Mainos

A trip down the memory lane

  • 207 743
  • 711

Ice raven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Liverpool
Pitääkö lipun heiluttajalla olla nykyään palomiehen tutkinto ja oma vaahtosammutin mukana vai mihin kielto perustuu?
 

Aake

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit vuodesta 1983, HJK
Pitääkö lipun heiluttajalla olla nykyään palomiehen tutkinto ja oma vaahtosammutin mukana vai mihin kielto perustuu?
Oltiin parin skidin kanssa pari kuukautta takaperin Hartwalilla maaottelussa. Tempaistiin mun pojan Suomi-lippuun samanlainen about metrin pituinen puukeppi kuin mun vanhassa Jokerilipussa on (se on muuten aiheuttanut suurta kateutta, "wau, onko sulla tommonen!"). Portilla oli kova neuvottelu järkkäreitten kanssa kun omia heilutuslippuja keppeineen ei saisi tuoda halliin. Vain ihan pikku hammastikkuja. Selitä siinä sitten että mulla on ollut tommonen satoja kertoja lähes kaikissa Suomen halleissa, ja jos olisin halunnut tyrkätä sen jonkun porilaisen johonkin paikkaan niin se olisi kyllä jo tehty.

Eli varmaan joku turvallisuushomma tai näköeste tjms. Näin ne ajat muuttuu.
 

liigajyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsinki Warriors
Nikolai Makarovista yksi tarina. Joskus -82 mies luennoi siinä Nordiksen lähellä olevassa (mikä lie) CCCP talossa. No pikkupoikina sitten menimme pyytämään nimmareita niin kun antoi paperin ja kynän niin Kolja heitti nimmarin paperiin ja laittoi kynän taskuun. :)
 
Suosikkijoukkue
Jokerit
Eilen tuli muuten täyteen tasan kolmekymmentä vuotta (12.4.1992) kun täpötäydessä Jyväskylän jäähallissa Jokerit juhli viidennen finaaliottelun jälkeen ikimuistoista suomenmestaruuttaan.

Omien (hatarien) muistikuvien mukaan matkaan startattiin Nordiksen parkkikselta parin, kolmen fanibussin voimin. Ilmassa oli tuolloin sitä kuuluisaa suuren urheilujuhlan tuntua ja näissä reissuissahan tuo "urheilujuhla" tunnetusti vaan paranee mitä pitemmälle matka edistyy..

Itse otteluunhan lähdettiin asetelmasta että " Jokereilla olisi kolme ottelupalloa" sarjan katkaisemiseen.
Edellisen, eli neljännen pelin ratkaisi Teemu Selänne lämärillään jatkoajalle menneessä ottelussa.
Monella, tai ainakin itselläni, juuri tuo maali ja sen jälkeinen Teemun tuuletus on jäänyt yksittäisenä juttuna parhaiten mieleen tuosta finaalisarjasta.

Viidennestä finaalistahan muodostui sitten suht yksipuolinenkin tapahtuma. Jypiltä oli jo ehkä paras usko sarjan kääntämiseen mennyt ja Wahlstenin Samin sekä Teemun kahdella maalin turvin meille kannattajille jäi hyvät tovit aikaa viritellä voitonjuhlia katsomosta käsin jo siis ottelun aikanakin.
Omiin verkkokalvoihin on piirtynyt tosin jostain syystä parhaiten tuosta ottelusta Riihijärven Heikin luritus tyhjiin pelin päätösminuuteilla. No, tuo osumahan (0-4) oli lähinnä "kosmeettinen", mutta perkeleen mukavan ukon nimiin meni tosiaan tuo maali.

Riihijärven Hessuhan heitti sitten arviolta viikkoa myöhemmin itselleni hyvin mieleen jääneen kommentin pelaajien ja fanien rooleista pleijareissa: Kyllä me pelaajat jaksetaan tämä rumba, mutta onhan toi kannattajien rooli huomattavasti raskaanpaa hommaa kaikin puolin..

