Alfredo Di Stefano on joskus tokaissut, että maaleja ei ansaita, ne tehdään. Kai se on miestä uskottava.
Ajallesseni ottelun jälkeen kotiapäin tarttui Marko Luomalan haastattelu Radio 957:n suorassa lähetyksessä korviin ukon jutellessa suurin piirtein sanatarkasti jotain sen suuntaista, että "tuomaripeliä, avauserässä meidän olisi pitänyt tehdä vähintään pari-kolme maalia, koska olimme edellä viidellä viittä vastaan".
Liturgiat toki liturgioina ja kaikkea hyvää monivuotisen/tunnollisen Ilves-työhevosen Rauman reissulle, mutta haistapas nyt Luti pitkä paska. Ennen kolmannen erän puolta väliä - jonka jälkeen Ilves oli pakotettu hakemaan tasoitusta riskilläkin - Lukko ei tullut kiekon kanssa viidellä viittä vastaan yli punaviivan juuri ollenkaan luoden niin ikään tasaviisikoin maalinsa lisäksi pari hassua tilannetta. Samaan aikaan Ilves jyräsi kenttäpelissä 60 minuuttia aivan ylivoimaisesti, mutta ei saanut kiekkoa lukemattomista täysin avoimista paikoista ylärimaa lähemmäksi kuin kerran. Yksi piste oli sinällään esimerkillisesti taistelleelle Lukolle kuin lottovoitto, vaikka isompi potti karkasikin loppuhetkillä. On se vaan uskomatonta, että tuon statuksen hyökkääjät eivät tunnu saavan kiekkoa edes tyhjään maaliin.
Ilmeisesti myös Toivola oli käynyt avautumassa erotuomaritarkkailijalle. Vaikka esimerkiksi herra nimeltä Tamminen on joskus heikompana hetkenään jotain muuta väittänyt, missään ei ole määrätty, että tuomittujen jäähyminuuttimäärien kuuluu olla ottelun jälkeen tasan. Ei tokikaan sillä, että tuomari olisi onnistunut: linja ei pitänyt, ja muutamia yksittäisiä kakkosia jäi viheltämättä puolin ja toisin, mutta jäähysuhde sinällään ei missään tapauksessa tehnyt raumalaisille ainakaan vääryyttä - Lukko rikkoi vähintään sen verran enemmän kuin mitä sai enemmän jäähyjä. Itse asiassa Toivola saisi olla pikemminkin tyytyväinen, että Ilvekselle löydettiin kakkosia niinkin monta. Ja kaiken kukkuraksi kolmannen erän puolivälistä eteenpäin touhu muuttui yhtäkkiä lähinnä surkuhupaisaksi, kun tuomarikin alkoi vierailijoille ansaitusti tuomitun kakkoskavalkaadin jälkeen noudattaa tätä "kirjoittamatonta sääntöä", ja Lukko sai puolustaa maalin johtoaan lähes keinolla millä hyvänsä.
Yleisesti ottaen, vaikka esimerkiksi P. Sihvonen puhuu mielestäni silkkaa asiaa kirjoittaessaan, että Ilveksen pitäisi hyökkäyksissään luisteluttaa kiekotonta miestä apinanraivolla kohti maalia (onko Ilves tehnyt käytännössä ollenkaan rebound-osumia, Viitakosken maskiohjauskin taisi olla ensimmäisten joukossa), pitkän tähtäimien menestymisen kannalta myös paljon ns. oikeita asioita on kohdallaan: Työmoraali on erinomainen, maalivahtipeli toimii viimeisen päälle, joukkue luo joka ottelussa erittäin paljon selkeitä maalitilanteita ja samaan aikaan vastustajan vastaavat ovat verrattain minimissä. Ilves on kuitenkin pullollaan hyökkääjiä, jotka osaavat tehdä/rakentaa maaleja, joten olen kaikkea muuta kuin menettänyt toivoni, vaikka kaikkinainen tappamisen meininki loistaa "pirimäisesti" vielä(kin) poissaolollaan. Paljon on parannettavaa, mutta alkusyksyisin silmin, kaikesta huolimatta parempi näin päin, jos vaihtoehtona on hawaii, niin kuin usein tässä tilanteessa on.
EDIT: P.S.
Tulikohan Toivola erotuomaritarkkailijalle mahdollisesti avautuessaan muistuttaneeksi myös tilanteesta, jossa Korhosen torjuntaa seurannut pahasti ylihätäinen vihellys ryösti Ilvekseltä toisessa erässä tasoitusmaalin pelastaen näin hyvin suurella todennäköisyydellä Lukolle yhden pisteen?
Ranger