”Oli kesä, oli mopo...”

[smasa]

Kesähän on tunnetusti kaksipyöräisten aikaa, jota myös 15-vuotiaat kollit odottavat mopon takia. Mopon omistaminen on suorastaan must-homma tuon ikäiselle. Siispä:

Oletko omistanut mopoa?

Jos olet, minkälaisen, milloin ja kuinka kauan?

Laitan esimerkin itse itseäni opastaen:
Omistan tällä hetkellä Suzuki PV:n, vm. '91
Virityksiä/tunetuksia: kromiset venttiilihatut...

Erityisesti kokemukset vanhoista "pappamopoista" tervetulleita!

 

[Sistis]

Viestin lähetti smasa
Oletko omistanut mopoa?

En. En ole koskaan edes ajanut mopoa.

 

[Teacup]

En ole minäkään ikinä edes kokeillut mopolla ajoa, saati sitten omistanut. Ei kauheasti jaksanut kiinnostaa. Erilainen nuori tjsp.

 

[tuuski]

Olihan kesä ja tuli mopot

En ajanut, vaikka niitä ajettavia tulikin tuossa männä kesänä yli kymmenen kappaletta.

Toki suurin osa oli aika luumuja, mutta ainakin yksi näytti siltä että olisi kiertänyt varmasti ihan mukavasti.

 

[Ramchester]

1988-1989 Helkama Raisu banaani-lokareineen päivineen. Katkera vuosi, kun kaikki kaverit virittivät omat moponsa kulkemaan 80 km/h ja itse joutui köröttelemään 45 km/h. No, onneksi tilit sai tasattua sitten vuotta myöhemmin, kun sai piikkikortin ja hevosvoimat haarojen välissä nousi noin 2 hv:sta 32,8 hv:een kerta laakilla...

edit: Raisun liioiteltu teho...

 

[Kempes]

70-luvulla oli Tunturi Sport ja Honda-Monkey. Viritettyjä tietysti eikä mistään kypäristä tietoakaan.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti smasa

Oletko omistanut mopoa?

Mikä se sellainen on?

En ole koskaan omistanut edes mopon eturengasta, saatika sitten kokonaista mopoa.

Kerran olen ajanut mopoksi luokiteltavalla moottoriajoneuvolla, toistamiseen tuskin ajan.

vlad.

 

[timmi]

Helkama AX

Tuli tuossa reilut kymmenen vuotta sitten omistettua muutaman vuoden ikäinen Helkama AX. Moista aparaattia en suosittele kenellekkään, paitsi ehkä huumor-mielessä.
Aina oli joku asia rikki. Ja kun se korjaantui hajosi seuraava asia.
Moponi oli jopa jonkinasteinen legenda ylä-asteella jota kävin. Mainittiinpa se eräässä joulunäytelmässäkin, halventavassa mielessä, osin, tosin.
Kyllä se kerran varkaillekkin kelpasi, mutta pian olivat hylänneet sen puistoon. Ei yllättänyt, etteivät jaksaneet sitä kauemman aikaa ylläpitää.
Tärkein työväline korjaussessioissa oli kirves. Sitä kun vähän näytti, niin ainakin parhaansa mukaan yritti korjaantua. Kirvestä en kuitenkaan käyttänyt mopoani kohtaan kuin henkiseen väkivaltaan ja uhkailuun. Potkuja, vasaraniskuja ja lyöntejä se kyllä sai osakseen.

 

[Tuen Vety]

Kyllä. Ostin rippirahoilla punaisen Tunturin mallia "pappa". Vuosimalli taisi olla jossain 70-luvun alkupuolta. Käsivaihteet tuossa menopelissä oli ja tietenkin se piti virittää, joten tuli vaihdettua 13 piikkinen eturatas. Hienoja muistoja kyseisestä menopelistä jäi.

 

[smasa]

Viestin lähetti Ohmi
Katkera vuosi, kun kaikki kaverit virittivät omat moponsa kulkemaan 80 km/h ja itse joutui köröttelemään 45 km/h.

Kuulostaa kovin tutulta!!! Viime vuonna -kun siis olin 15-vuotias- koin saman kohtalon kun ei tullut tuota mopoa viritettyä. Samassa kunnossa se on vieläkin, ja käytössä satunnaisessa ajossa. Nykyään tuon ajopelin hengettömyyden ottaa jo huumorin kannalta. Mikä on fiilistellessä kesäauringon paistaessa... kun ei ole kiire mihinkään niin 45km/h on ihan tarpeeksi.