Tuo kyseinen ilta Hippoksella ja seuraavat viikot olivat (ja ovat) oman kannattaja-ajanjaksoni yksiä hienoinpia hetkiä omassa "muistojeni Bulevardissa" Jokerit-merkkisen jääkiekkojoukkueen ympäri.
Oli mestaruuskulkuetta, oli mestaruusristeilyä ja paljon paljon hienoja juttuhetkiä mestaruusjengin pelaajien kanssa milloin missäkin ja melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa..

92-jengihän ei ollut vielä tuolloin se ihan nimeikkäin Jokerit-joukkue. Aika monella oli tuosta joukkueesta tuolloin vielä ne uran "isoimmat sankariteot" edessäpäin ja toki näiden "tulevien starojen" rinnalla veti hienoja pelimiehiä, kuten esimerkiksi Taipolan Artsi, Halosen Kassu, Raaka-Arska Salo, Widen Tomppa, Koiviston Rambo, Norpan Timi, Järvelän Rono, Salon Juibe, Wahlstenin Jali..
Varmasti joku jäi vielä mainitsemattakin. Mutta hienoja äijiä kaikki tyyni..
Ja sitten vielä Boris ja Leksa!
 
Viimeksi muokattu:

kekkis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, VF-51, Vapaa Ukraina

Hilavitkutin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Vaatekaapista löytyi aarteita. Muistaakseni 2011-12 kaudelta ja nimmarin kävin jostain fanitapaamisesta pyytämässä. Samalla löytyi myös sininen pelipaita missä suurin piirtein koko kyseisen kauden jengin nimmarit. Löytyy sieltä mm. Teuvo

Aika haikein fiiliksin näitä kattelee kun miettii mitä Jokerit on joskus ollut.

 
Suosikkijoukkue
Jokerit
Täsmälleen 27 vuotta sitten (30.12.1995) pelattiin yksi Jokerit-historian paras tunnelmaisista finaalipeleistä.
Tuolloin Jokerit kohtasi Euroopan Cupin loppuottelussa Kölnissä kotijoukkue Kölner Haie:n.

Tunnetta, fiilistä sekä mökää ei tosiaankaan tuona iltana Kölnin hornankattilasta puuttunut.
Kotijoukkue meni matsissa kolmasti maalin edelle, mutta joka kerta Jokerit tasoittivat pelin suht nopeasti takaisku-osumien jälkeen.
Petri Varis 1-1, Mika Strömberg 2-2 ja vajaa vitonen ennen loppua sitten Tero Lehterä 3-3:een Pasi Saarelan läpiajon seuraksena tulleesta riparista.

Kölnin maaleista vastasi Jo tuolloin Tapparastakin tuttu Luciano Borsato sekä kahdesti osunut Peter "Leonin faija" Draisatl.

Jatkoaika hinkattiinkin sitten maalittomana ja ei muuta kuin rankkareita ampumaan..
Viiden vetäjäparin jälkeen oltiin 2-2-lukemissa. Jokereista kiekon maalin saivat toimitettua Martsi Martikainen ja Saarelan Pahi.

Ja sitten mentiinkin pari kerrallaan..
Variksen Pete ei onnistunut, mutta eipä onnistunut myöskään Draisatl.
Seuraavassa parissa Säilynojan Keke ampui kiekon verkon perukoille, kun omien sanojensa mukaan oli niin jännittynyt että ei pystynyt käyttämään patenttiharhautustaan.
Sitten oli vuorossa Borsato, jonka laukaus pysähtyi Sulanderin Arin räpylän reunaan. Ja tämän jälkeen nähtiinkin suht villit voitonjuhlat Jokerien toimesta kaukalossa.

Noihin aikoihin voittoihin suht marinoituneet pelaajat arvostivat voittoa tosi korkealle ja niin arvostan minäkin vielä 27 vuotta myöhemminkin!

