levyn, niin paikallisradiosta soitettiin että olen voittanut uuden AC/DC:n levyn. Voiko viikko paremmin alkaa?

 

[teroz]

Tänään meinasin mennä ostaa uuden levyn, niin paikallisradiosta soitettiin että olen voittanut uuden AC/DC:n levyn. Voiko viikko paremmin alkaa?

Onnea!

Itse pitää tänään mennä hakemaan lätty mukaan ja automatkailu on taas viihtyisää pitkään! Tätä tuleekin sitten luukutettua uuden GnR-levyn tuloon (25.11) asti (jos tulee).

 

[Rocket Richard]

Anguksen sanaan pitää luottaa, oli oikeastaan varsin helpottava tieto.

Taisin katsella saman ohjelman ja kyllähän Angus tosiaan lupaili Suomen keikan olevan tulossa. Mikä olisikaan hienompaa, jos pääsisi heinäkuussa intistä pois ja siitä suoraan stadikalle AC/DC:n konserttiin? Ei varmasti juuri mikään.

Harmi vain, kun ei ole palkat vielä tilille tipahtaneet, niin en voi mennä tänään vielä ainakaan uusinta lättyä noutamaan, mutta ehtiihän tuon toki vielä myöhemminkin. Intoa ainakin riittää!

Edit. Onneksi on ystäviä, jotka suostuivat vähän fyrkkaa lainaamaan, joten iskin tuon limited editionin tulemaan postissa. Levykauppa X:n tuntien levy kolahtaa huomenna postilaatikosta!

 

[angnus]

Nro 1 ikuisesti

Aivan sama kuinka paljon ikää on itsellä mittarissa, kun nämä sedät pukkaa uuden levyn ulos, niin taas on ihan pikkupoikamainen olo! Kunpa ne nyt vielä sais nähdä Livenä, niin alkaisi elämä väkisinkin olla mallillaan ;)

 

[Yläpesä]

Kahden esimaistetun youtube-tuttavuuden jälkeen olin valmis odottelemaan samaa vanhaa uusissa vaatteissa. Mikä yllätys levyn sisältö lopulta olikin! Täällähän on aivan uusia ac/dc-vivahteita, vankkaa bluesahtavaa southern-otetta, selkeää vanhalenhagar-tyylistä kasarihardrockia ja herranjumala: melodioita! Soundillisesti tulee viitteitä aika monellekin youngyoungvanda-levylle, varsinkin biisien alut ovat aikatrippejä ennenkuin jyräys alkaa.

 

[-OO-]

Tuli juuri kuunneltua kertaalleen läpi tämä uutukainen levy ja kyllähän se varsin tanakkaa tavaraa on, nämä pojat ei vaan petä koskaan! Yllätti hieman että levyn soundi oli niinkin blues, eli kyllä AC/DC osaa myös uudistua vaikka sitä on monesti kritisoitukin vanhan jutun toistamisesta. Selvästi enemmän oli southern ja blues -vaikutteita tällä levyllä kuin edeltäjillään. Tästä levystä tulee olemaan iloa vielä pitkäksi aikaa.

 

[Pavlikovsky]

Tuli juuri kuunneltua kertaalleen läpi tämä uutukainen levy ja kyllähän se varsin tanakkaa tavaraa on, nämä pojat ei vaan petä koskaan! Yllätti hieman että levyn soundi oli niinkin blues, eli kyllä AC/DC osaa myös uudistua vaikka sitä on monesti kritisoitukin vanhan jutun toistamisesta. Selvästi enemmän oli southern ja blues -vaikutteita tällä levyllä kuin edeltäjillään. Tästä levystä tulee olemaan iloa vielä pitkäksi aikaa.

Niin, olihan edellisellä Stiff Upper Lipillä jo havaittavissa jazz/blues-vivahteita, muttei niin selkeästi kuin tässä uutukaisessa. Tuosta uudistumisesta, että minä en ainakaan kritisoi AC/DC:tä henkilökohtaisesti siitä, että he ovat pitäneet vankkumattoman, hyvin samankaltaisen linjan periaatteessa koko uransa. Tällaiset "pakkokokeillajotainerilaista"-levyt ovat tunnettujen hard rock/hevibändien mustia aukkoja ja lista on vaikka kuinka pitkä. Aussipapat ovat pitäneet tyylistään kiinni ja huomenna Pavlikovskykin hakee omansa kaupasta.

 

[Tulppu]

Bluesvivahteet eivät itse asiassa ole lainkaan uutta AC/DC:n musiikissa, vaan pikemminkin kaiken perusta. Bändihän nimittäin perustaa musiikkinsa 50-luvun rock-standardeille joten blues on olennainen osa musiikkia.

Ja AC/DC on takuulla se yhtye, joka ei muuta musiikkiaan mihinkään suuntaan vaan pysyy orjallisesti jutussa jonka osaa parhaiten: pienistä tarpeista rakennettua suurta kitarointia.