 

[smasa]

Re: Helkama AX

Viestin lähetti timmi
Moista aparaattia en suosittele kenellekkään, paitsi ehkä huumor-mielessä.
Aina oli joku asia rikki. Ja kun se korjaantui hajosi seuraava asia.
Moponi oli jopa jonkinasteinen legenda ylä-asteella jota kävin.

Nämä ovat sen luokan mopoja, joihin kehittyy yleensä omituinen viha-rakkaus -suhde. Vaikka mopo toimii kunnolla vain ajoittain, siihen kiintyy kuitenkin niin, ettei siitä pysty hankkiutumaan eroon! Helposti jää johonkin pyörävaraston nurkkaan, kun menopelistä on tullut niin rakas, ettei sitä voi myydä.

Sitä paitsi, jos joutuu korjaamaan mopoa kerran viikossa, eiköhän siitä jotakin oppia jää käteen - siis tulevaa autonropausta jne. ajatellen.

 

[timmi]

Re: Re: Helkama AX

Viestin lähetti smasa
Nämä ovat sen luokan mopoja, joihin kehittyy yleensä omituinen viha-rakkaus -suhde. Vaikka mopo toimii kunnolla vain ajoittain, siihen kiintyy kuitenkin niin, ettei siitä pysty hankkiutumaan eroon! Helposti jää johonkin pyörävaraston nurkkaan, kun menopelistä on tullut niin rakas, ettei sitä voi myydä.

Joo. Kyllähän tuo mopo oli melkoinen persoona. Sielu sillä varmaan oli.
Mutta pytyn kiinnileikkaaminen oli se viimeinen pisara, jonka johdosta päätin, että on aika erota. Vielä kun uhr... öh... ostajakin löytyi, niin se oli menoa.
Mopon myöhemmistä vaiheista ei ole tihkunut tietoa, ei silti, en ole peräänkään huudellut. Mennyt mikä mennyt.

Ihanhan tässä herkistyy...

 

[ElBaron]

Mopo...

Joo itsellä oli mopoiässä pari vuotta -93 mallinen Suzuki PV. Oiva peli, kulkua riitti n.90 km/h. Kävi ja kukkui hyvin kunnes leikkasi liian laihan seoksen takia kiinni. Sitten olikin vähän isomman remontin vuoro, rempan valmistuttua myinkin mopon hyvään hintaan pois.

 

[mendieta]

Suzuki PV ja vuosimalli oli muistaakseni 87 tai 88. Valkoinen tankki, punainen penkki, mylly vuodelta kuka ties.

Aina rikki ja aina korjaamassa. Olen aika kaukana tupsuviiksisestä palanahkatakki-kaverista, joten tuo korjaaminen vei aikaa ja monesti sai olla iskältä apua pyytämässä.

Viritellä en uskaltanut sen kummemmin kuin kerran kokeiltiin isompaa kaasaria ja heti kun olin sitä testaamssa niin poliisit ajoi vastaan. Sen verta jännitti, että piti ottaa heti pois. Kavereilla oli toki vaikka minkälaisia putkia ja rattaita.

Oli se vaan kiva peli. Kouluun ja treeneihin sillä aina köröttelin. Viikonloppuna narahti aina ryypiskelystä, kun yllättäen olinkin lähtenyt fillarilla matkaan.

 

[Mr Pilli]

Ei ollut mopoa, eli en saanut hankinta lupaa kotoa. Samoin kävi kevari haaveille.
Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä kun ei ollut, tosin tuon moottorin ropaamisen olisi voinut oppia, mutta siinäkin hommassa tulee kädet likaisiksi ja kynnen aluset mustiksi, hyi olkoon.

 

[Eino_Mies]

Tunturi Super Sport vm-77 oli kova menopeli joskus kaukaisella 80-luvulla. Vähän rattaita ja kaasaria vaihdeltiin mutta kyllä se huippunopeus taisi jäädä noin 55 km/h.

 

[Paitselo]

1971-1973 välillä tuli keulittua sinivalkoisella Soliferilla. Kas kummaa kun kukaan muu Soliskafani ei tässä ketjussa ole vielä avautunut? Mopo oli tosin jo vanha siinä vaiheessa kun se minulle tuli ja kaikenlaista häikkää esiintyi käynnistyksessä ja moottorissa. Sanotaan nyt vaikka näin, että tuon Soliferin ansiosta opin viimeistään raakalaismaisen kiroilun ja noitumisen jalon taidon - meinaan mopon käyntiinpolkaiseminen voi olla hermoja rassaava toimenpide. Ja sitten jos se käynnistyi, niin naapuritalojen ihmisillä alkoi oma v-käyrä nousta.