Nykyisessä, täysin seurattomassa tilanteessa tämmöisen kaltaiseni "vanhan liiton Jokerikannattajan", johon itse itseni kategorioin on etsittävä nämä aidot Jokeri-ilot/surut menneisyydestä, kun vastaavia tunnetiloja ei taida olla enään edessäpäin.
 

-Ville-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadin Jokerit 1967-2014 & 2023> | Leijonat | Nato
Noihin aikoihin voittoihin suht marinoituneet pelaajat arvostivat voittoa tosi korkealle ja niin arvostan minäkin vielä 27 vuotta myöhemminkin!

Nykyisessä, täysin seurattomassa tilanteessa tämmöisen kaltaiseni "vanhan liiton Jokerikannattajan", johon itse itseni kategorioin on etsittävä nämä aidot Jokeri-ilot/surut menneisyydestä, kun vastaavia tunnetiloja ei taida olla enään edessäpäin.

Tämä oli hurja peli seurata suorana tv-ruudulta. Jessus sitä oli pienenä natiaisena ylpeä omasta jengistä ja Euroopan mestaruudesta.

Tämä klassikko löytyy myös kokonaisuudessaan YouTubesta:

1/3



2/3



3/3

 

Valle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit, SJK, Jussittaret
Täsmälleen 27 vuotta sitten (30.12.1995) pelattiin yksi Jokerit-historian paras tunnelmaisista finaalipeleistä.
Tuolloin Jokerit kohtasi Euroopan Cupin loppuottelussa Kölnissä kotijoukkue Kölner Haie:n.

Tunnetta, fiilistä sekä mökää ei tosiaankaan tuona iltana Kölnin hornankattilasta puuttunut.
Kotijoukkue meni matsissa kolmasti maalin edelle, mutta joka kerta Jokerit tasoittivat pelin suht nopeasti takaisku-osumien jälkeen.
Petri Varis 1-1, Mika Strömberg 2-2 ja vajaa vitonen ennen loppua sitten Tero Lehterä 3-3:een Pasi Saarelan läpiajon seuraksena tulleesta riparista.

Kölnin maaleista vastasi Jo tuolloin Tapparastakin tuttu Luciano Borsato sekä kahdesti osunut Peter "Leonin faija" Draisatl.

Jatkoaika hinkattiinkin sitten maalittomana ja ei muuta kuin rankkareita ampumaan..
Viiden vetäjäparin jälkeen oltiin 2-2-lukemissa. Jokereista kiekon maalin saivat toimitettua Martsi Martikainen ja Saarelan Pahi.

Ja sitten mentiinkin pari kerrallaan..
Variksen Pete ei onnistunut, mutta eipä onnistunut myöskään Draisatl.
Seuraavassa parissa Säilynojan Keke ampui kiekon verkon perukoille, kun omien sanojensa mukaan oli niin jännittynyt että ei pystynyt käyttämään patenttiharhautustaan.
Sitten oli vuorossa Borsato, jonka laukaus pysähtyi Sulanderin Arin räpylän reunaan. Ja tämän jälkeen nähtiinkin suht villit voitonjuhlat Jokerien toimesta kaukalossa.

Noihin aikoihin voittoihin suht marinoituneet pelaajat arvostivat voittoa tosi korkealle ja niin arvostan minäkin vielä 27 vuotta myöhemminkin!

Nykyisessä, täysin seurattomassa tilanteessa tämmöisen kaltaiseni "vanhan liiton Jokerikannattajan", johon itse itseni kategorioin on etsittävä nämä aidot Jokeri-ilot/surut menneisyydestä, kun vastaavia tunnetiloja ei taida olla enään edessäpäin.
Vaikka tuohon aikaan oli vielä nuori, niin oli kyllä hurja peli. Nämä tietyt matsit eivät unohdu koskaan. Eilen oli puhe Karlssonin jäähyväisottelusta joka oli myös ikimuistoinen.

