Kirjoittelenpa itsekin muutaman rivin tästä lievästi ilmaistuna odotetusta tapahtumasta.
Olen fanitellut tätä bändiä ala-asteelta lähtien ja käynyt jo pari kertaa aiemminkin toteamassa liveaktin toimivuuden Helsingissä. Ensimmäinen keikka oli 1996 ja toinen 2001. Kumpikaan noista keikoista ei yltänyt laadullisesti eilisen tasolle.
Bändi on (lehdessäkin mainitun mukaisesti) tunnettu työläismentaliteetistaan: Ensin tehdään hommat ja vasta sitten lähdetään baariin. Tämä tekemisen pieteetti ja onnistumisen halu kuului läpi koko konsertin: soitto oli tarkkaa ja harjoiteltua eikä orkesteri sortunut monen muun ikämiesbändin tapaan olettamaan, että pelkkä läsnäolo riittää rahojen nostamiseen. Sen sijaan se teki kovasti duunia pari tuntia ja tulos oli puhdas kymppi.
Aluksi tosin hiipi epäilys puseroon, kun ensimmäisenä soitettu Rock'n Roll Train ei oikein lähtenyt kulkemaan: joku varsin amatöörimainen repriisi- tai muu virhe siinä tapahtui, en oikein saanut selvää. Eri paikassa kuitenkin oltiin. Mutta biisi päättyi kuitenkin yhteisestä sopimuksesta ammattimaisesti. Siitä eteenpäin keikka olikin yhtä ilotulitusta.
Istumapaikkamme sattuivat olemaan E-katsomossa stadionin peräpuolella, mutta hyvinhän tuonne kuului ja näkyi kaikki mitä pitikin. Screenit, joiden toimivuutta youtube-videoiden perusteella hieman epäilin, toimivat hyvin ja kuvaus oli onnistunutta.
Thunderstruckissa on kaksi tuskan paikkaa: alku ja korkea lauluosuus, joista molemmista bändi selvisi ihan hienosti, lieneekö ollut kylmän ilman syytä että pientä epävarmuutta kitaroinnissa alkuun oli. Mr. Johnsonille lähtee muuten illan keikasta puhtaat paperit, komeaa tekemistä alkupuolen lupauksesta viimeiseen nuottiin: The party starts right here! - We salute you, Helsinki!
Show down in flames sekä hell ain't a bad place to be ovat molemmat kappaleita joista saisi varsinaisia yleisön hullaannuttajia jos niitä malttaisi ihan hienokseltaan hidastaa keikkatilanteessa. Nyt kummankaan kohdalla ei tähän lähdetty.
En jaksa valittaa settilistastakaan, sillä mitäpä sitä toimivaa vaihtamaan. Aiemminkin olen todennut, että uudet kappaleet pitää aina harjoitella, ja tuskinpa tuolla keikkarytmillä kukaan alkaisi tosissaan suunnitella joka illalle eri settilistaa. Tällöin myös eri maiden fanit joutuisivat eriarvoiseen asemaan, kun sitä Riff Raffia ei kuultaisikaan joka paikassa...
Kokonaisuutena oikein taidokas, huolella ja rutiinilla hoidettu keikka, jonka järjestelyt tosin hieman ontuivat. Paitajonoja olisi esim. voinut lyhentää hieman keskittyvämmillä myyjillä. Lisäksi osa porukasta oli taas lähtenyt juomaan kaljaa stadikalle eikä kuuntelemaan AC/DC:ta. Mutta kai se on hyvä sijoitus maksaa yli seitsemänkympin lippu äänekkääseen ulkoilmaravintolaan? E-katsomoon pääsi ennen lämppäriä täysin ilman jonottamista josta lähtee plussat järjestäjille. Lisäksi turvatarkastajana sattui olemaan huumorintajuinen tyyppi - harvinaisuus tämäkin.
En usko, että tätä mahtavuutta enää Suomessa nähdään. Toivon kuitenkin herroille hyvää loppukiertuetta ja toivottavasti saisimme vielä ainakin yhden levyn, vaikka sitten parhaat livevedot-kokoelman tai vastaavan.
Pieni lainaus tuotannosta kiteyttänee koko homman:
Heavy decibels are playing on my guitar
We got vibrations coming up from the floor
We're just listening to the rock that's giving too much noise
Are you deaf, you wanna hear some more
We're just talkin' about the future
Forget about the past
It'll always be with us
It's never gonna die, never gonna die
Rock 'n' roll ain't noise pollution
Rock 'n' roll ain't gonna die