En vielä tänään ehtinyt ostaa uutta levyä, mutta huomenna pitää hakea se heti kaupan auettua.

 

[Yläpesä]

Bluesvivahteet eivät itse asiassa ole lainkaan uutta AC/DC:n musiikissa, vaan pikemminkin kaiken perusta. Bändihän nimittäin perustaa musiikkinsa 50-luvun rock-standardeille joten blues on olennainen osa musiikkia.

Luetaanpas tarkemmin vaikka ollaankin täpinöissä. Blueskaavat bändi on osannut jo Dave Evansin ajoista mutta slidettuja southern-vaikutteita ei aiemmin ole kuultu Youngin veljesten kitaroista ainakaan levyllä asti. Pari kohtaa ovat kuin ZZ-topin, Lehnerd Skehnerdin ja Blackfootin nuottikirjoista.

 

[-OO-]

Luetaanpas tarkemmin vaikka ollaankin täpinöissä. Blueskaavat bändi on osannut jo Dave Evansin ajoista mutta slidettuja southern-vaikutteita ei aiemmin ole kuultu Youngin veljesten kitaroista ainakaan levyllä asti. Pari kohtaa ovat kuin ZZ-topin, Lehnerd Skehnerdin ja Blackfootin nuottikirjoista.

Juuri tuota tarkoitin minäkin. Parissa kohtaa tuli tosiaan mieleen että kuuntelee ZZ-Topin levyä.

 

[Yläpesä]

Juuri tuota tarkoitin minäkin. Parissa kohtaa tuli tosiaan mieleen että kuuntelee ZZ-Topin levyä.

Southern boogien lisäksi tunnistan sieltä yhden Hagarin aikaisen van_halenismin (Anything goes) ja perushardrockin Whitesnaken tapaan (Rock'n'roll dream), joiden molempien rytmi ja tuntu on perin epä-AC/DC.

 

[kiljander]

Levy kuunneltu - ei vakuuta. Edelleenkin ACDC on mulle kaikkien aikojen paras bändi mutta valitettavasti parhaat hitit on kuultu jo 15v sitten.

Uusi tiukka tuttavuus samoilla linjoilla on Airbourne (tämä kolahtaa ja lujaa)

 

[Rocket Richard]

Uusi tiukka tuttavuus samoilla linjoilla on Airbourne (tämä kolahtaa ja lujaa)

Miksi oikea ja aito AC/DC-fani haluaa kuulla halpaa kopiota bändistään ja tällä vetoan nimenomaan tuohon Airbourneen. Voiko härskimpää kopiota olla enää?

Tajuan kyllä, että Airbourne on tehnyt kunnioittaakseen sitä aitoa juttua tätä musiikkia, mutta en silti näe tämän kyseisen bändin kuuntelemiselle.

Sori, en vaan ymmärrä.

 

[Yläpesä]

Useamman kuuntelun jälkeen huomioi taas eri tavalla. Yksi seikka johon täytyy kyllä olla melko pettynyt on Anguksen soolot. Polvihousun 70- ja 80-luvun soolot edustavat itselleni perusteiltaan yksinkertaisen bluestyylin äärimmilleen viritettyä herkkyyttä ja sielua jota saa yrittää tehdä perässä. Black Icen soolot ovat muodon pakottamia kuvioita jotka käydään heittämässä siinä kohtaa missä kello sanoo "soolo".

 

[Yläpesä]

Sori, en vaan ymmärrä.

Airbournella on kaikki kohdallaan: nuoruutta, energiaa, loistava lavashow, ruutsit ac/dc:ssä ja kunhan tuohon saadaan vielä ajan kanssa omia killeribiisejä niin kyllä heille kelpaa tarjota viestikapulaa kun papat on jo liian vanhoja kiertämään ja tekemään levyjä.

Myös Krokuksen "One vice at a time" on aivan hard rockin aatelia vaikka onkin 99%:sti ac/dc:n inspiroimaa musaa.

Mm. Judas priestin ensimmäisiä levyjä haukuttiin aikanaan lehdistössä surkeiksi Black Sabbath -kopioiksi, mitä ensinnäkin täytyy syvästi ihmetellä ja toiseksi, jos bändi olisi tuon perustella pistänyt kimpsut kasaan niin maailma olisi nyt paljon ohuempi, kevyempi ja tyhjempi.

 

[Tulppu]

Luetaanpas tarkemmin vaikka ollaankin täpinöissä. Blueskaavat bändi on osannut jo Dave Evansin ajoista mutta slidettuja southern-vaikutteita ei aiemmin ole kuultu Youngin veljesten kitaroista ainakaan levyllä asti. Pari kohtaa ovat kuin ZZ-topin, Lehnerd Skehnerdin ja Blackfootin nuottikirjoista.

