Mielestäni on täysin selvää, että Rasmus Ristolaisen tulee pitää työnantajansa/palkanmaksajansa etua ykkösenä. Jos on loukkaantunut, väsynyt, ei vaan jaksa tai ”ketuttaa” koko touhu, on parempi kieltäytyä maajoukkuetehtävistä ja valmistautua huolella seuraavaan kauteen, jotta palkanmaksaja saa mistä maksaa palkkaa työntekijälleen.
Vaikka teoriassa nämä on totta, niin käytännössähän se kyvykkyys maajoukkuehommiin mitataan juuri siinä, että onko valmis venymään ja sopeutumaan myös maajoukkueen etua ajatellen. Kun kuulee useampana vuotena erilaisen syyn kieltäytymiselle maajoukkuetehtävistä, niin siitä voi myös vetää sen johtopäätöksen, että Ristolainen ei halua edustaa maataan tarpeeksi. Parhaimmassa tapauksessahan maajoukkuekokemus myös heijastuu sinne seurajoukkueeseen joten en sikäli ihan ymmärrä tuota työnantaja-perustetta.
McDavid ja Draisaitl pelasi viime vuoden playoffsit loukkaantuneena. Bergeron pelasi SC finaaleissa kylkiluu murtuneena. Yzerman pelasi aikoinaan käytännössä yhdellä terveellä jalalla. Crosbykin oli juuri ja juuri toipunut ylävartalovammasta ennen 4 nationsin ensimmäistä peliä. En sano, että pitäisi pelata loukkaantuneena, mutta pointti on se, että ne ketkä haluaa pelata löytää keinot. Joku "en halua ajatella jääkiekkoa juuri nyt" kuulostaa enemmän asenneongelmalta kuin miltään työnantajan edun ajattelemiselta. Ja asenneongelmaisiahan noissa turnauksissa ei tarvita, joten siinäkin mielessä on hyvä huomioida tälläset seikat.
Sitäpaitsi on sinne MM-kisoihin muutkin tulleet runkosarjan päätyttyä ja muistaakseni joskus jopa suoraan pleijareista. Se, että Ristolainen ei useampana vuonna ole löytänyt ylimääräistä energiaa edustaa maajoukkuetta, niin saa kyllä kyseenalaistamaan hänen jaksamisensa tai paineensietokykynsä ylipäätään kovassa paikassa kuten esim. olympialaisissa.