Tottakai itselle se ensimmäinen peli paikanpäällä on myös piirtynyt mieliin ikuisiksi ajoiksi. Ottelu oli HPK-Jokerit legendaarisella Rinkelinmäellä. Faija vei kaksi nuorta lastaan matsiin ensimmäisen kerran. Tuostakin reissusta jäänyt ne tietyt asiat mieleen. Jokerit voitti ottelun selvästi. Numeroita en muista tarkalleen. Hauska yksityiskohta oli , että faija oli pikkuisen munannut ja ostanut paikat legendaarisesta sikakatsomosta. Ei hän sitä tiennyt. Kunhan oli vaan varannut liput jostain katsomosta. Kun Jokerit takoi maaleja liukuhihnalta Oton ja kumppaneiden kanssa, niin faija totesi suureen ääneen eikö noista romuhousuista ole mihinkään. Ei ihan järkevää tuohon aikaan :D. Ilman pikkulapsia olisi varmaan saanut turpaan. Matsin jälkeen Hämeenlinnan Rautatieasemalla sain lähes kaikilta pelaajilta nimmarit vihkoon joka on vieläkin laatikon uumenissa. Yhteiskuvat myös, joista helmi oli tietysti Otto Janeckyn kanssa. Ainoa jolta en saanut nimmaria ja kuvia oli muuten Mika Strömberg. Hän paineli suoraan bussiin nuuska huulessa :)
 

Museisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Tottakai itselle se ensimmäinen peli paikanpäällä on myös piirtynyt mieliin ikuisiksi ajoiksi. Ottelu oli HPK-Jokerit legendaarisella Rinkelinmäellä. Faija vei kaksi nuorta lastaan matsiin ensimmäisen kerran. Tuostakin reissusta jäänyt ne tietyt asiat mieleen. Jokerit voitti ottelun selvästi. Numeroita en muista tarkalleen. Hauska yksityiskohta oli , että faija oli pikkuisen munannut ja ostanut paikat legendaarisesta sikakatsomosta. Ei hän sitä tiennyt. Kunhan oli vaan varannut liput jostain katsomosta. Kun Jokerit takoi maaleja liukuhihnalta Oton ja kumppaneiden kanssa, niin faija totesi suureen ääneen eikö noista romuhousuista ole mihinkään. Ei ihan järkevää tuohon aikaan :D. Ilman pikkulapsia olisi varmaan saanut turpaan. Matsin jälkeen Hämeenlinnan Rautatieasemalla sain lähes kaikilta pelaajilta nimmarit vihkoon joka on vieläkin laatikon uumenissa. Yhteiskuvat myös, joista helmi oli tietysti Otto Janeckyn kanssa. Ainoa jolta en saanut nimmaria ja kuvia oli muuten Mika Strömberg. Hän paineli suoraan bussiin nuuska huulessa :)
Hienoja muistoja ja itsekin ensimmäiset Jokereiden pelit olen sattuneista syistä seurannut 90-luvulla Hämeenlinnassa. Eksyin myös välillä vahingossa sikakatsomoon, kun en silloin vielä asioista ymmärtänyt.

Tuli samalla kerättyä lähes koko joukkueen nimmarit aina valmentaja-Aravirrasta kakkosmaalivahti Marko ”Pumppu” Rantaseen asti. Mietin vaan, että miten toi rautatieasema liittyy asiaan. Me ainakin skideinä venattiin pelaajia aina Rinkelinmäen hallin sivuovella, josta pelaajat sitten painoivat nimmareiden jälkeen suoraan bussiin. Rautatieasema ei ihan lähellä hallia ole. Onhan pelaajat toki senkin kautta joskus saattaneet pyörähtää.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit
Rinkelinmäeltäkin on tosiaan monenlaisia muistoja itsellänikin.
90-luvun alkupuolen HPK-Jokerit peleistä on jäänyt mieleen muutama "poikkeuksellinen ottelu".
Tässä nämä muistijäljet:

