Aika kultaa pronssit
Olen 31-vuotias, eli minulla on keskimäärin 45 vuotta aikaa kytätä näitä mitaleita. En usko, että ne kaikki ovat pronssisia.
Lusikka kullusikka.
Jos unohdetaan menneet, niin ylpeyttä löytyy, kuitenkin, tämänkin kauden Kerhon puolesta. Syksyn tököttävästä samukuitussakista mestaria kiusaamaan.
Turku pelasi kuitenkin jollain tapaa reilusti, vaikkakin vaatimattomasti.
Kahtena viime vuotena päästiin kotipronssille törkeän pystyraitamuodin nostaessa oksun kurkkuun meitin ritarillisille, pöyhkeileville ja kertakaikkisen kruunaamattomille ursuksille. Silloin itkin, kuten todellisen hämeenlinnaisen ellei peräti työväen urheilurenkiläisen jampan kuuluukin tehdä. Siis kuin Kokemäenjoen kevättulva. Nyt olo on seesteinen, apaattinen, tuttu ja turvallinen.
Triplapronssi, olisi se pojat vasta jotain. Pääsisikö silla Hall of Fameen?
Erityiskiitokset jämäkenttien jampoille - te ootte meijän mestarismiehet viiden vuoden sisään. Paapat voivat vähitellen siirtyä tiilitaloihinsa, kulkien pankin kautta. Ei pahalla, en kehenkään suoranaisesti aio sylkeä.
Aamulla oli Metaanien kauden viimeiset harkat omalta osaltani. Tilatiili lähtee nyt Ranskaan ja jos Stouni tulee huhtikuisella Biskajanlahden rannalla vastaan piknikkikoreineen sekä ämmineen, niin tarjoan punkkua. Valitsen niistä sen tanniinisimman, päätä eniten särkevän, mutta tarjoan kuitenkin. Aurevuaa eli voihan reva.
Edit sanajärjestys on tärkeysjärjestys.