Ulkopuolisen silmin katsottuna IFK:n junioripuoli ei kyllä ole ihan siinä tilassa, mitä jotkut sen kuvittelevat olevan. "Kolliluolan" rakentaminen on ihan hienoa ja oikea tapa tuoda arvostusta A-nuorten SM-liigalle, mutta miten se OIKEASTI palvelee A-nuorten tärkeintä tehtävää, eli tuottaa pelaajia liigajoukkueelle? En tiedä, mutta tuskin sillä ainakaan kovin suurta merkitystä on.
Edelleen, ulkopuolisen silmin, ei ole normaalia, että kolme alle 18-vuotiaiden MM-kisapelaajaa päästetään pois seurasta. On ymmärrettävää, että kaikki sen ikäluokan MM-pelaajat eivät automaattisesti omaa potentiaalia liigapeleihin, mutta epäilen vahvasti, että samasta organisaatiosta kisoihin pääsisi kolme tuollaista pelaajaa.
Edelleen, ulkopuolisin silmin, mahdollisia ns. isoja ongelma on kaksi:
1) Henkilövalinnat. En nyt puhu Pentistä tai Mobergista, vaan junioriorganisaation pyörittäjistä ja valmentajista. Kokevatko pelaajat, heidän vanhempansa ja agenttinsa, että IFK on organisaatio, jossa voi kehittyä pelillisesti ja jossa on mahdollisuus nousta kansalliselle/kansainväliselle huipulle? Ja että onko henkilökunta sellaista, jotka voivat sitä edistää.
2) Strategia. Onko olemassa strategiaa siitä, miten omia nuoria pelaajia kasvatetaan ja onko olemassa suunnitelmat henkilökohtaisesti jokaiselle pelaajalle? En tarkoita mitään hienoja medialle tai sponsoreille esiteltyjä powerpointteja, vaan ihan vaikka tavallista a4-ruutupaperia mihin asiat on pistetty ylös ja minkä pohjalta toimitaan.
Onko mietitty missä joukkueessa pelaajan X on optimaalista pelata? Kannattaako häntä istuttaa liigajoukkueen penkillä keräämässä kokemusta ja irtominuutteja vai peluuttaa isossa roolissa A-nuorissa vai antaa esimerkiksi muutamaksi kuukaudeksi Mestikseen ns. näiden kahden muun sarjan välimaastoon? Olennaista on, että löydetään pelaajalle se juuri oikea rooli.
--
Pelaajasopimuksista sen verran, että ainakin tällä hetkellä HIFK:ta selvästi suuremmilla resursseilla varustettu Kärpät tekee koko ajan pitkiä sopimuksia nuorien pelaajiensa kanssa.
Ei tarkoitus ole sitoa kymmeniä pelaajia pitkillä sopimuksilla ja odotella 4-5 vuotta jokaisen kohdalla, josko joku niistä kypsyisi. Olennaista on muistaa, että sopimuksista pääsee myös aina eroon, ja joskus nekin loppuvat.
Nuorten pelaajien kanssa pitää vain olla vähän "härski", tarjota pitkää sopimusta, jossa liksa on tekohetkellä ylihintainen, mutta jos jackpot iskee, pelaaja on sikahalpa. Esimerkkejä löytyy SM-liigasta monia.
Ei vertailu jalkapalloon sikäli ole huono, että jos nyt tekee pelaajan kanssa sopimuksen, joka on pitkä ja seuralle halpa ja sillä varmistaa sen, että pelaaja ei ihan hetkeen aikaan lähde muihin seuroihin ja sen jälkeen saa mahdolliset NHL-rahat pois, sillä kuitenkin kuitataan useamman nuoren pelaajan vuoden, kahden tai jopa kolmen vuoden palkka. Eli ehkä juuri niiden pelaajien palkat, joista ei NHL-rahaa saada tai jotka eivät välttämättä ikinä breikkaa liigatasolle.
Tämä kaikki ei mitenkään varsinaisesti liity tämänkesäisiin lähtijöihin, vaan on ihan yleisemmän tason pohdintaa.