Kyllähän noi kolmen-neljän maalin sulamiset/nousut ovat olleet ihan arkipäiväisiä juttuja iät ja ajat jääkiekossa, mutta kun peliä johdat kymppi ennen loppua 5-2 ja kuitenkin häviät pelin varsinaisella 5-6, niin pistäähän se jurnimaan. Näin siis joskus 90-luvun puolvälissä kävi Jokereille Hämeenlinnassa.

Toinen muistelo liittyy kaudeksi 91-92 Tapparasta hommattuun Mika Välilään.
Teemun ja Keken junnumajukaveri tuli Jokereihin "suht suurin" odotuksin, mutta eipä lähtenyt "Vällyllä" homma lentoon Jokereissa.
No yksi nappipeli Välilältä toki nähtiin, mies iski kolme maalia reiluun viiteen minuuttiin HPK:n verkkoon Rinkelinmäellä.
Ja kyllähän noita hattutemppujakin nähdään aika-ajoin suht yllättäviltäkin tahoilta, mutta Välilän kohdalla homman teki "erikoiseksi" se että kaveri teki koko kaudella yhteensä neljä maalia.
Mielikuva on myös siitä että tuo Välilän "nopeus-ennätys" kolmeen tehtyyn maaliin pysyi pitkään seuraennätyksenäkin, mutta joku peijakas ( Varis tai Rita?) se tuonkin ennätyksen rikkoi sitten Hartsun aikoina.
 

Valle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit, SJK, Jussittaret
Mietin vaan, että miten toi rautatieasema liittyy asiaan. Me ainakin skideinä venattiin pelaajia aina Rinkelinmäen hallin sivuovella, josta pelaajat sitten painoivat nimmareiden jälkeen suoraan bussiin. Rautatieasema ei ihan lähellä hallia ole. Onhan pelaajat toki senkin kautta joskus saattaneet pyörähtää.

Joo ei ole kovin lähellä. Ei faija kyllä enää muistanut kun kysäisin asiasta. Taisi jengi olla vain pyörähtämässä siinä lähistöllä ja ehkä syömässä jossain. Kävi tuuri kun oli bussi siinä. Ujona poikana sitten kiersin kaikki legendat lävitse. Hienoja muistoja.
 

Quaser

Jäsen
Suosikkijoukkue
O'Neill, KiVa
Rinkelinmäeltä myös muistoja. Paras viimeisen 20 vuoden ajalta on pleijaripeli jota kaverin kanssa seisomakatsomossa (sikakatsomo?) janarien keskellä oltiin kattomassa.

Muistaakseni Jokerit tasoitti pelin aivan lopussa 6-3 yv:llä ja Inkkari Banham taisi tuon tai jatkoerämaalin tehdä. Alkaa vähän muisti jo hämärtymään.

Oli itelle eka kerta Hämeenlinnassa peliä katsomassa.
 

arghprkl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Huoh! Ei uskoisi, että tästäkin on jo parisenkymmentä vuotta. Muistan, kun ottelupäivänä jo nyt edesmennyt isäni päätti yllättää ja kävi nappaamassa kaksi lippua Areenalle. Oli nimittäin tullut muutamia peruuntuneita lippuvarauksia myyntiin ja meitä onnisti.

 

pappi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Huoh! Ei uskoisi, että tästäkin on jo parisenkymmentä vuotta. Muistan, kun ottelupäivänä jo nyt edesmennyt isäni päätti yllättää ja kävi nappaamassa kaksi lippua Areenalle. Oli nimittäin tullut muutamia peruuntuneita lippuvarauksia myyntiin ja meitä onnisti.


Ai että noita aikoja. Ainut mestaruus tahansa mennessä tuolla areenalla.
 
