Tasainen playoffs-vääntö, joka olisi voinut kääntyä kummalle tahansa. Blues oli tällä kertaa onnekkaampi - mutta ansaitsi ehdottomasti voittonsa, siitä ei kahta sanaa. Loistavaa taistelua ja tsemppausta Joukkueelta, joka osaa hyödyntää pienen kotikaukalonsa erinomaisesti. Kaiken olennaisen kertoo se, että ratkaisijoiksi ovat nousseet Teemu Elomon ja Jukka Tiilikaisen kaltaiset sarjajyrät.
Toisin kuin maanantaina, mitään selkeitä virheitä tai ongelmakohtia en ainakaan itse pysty Tepsin pelissä näkemään. Tuon parempaan ei nyt vain ilmeisesti vieraskaukalossa Bluesia vastaan pystytä. Pullat ovat kuitenkin sikäli hyvin uunissa, että meillä on edelleen kotietu. Kyllähän tässä koetellaan, samoin kuin kehnolla alkukaudellakin, Jukan ja joukkueen henkistä kanttia. Blues sai voitosta taas lisää itseluottamusta, mutta se ei vielä riitä Turussa, jos Tepsin pelaajien takaraivoon ei ole samalla hiipinyt jyskyttämään epäilystä. Mikäli sunnuntaina pidetään edelleen pää kylmänä, minkä pelaajien pudotuspelikokemuksella todellakin pitäisi onnistua, olemme vahvoilla.
Tässä sarjassa ei mitään saa ilmaiseksi ja hyvä niin. Toistan itseäni: jatkoon mennään pari piirua henkisesti vahvempina, jos mennään.
Muutamia yksittäishuomioita pelaajista:
*Siinä missä kärkisenttereistämme Mikko Koivu oli muistaakseni harjoitusotteluissa tulessa ja Antti Aalto alamaissa, osat vaihtuivat runkosarjassa ja tuntuvat nyt kääntyneen takaisin lähtöasetelmiinsa. Koivu oli jäätävä, Aalto jäässä. Ykkösen keskelle olisi voinut heittää yhtä hyvin Rauteen tai Liuksen, tulos tuskin olisi ollut huonompi. Mikon arvosanaa toki laskevat pari jälkitilannejäähyä, joiden syyt menivät kylläkin minulta ohi.
*Kai Nurmisen esitys oli Kaitsua tyypillisimmillään: laiskaa liukumista ja liukastelua koko ottelun lukuun ottamatta yhtä väläytystä, eli 2-2 -tasoituksen tuottanutta kiekon ylöstuontia. Ei se jaksanut edes pahemmin soittaa suutaan. Aallon saamattomuudella oli luonnollisesti vaikutusta Kaitsunkin yleisilmeeseen.
*Mika Alatalo oli eilenkin The Man. Satakymmenen lasissa ja roppaa likoon, niin kuin Juti kai sanoisi. Playoffspelaajan prototyyppi. Mikko Eloranta ei juuri profiloitunut.
*Tuomo Karjalaisen otteet eivät lukuisine kiekonpudotuksineen herättäneet kovin suurta luottamusta ainakaan allekirjoittaneessa, mutta kotijoukkueen maaleille mies ei mitään voinut. Sikäli siis puhtaat paperit, mutta Lassila kuitenkin jatkossa luukulle, kiitos. - On kyllä sivumennen sanoen helvetin helpottavaa tietää, että meillä on kaksi hyvää kassaria, joista voi tarpeen vaatiessa heittää tuleen kumman tahansa. Toista ääripäätä edustaa (ja varoittavana esimerkkinä toimii) HIFK, jolla on ailahteleva Dave Stathos & Jan Lundell, sekä kesäloman alkaminen tappion päässä. Jessus. Ne on oikeasti kusessa.
Eilisen ottelun kolmas erä oli parhaimmillaan varsinaista hurlumheitä ja omassa päässä oli jo ennen ratkaisumaalia pari pahanlaatuista härdelliä. Voin olla väärässäkin, mutta miten minusta näytti, että Kova Kuutonen - Kohu Kauppinen olisi ollut jäällä kummankin aikana?
Bluesista Mika Oksa torjui varmasti, joukkue pelasi yhteen loistavasti - ansio kuulunee valmennusjohdolle, kun koko joukkue kykenee saumattomasti toimimaan valitun taktiikan mukaisesti - ja kotiyleisö kannusti hienosti. Sunnuntaina jatketaan.
Ai niin, yks juttu vielä. Pakko kysyä tähän joka keväiseen puheenaiheeseen, Turkuhallin yleisömääriin liittyen, että jos TPS:n kotiotteluiden kuutosella ja viitosella (6000/5000 ja risat) alkavat katsojaluvut kertovat menestyksellä pilalle hemmotelluiden turkulaisen ylimielisyydestä, niin mistä sitten kertoo se, että Espoossa, jossa on enemmän asukkaita kuin Turussa, vastaavat lukemat alkavat kolmosella ja nelosella?
Kauden kolmas Blues-TPS -matsi minulle ja tähän asti parhaana tuomisena on ollut tasapeli. Lupaan, etten enää tänä keväänä tule Länsiauto-Areenalle selvinpäin.