No niin, levy on nyt ensikuunneltu. Ei tästä vielä kovin syvällistä analyysiä saa aikaiseksi, mutta jotain kuitenkin.

Levy on, kuten tietysti luonnollista, selvästi tehty myytäväksi lavoittain. Tuotanto on aika odotettu, ja valitettavasti sieltä löytyi parista paikasta tuo Southern-vaikutekin, joka tuskin kuitenkaan liveseteissä tai radiosoitoissa saa aikaa.

Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita, että levy olisi mitenkään huono: päinvastoin, tämä on sitä mitä on odotettu, kitarointeineen ja kurkkuäänteineen. Perusjutut löytyvät, sooloissa on potkua ja biisit ovat mielestäni jopa parempia kuin aikaisemmalla platalla.

Tästä on kieltämättä hyvä lähteä odottamaan kiertuetta ja seurailemaan millaisia maistiaisia ensikonserteista nettiin livahtaa. Biisilistalla pysytellään varmasti tutulla ja turvallisella linjalla, tuskinpa tältäkään levyltä kovin moni biisi pääsee ns. ikivihreiden tilalle.

 

[kiljander]

Miksi oikea ja aito AC/DC-fani haluaa kuulla halpaa kopiota bändistään ja tällä vetoan nimenomaan tuohon Airbourneen. Voiko härskimpää kopiota olla enää?

Tajuan kyllä, että Airbourne on tehnyt kunnioittaakseen sitä aitoa juttua tätä musiikkia, mutta en silti näe tämän kyseisen bändin kuuntelemiselle.

Sori, en vaan ymmärrä.

En analysoi musiikkia kuunnellessa sitä, kopioiko joku jotakin vai ei. Minulle on tärkeää että saan musiikista hyvän fiiliksen. ACDClla on mieletön määrä huippubiisejä (varsinkin se 1990- luvun kieppeillä tehty livelevy on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN hyvä). Nykytilanteessa Airbourne lyö selkeästi ACDCn uusimman levyn. Parempaa musaa yksinkertaisesti.

 

[Tulppu]

(varsinkin se 1990- luvun kieppeillä tehty livelevy on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN hyvä).

1991 (vai olikos se nyt 1992) tehty AC/DC LIVE joka siis on muistaakseni suurimmaksi osaksi nauhoitettu Donington Castle Parkin livekeikalta on studiossa jälkikäteen siistitty versio. Vähän kuin joku soittaisi syntikalla accadaccaa ja diggailisit sitten sitä.

Ao. keikastahan on tehty myös dvd joka on nyttemmin julkaistu myös masteroituna versiona. Siitä selviää hyvin miten paljon tuota ns. livelevyä on siistitty.

Tuo levy taidettiin muuten kuitenkin nauhoittaa useamman keikan materiaaleista - hitto kun nyt vaan muistaisin että mistä?

 

[Evil]

AC/DC:n repertuaarista löytyy yksi hieno virallinen livelevy, If You Want Blood (-78), joka tosin voisi olla vielä parempikin. Ai miten? No, jos se olisi tupla. Bändi nimittäin veteli tuolla kiertueella montaakin erinomaista biisiä (Sin City, Live Wire, TNT, Dirty Deeds...) jotka olisi voinut tunkea levylle mukaan.

Olen sitä koulukuntaa, jolle kaikki Bon Scottin aikainen Accadacca uppoaa paremmin kuin mikään vuoden -79 jälkeen tehty, mutta pakko nostaa esille muutama Johnsonin känisemä levy:

Back In Black
Mielenkiintoista olisi tietää totuus siitä, kuinka paljon Scottin lyriikka-aihioita tälle levylle lopultakin sisällytettiin. Hienoja biisejä tässä kyllä on paljon, ja bändille suo ilomielin BIB:n käsittämättömät myyntiluvut.

Flick Of The Switch
Raakasoundinen, alaston, paljas ja ilkeä levy. Ehkä bändin aliarvostetuin; hakkaa esimerkiksi edeltävän ja seuraavan albumin kuus-nolla.

Blow Up Your Video
Joku tässä levyssä viehättää. Two's Up, Kissin' Dynamite, Some Sin For Nuthin'... Ei-hittimateriaali sävykästä ja yllättävän tasokasta Johnson-ajan AC/DC:ksi. Tämän jälkeen täysosumabiisit laskettiinkin jo epäkelvon puusepän sormilla.


Black Icen aion toki tsekata, mutten uskalla ostaa kuulematta... Kirjastosta varasin.


Ai niin: jos haluatte kuulla kuinka Brian Johnson laulaa, hankkikaatten Geordien Don't Be Fooled By The Name (-74). Erinomainen rocklevy on se; väittäisin jopa että paras Johnsonin myötävaikuttama albumi, ohi Back In Blackin.