Suosikkijoukkue
Liikunnan Riemu
Vaikka en jokerifani varsinaisesti ole koskaan ollutkaan, niin muistoja herättää kyllä nämä Youtube- pätkät vuosien varrelta. Varsinkin tuo Euroopan Cupin loppuottelu Kölner Haieta vastaan tuo lapsuuden muistot mieleen. Tuo peli oli minulla pitkään nauhalla VHS- kasetilla (!) ja muutamaan kertaan tuli kyllä peli katsottua. Tuohon aikaan suoratoistopalvelut olivat reilun viidentoista vuoden päässä. Maksu/satelliittikanavia oli vain harvoilla. Omassa kotikaupungissani ei vielä tuolloin ollut liigajoukkuetta, joten "tyydyttiin" muiden liigajoukkueiden peleihin. Tämä peli oli itelle oikeesti kova peli tuolloin.

Kun katsoo Sulanderin ja tuon Kölnin veskarin Heissin torjuntatyöskentelyä, niin vähän on tyyli muuttunut verrattuna nykypäivään. Tuohon aikaan oli vallalla tyyli, että veskarit pysyivät pystyssä mahdollisimman pitkään. Olihan SM-liigassakin näitä maalivahteja, teilläkin pelannut Parris Duffus nyt ainakin muistuu mieleen.

Kahden viivan syöttö in memoriam.
Niin, ja Tapio Suominen oli hyvä selostaja.

Tuota Jokereiden viimeistä mestaruutta kun muistelen, niin minulle jäi mieleen kaikkien tähtien takaa sellainen pelaaja kuin Alex Brooks, jos muistan nimen oikein. Oli taistelija, heittäytyi vaikka pää edellä kiekon tiellä. Oli ilmeisesti myös fanien arvostama.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tasan neljäkymmentä vuotta (30.1.1983) sitten Helsingin Jäähallissa pelatussa Jokerit- Kärpät ottelussa nähtiin Pekka Tuomiston "kohtalokas" kirves-/ mailanisku Jokereiden tähtipakki Nikolai Makarovin käteen.

Tuolla kaudellahan Jokerit oli suorastaan sensaatiomaisesti monen vuoden rämpimisen ja vakituisen liigakarsijan paikalta noussut parrasvaloihin sekä samalla myös SM-liigassa paalupaikalle!
Isoin osuus, vaikka paljon muitakin onnistujia oli, oli eittämättä Nikolai "Kolja" Makarovin ylivertaiset pelitaidot, 20 maalia 31 peliin oli jotain mihin ainakaan sen aikaiset Jokeri-fanit eivät olleet tottuneet puolustajistamme puhuttaessa.

Tottakai on mahdoton todentaa veikö tuo Pekka "puunhakkaaja poika" Tuomiston temppu tuona keväänä jopa mestaruuden Jokereilta?
Itse olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä että vei. Sen verran vaisuksi jäi Makarovin panos kuukauden sairausloman jälkeen pleijareissa, 0+1 kahdeksaan peliin ei ollut ihan sitä "Koljaa" mitä ennen loukkia nähtiin..

Noh, olishan se Ralekin joku toinen päivä napannut sen Lehtosen Pepen rystypompun kiinni ja joku toinen päivä Mäkelän Seppo olis dumannut Petäjäahon Sakelle kakkosen sijaan käytöskympin hetki ennen Rautakallion 2-2-tasoitusmaalia ylivoimalla. Jos ja Jos.
 

Ice raven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Liverpool
Mestoilla oltiin faija-vainaan kanssa ja kyseisen huitaisin jälkeen oli helppo vihata Tuomistoa uransa loppuun asti. Kolja oli kyllä äärettömän hieno pelaaja ja veti muistaakseni pleijarit erikoisvalmisteisella hanskalla. Ei varmaan edesauttanut pistetehtailua...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös