Suomalaisessa kiekkokeskustelussa aina jauhetaan siitä, miten suomalainen pelaaja on tunnollinen ja vastuullinen joukkuepelaaja. Kun nyt ihan oikeasti laittaa maalikimaraa pyörimään tästä turnauksesta, niin ihan poskettoman kovalla prosentilla Suomea vastaan tehdyt maalit ovat olleet seurausta Suomen hyökkääjien laiskasta, ylimielisestä tai huolimattomasta pelaamisesta. Välillä syötetään kiekko omalla sinisellä vastustajan lapaan (Hintz), välillä peruspurkukiekot ryssitään (Kakko), välillä annetaan järkyttävä kaverisyöttö pakin luistimiin (Barkov) ja välillä ei viitsitä kunnolla polkea omiin, minkä myötä vastustaja pääsee huipputontille (Rantanen ja Laine).
Sen kanssa voisi elää, jos todettaisiin, ettei loukkaantumisten runtelema pakisto vain riitä. Mutta nyt ei ole nähdäkseni kyse siitä, vaan ihan luokattoman huonosti hyökkääjät auttavat pakkeja. Esimerkiksi tänään Kanadan ekassa maalissa Matinpalo puolusti suorastaan ensiluokkaisesti McDavidin ekan rynnistyksen ja pakotti kanukin perääntymään. Mutta kun takapaine oli olematonta, niin McDavid pääsi pyörhdyksen kautta maalipaikkaan.
Suomen menstysputki 2019-2022 perustui hyvin suurelta osin siihen, että vastustaja joutui tekemään paljon hommia yhden maalin saadakseen. Ylivoimahyökkäyksiä ei annettu juuri ollenkaan sekä keskustaa ja ennen kaikkea omaa maalinedustaa puolustettiin kurinalaisesti. Tuollaisessa ympäristössä myös veskarin on helpompaa päästä tulikuumaksi. Nyt tässä turnauksessa Suomen löysä viisikkopuolustaminen on tehnyt veskareiden urakasta kovin epäkiitollisen.
Itse näen, että vähän sekä että. Pakiston taso riittää kahteen pakkipariin näissä karkeloissa, siihen yhdistettynä hyökkääjistön laiskuus, varastaminen tilanteissa ja ihan vaan huolimattomuus ja lopputulos on selvä.
Kakkoskenttä on ollut aivan järkyttävän huono koko turnauksen ajan. Aho ja Hintz eivät saa mitään yhdessä aikaiseksi, lähinnä sotkevat kiekon jonnekin muualle kuin toisen lapaan.
Maalivahtipeli on myös samalla mennyt Suomessa paljon alaspäin edellisistä parhaat vs. parhaat turnauksesta. Saros ja Lankinen eivät ole kumpikaan pystyneet pelaamaan niin isosti, että paikkaisivat tuota joukkueen muuta vajausta.
Siihen päälle vielä sekin, että eihän näillä kavereilla kauheasti ole yhteisiä kokemuksia maajoukkuepaidassa. Lehtinen, Selänne, Koivu, Peltonen, O. Jokinen yms. tulivat lähes tulkoon aina mukaan, jos vain pääsivät ja Torinoon tultaessa oli jo sitä yhteistä kemiaa osalla.
Laiskuus, varastaminen ja huolimattomuus taas menee kyllä myös osittain johtajuuden puutteeseen. Miettii minkälaista johtajuutta Saku, Ville, Jere, Teemu ja muut toivat joukkueeseen mukanaan. Kuinka monta vastaavaa johtajaa joukkueessa on? Saati sitten, että sitä johtajuutta tulisi valmennuksen puolelta. Kaikella kunnioituksella Pennasta kohtaan, mutta ei ole lähelläkään Erkan tasoa. Jalonenkin kipuili NHL-pelaajien kanssa ja oppi. Pennanen maksaa nyt niitä oppirahoja, toivottavasti oppii eikä käy Marjamäkiä ja seuraavissa turnauksissa nähdä lähinnä pelkäävää Suomea.