Kärppien ainoa mahdollisuus
Kärppien ainoa toivo voittaa kyseinen peli (ja sitä kautta vielä nousta finaaleihin) voidaan kiteyttää muutamaan osa-alueeseen, joiden on onnistuttava. Mikäli yksikään niistä pettää, ei voittoa tule.
1. Avausmaali, ajankohta ei ole oleellinen.
2. Täysiverinen taistelu ja tsemppaus kentän joka kolkassa ottelun alusta aivan loppuun saakka käsittäen jokaisen pelaajan maalivahdista viimeiseen vilttimieheen.
3. Ylivoimapelin onnistuminen.
4. Alivoimapelin onnistuminen.
5. Turhien jäähyjen välttäminen.
6. Valmentajien onnistuminen.
7. Rouva Fortunan antama apu (ja toisaalta HIFK:n hyljeksintä).
8. HIFK:n ylilatautuminen / painetila kotikaukalossa / leijuminen.
9. Aravirran "näytöt" ennakkosuosikin asemassa pelattujen otteluiden hoitamisesta mitä pelaajien henkisten ominaisuuksien ja tunnetilojen hallitsemiseen tulee -> surkeaa ainakin maajoukkuetasolla.
Jos nämä edellä mainitut yksityiskohdat poikkeuksetta toteutuvat, on Kärpillä mahdollisuutensa. Yhden toteutuminen aina kasvattaa mahdollisuutta seuraavankin toteutumiseen, joten sikäli aivan toivoton tehtävä ei ole. Mutta lähestulkoon kuitenkin.
Suurin yksittäinen syy siihen, miksi nuo, ja sitä myötä Kärppien voitto, eivät 99,8% todennäköisyydellä toteudu on se, että Kärppien valmennusjohto ei ole pystynyt saamaan joukkueen ajatuksia sille mallille, että he pystyisivät fokusoimaan vain yhteen, siihen seuraavaan, peliin kerrallaan.
Näin on ollut jo aiemmin ja tähän tilanteeseen se on joukkueen nyt ajanut. Sama katastrofi oli tapahtua jo viime kaudellakin. Koska Kärppä-joukkue miettii nyt sellaisia asioita, että vaikka he nyt voittaisivatkin, niin heidän pitäisi vielä voittaa HIFK kerran Raksilassakin, kovien paineiden alla, ja sekin vasta takaisi joukkueelle pääsyn finaaleihin, jossa vastassa olisi kivikova ja levännyt TPS. Näin ajatellen urakka tuntuu mahdottomalta ja on "helpompi" henkisesti antaa periksi jo nyt, kun mikään ei kulje.
Tätä yksityiskohtaa sen kummemmin Kake kuin Reksakaan ei ole kyennyt joukkueesta poistamaan tai sen käänteistä versiota siihen istuttamaan. Siinä on ongelman ydin.
Mikäli itse olisin valmentaja tekisin nuo asiat joukkueelle selväksi. Pelaajien lähtiessä pelaamaan ottelua kuiskaisin jokaisen pelaajan korvaan muistutuksen siitä, että mikäli peli hävitään, on seuraavana aamuna ja sen jälkeen vielä pitkän, pitkän ja määrittelemättömän ajan luvassa treenejä vähintään kaksi kertaa päivässä. Jokainen voi siten miettiä, helpottaako se sittenkään, jos hävitään? Luulisi ainakin löytyvän motivaatiota vähän enemmän pelaamiseen kun vaihtoehtona on pelkkää treenaamista samalla kun muut joukkueet tappelevat kultamitaleista.
Ehkä juuri siksi en ole valmentaja.
Kärppien ainoa toivo voittaa kyseinen peli (ja sitä kautta vielä nousta finaaleihin) voidaan kiteyttää muutamaan osa-alueeseen, joiden on onnistuttava. Mikäli yksikään niistä pettää, ei voittoa tule.
1. Avausmaali, ajankohta ei ole oleellinen.
2. Täysiverinen taistelu ja tsemppaus kentän joka kolkassa ottelun alusta aivan loppuun saakka käsittäen jokaisen pelaajan maalivahdista viimeiseen vilttimieheen.
3. Ylivoimapelin onnistuminen.
4. Alivoimapelin onnistuminen.
5. Turhien jäähyjen välttäminen.
6. Valmentajien onnistuminen.
7. Rouva Fortunan antama apu (ja toisaalta HIFK:n hyljeksintä).
8. HIFK:n ylilatautuminen / painetila kotikaukalossa / leijuminen.
9. Aravirran "näytöt" ennakkosuosikin asemassa pelattujen otteluiden hoitamisesta mitä pelaajien henkisten ominaisuuksien ja tunnetilojen hallitsemiseen tulee -> surkeaa ainakin maajoukkuetasolla.
Jos nämä edellä mainitut yksityiskohdat poikkeuksetta toteutuvat, on Kärpillä mahdollisuutensa. Yhden toteutuminen aina kasvattaa mahdollisuutta seuraavankin toteutumiseen, joten sikäli aivan toivoton tehtävä ei ole. Mutta lähestulkoon kuitenkin.
Suurin yksittäinen syy siihen, miksi nuo, ja sitä myötä Kärppien voitto, eivät 99,8% todennäköisyydellä toteudu on se, että Kärppien valmennusjohto ei ole pystynyt saamaan joukkueen ajatuksia sille mallille, että he pystyisivät fokusoimaan vain yhteen, siihen seuraavaan, peliin kerrallaan.
Näin on ollut jo aiemmin ja tähän tilanteeseen se on joukkueen nyt ajanut. Sama katastrofi oli tapahtua jo viime kaudellakin. Koska Kärppä-joukkue miettii nyt sellaisia asioita, että vaikka he nyt voittaisivatkin, niin heidän pitäisi vielä voittaa HIFK kerran Raksilassakin, kovien paineiden alla, ja sekin vasta takaisi joukkueelle pääsyn finaaleihin, jossa vastassa olisi kivikova ja levännyt TPS. Näin ajatellen urakka tuntuu mahdottomalta ja on "helpompi" henkisesti antaa periksi jo nyt, kun mikään ei kulje.
Tätä yksityiskohtaa sen kummemmin Kake kuin Reksakaan ei ole kyennyt joukkueesta poistamaan tai sen käänteistä versiota siihen istuttamaan. Siinä on ongelman ydin.
Mikäli itse olisin valmentaja tekisin nuo asiat joukkueelle selväksi. Pelaajien lähtiessä pelaamaan ottelua kuiskaisin jokaisen pelaajan korvaan muistutuksen siitä, että mikäli peli hävitään, on seuraavana aamuna ja sen jälkeen vielä pitkän, pitkän ja määrittelemättömän ajan luvassa treenejä vähintään kaksi kertaa päivässä. Jokainen voi siten miettiä, helpottaako se sittenkään, jos hävitään? Luulisi ainakin löytyvän motivaatiota vähän enemmän pelaamiseen kun vaihtoehtona on pelkkää treenaamista samalla kun muut joukkueet tappelevat kultamitaleista.
Ehkä juuri siksi en ole valmentaja.