Jutut Pitkämäen housuista, tuurista, laukaustilastoista yms. voi heittää suoraan samaan kompostiin kuin Alpo Suhosen jorinat viime kaudella. Koruton totuus on se, että kahdessa viime pelissä Ilves on vienyt HIFK:ta valmennuksellisesti kuin mätää kukkoa. Siitä ei pääse mihinkään, vaikka kuinka vetäisi pipon silmille.
Toinen tosiseikka on se, että HIFK pelaa edelleen runkosarjan sunnuntaihöntsää, kun Ilves pelaa oikeata playoff-kiekkoa.
Tällä hetkellä sarjan "momentum" on sataprosenttisesti Ilveksellä ja ottelut kulkevat sen laatiman käsikirjoituksen mukaan, sanovat tilastot mitä tahansa. Tämä on se seikka, joka pitää saada käännettyä ylösalaisin. Hieman kyllä pelottaa, sillä juuri tällaisissa tilanteissa tarvittavan reagointikyvyn puute on se asia, joka Aravirran muuten loistokasta valmennusuraa on kaikkein eniten himmentänyt.
Mitään ei ole vielä hävitty, mutta kohta on, jos tahti ei muutu. Suunnan kääntäminen vaatii taktisten nokitusten ohella aivan uudenlaista nöyryyttä joka jätkältä. Nyt pitää kertakaikkiaan ottaa lapio käteen ja aloittaa raaka työnteko. Ei voi enää kolmatta kertaa putkeen kuvitella, että Ipan paketti aukeaa itsekseen, ja että näitä pelejä voitettaisiin vähän vasemmalla kädellä sinne päin sorkkien. Runkosarjan leikittelyvoitoilla ei ole enää mitään merkitystä, sillä nyt pitää pystyä tekemään myös rumia maaleja. Tätä haluaisin tolkuttaa eritoten Hannu Pikkaraiselle, jonka nerokas oivallus kuljettaa kiekko hyvästä laukaisupaikasta maalin taakse kuvasi kolmatta ottelua ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen tilanne.
Kyllä niitä tahtomaaleja tulee, vaikka veskarilla olisi Martti Ahtisaaren housut, jos sitä tahtoa löytyy tarpeeksi. Löytyykö sitä jo perjantaina vai jäädäänkö mielummin pitkälle kesälomalle tutkimaan hienoja runkosarjatilastoja? Tätä soisi jokaisen pelaajan miettivän tykönään.