St_Patrick #16 kirjoitti:
Voi siinä toki olla perääkin. En minäkään mikään skoutti ole, enkä tosiaan ole montaa kertaa nähnyt Jokerien C-junnuja kentällä tällä kaudella. Enemmän kuitenkin Teemun veljestä Tonysta tuli mieleen tällainen koollaan, fysiikallaan ja vahvalla luistelulla pärjäävä. Teemusta taas hyvän pelisilmän omaava, taitava ja juonikas peluri, joka käytti joukkuetovereita hyvin hyödyksi ja kokonsakin puolesta hän oli siellä keskitasolla.
Pitää nyt loppukaudesta käydä katsomassa C-junnujen pelejä, niin eiköhän käsitykset selkiydy.
Ja se laukaus on ehkä yksittäisistä jääkiekon osa-alueista helpoin treenattava fysiikan ohella. Toki siinäkin on luontaisessa kyvyssä paljon etua, mutta eniten se vaatii toistoja, toistoja ja toistoja. Kysykää vaikka Selänteeltä:)
Totta puhut. Bobby Hull, Erich Kuhnhackl, Juhani Tamminen, Jarkko Varvio, Sheldon Shouray jne...Edellä mainituilla kaikilla heillä oli (tai on edelleen) ilmiömäinen kuti ja se lienee tullut ainoastaan äärimmäisen omatoimisen harjoittelun kautta. Se toi (tai tuo) heille myös suhteellisen paljon mainetta ja mammonaa. Mielestäni tällä ominaisuudella on helpoin tapa päästä pelaajan huipulle tai tehdä ns. keskinkertaisesta pelaajasta hyvä tai jopa huippupelaaja. Kun osaat ampua (maalia kohti) kovaa ja usein ja mieluiten tarkasti, saat todennäköisesti asioita (lue:muita pelillisiä heikkouksiasi) valmentajan silmissä anteeksi, ja paljon! (esim. Hannes Hyvönen). Ja tämä vieläpä riippumatta siitä olitpa sitten pakki tai hyökkääjä. Tämän kautta tuot joukkueellesi tärkeää lisäarvoa ja saattaa se näkyä myös tilastoissa. Tämä tarkoittanee myös sitä, että sinulla on silloin jokin keskimääräistä parempi tai jopa huippuominaisuus joukkueessasi tai koko pelaamassasi sarjassa, minkä myös muut huomioivat pelatessasi sinua tai joukkuettasi vastaan.
Tätä laukaisuominaisuutta saattaapi muuten voida treenata kuka vaan jääkiekkoilijan alku (ja halvalla). Resepti:mieluiten vähintään riittävä määrä (100?) kiekkoa päivässä levyltä per ylämummo, alamummo, keskimummo, kesäisin ja talvisin, aamuin illoin... Se lienee kuitenkin pääasia, että asetat itsellesi haasteita ja haasteena voisi olla esim. meidän joukkueen paras laukaus! Ja muuten huomaat, että jossain vaiheessa harjoittelu tuo tuloksia. Ja vaatimusastetta lisäämällä homma pysyy haasteellisena.
Stressipallot yms. kuten Bobby Hullilla on hyvä keino harjoituttaa ranteen ja sormien jne. voimaa. Esim. koulussa sitä voi harjoittaa tylsän tunnin aikana samalla kun katsoo kellon viisarin liikkumista kohti välituntia. Tämä on ns. "varmaa voimaa".
Rakennusten purkuduuni (lekalla tiiliseinän hajoittaminen 8h/päivä*4vk) on parasta kesäduunia ever. Takaan ja alleviivaan, että kutisi on parempi kesäduunisi jälkeen! Tai lekalla kuorma-auton renkaan hakkaaminen kesäisin (ps. kysy Ville Niemiseltä vinkkiä)...
Ottakoon tuon jutun/propagandan todestaan kuka haluaa :)