Kerran ajoin sillä päin seinää (hölmöilin ajatuksissani kaasun kanssa) ja kerran lensin sillä soratieltä pöpelikköön kun yritin väistää puskista eteeni pinkaissutta siiliä.
Siili selvisi, mutta minulta tuli sisäkumi näkyviin polvista, kyynärpäistä, kämmenistä ja leuasta.

 

[ipa rules]

Ekaa kertaa mopoa tuli ajettua joskus 12-vuotiaana. Serkku rakensi itse rungon metallista ja koneena toimi wanha pappatunturin kone. Renkana oli pari kappaletta vanhoja kottikärryn renkaita. Aikamoinen viritys oli tuo vehje, mutta kulki ihan kohtuullisesti.

Toinen pappatunturin kone asennettiin putkirunkoisen "mikroauton" peräosaan ja tuolla vehkeellä päästeltiin jo yli 60km/h oikean auton perässä. Samaan aikaan kakkoskulkineena tuolla serkulla oli Solifer SM käsivaihteisena.
15-vuotiaana tuolla suvuin mailla päästeltiinkin sitten jo Datsun Finnillä ja 120 AF:llä.

Kotona palveli vuosina 93-94 Suzuki Pv (-91) hopeanvärisellä tankilla- Lukioon sillä ei kehdannut enäa ajaa ja mopo vaihtui maastopyörään.

-ipa rules

 

[pancor]

Tottahan toki sitä teinipojalla mopo piti olla. Minulla se oli rakas Suzuki S1 vuosimallia 92. Väritys oli valkoinen ja alkuperäiset tarratkin olivat vielä hyvässä kunnossa. Mopon ostin käytettynä ja sain mukaan 60 kuutioisen läppäpytyn, tehomännän ja isomman kaasarin. Tottakai heti, kun sain mopon kotiin asti roudattua niin viritysosat kiinni ja testiä ajamaan. Vauhtia oli maksimissaan 75km/h vieressä ajavan kevarin mittarin mukaan.

Muuton yhteydessä Suzuki jäi tarpeettomaksi ja myin kyseisen kaunottaren tutulleni. Siellä se vieläkin on hyvissä käsissä ja vakituisessa ajossa.

 

[foobar]

Ja mä kun luulin että saatiin inttiketju auki taas. Hö.

Kerran olen mopolla ajanut ja muutamaan otteeseen ollut kyydissä.

 

[Gagne]

Sininen papiskuukkeli oli tuossa kahdeksankymmentä luvun lopulla. Käsivaihteet ja polkimet. Sekä kaikki s'tanan mahdollinen viritys mitä vain pystyi. Itse en mokomia laittomuuksia värkännyt, vaan naapurin koijari laitteli osia kiinni ja poraili pyttyjä, kaasareita ja ties mitä hilavitkuttimia. Lopputulos oli, että mopeedi kulki täydessä höyryssään noin 90 km/h.

Tuosta nopeudesta pystyi jarruttamaan tunnin aikana kerran. Sen jälkeen jarrut luistivat kuumennuttuaan. Meni toisetkin lenkkarit&purjehduskengät (ne olivat silloin muotia...) jarrutellessa. Kova viritysaste aiheutti myös sen, että se p*ska ei lähtenyt kovinkaan loisteliaasti käyntiin. Brassaile siinä nyt sitten pirkkolauman edessä kun vartin polkemisen jälkeen mopo pitää työntää käyntiin. Ja se poliisin pelko! En kaipaa.

Tuossa pari viikkoa sitten oleilin keskenäni mökillä Hauholla. Ja muori on hommannut itselleen sinne moposkootterin, oikein Aprilian. Pari päivää siinä oltuani päätin että nyt: Meikäläinen ampaisee sillä Eteläisten kylässä sijaitsevaan ennenkokemattomaan baariin tuopposelle.

Ajelin se 15 km kaljalle (yhden otin vain), ja lähdin bäk. Ja mitä tapahtui? Helvetillinen vesisade.

Tarinan opetus: Luoja ei pidä olutpäissään ajelevista mopovarkaista.

 

[Tommy]

Motocrossia joskus ajaneena on muutama mopo ollut alla:

Yamaha 50
Kawasaki KX 60
Kawasaki KX 80

 

[pale]

helvetin perkele

Ihan eka mopo oli Jupiter-62 ja tuli ostettua vähän niinkuin salaa, vuosi tais olla -73 tai -74. Huima laite puutteineenkin, kulki jotain 70km/h ilman mitään virityksiä.

Seuraava olikin legendaarinen Solifer Export-65, tuo virallinen pappojen pappa, helmi jonka haluaisin saada takaisin. Laite toimi kuin Buickin vessa. Herrasmiesten peli, jolla saattoi karauttaa matkaan pyhäpuku yllä. Ei tarvinnut pelätä kostyymin puolesta, toisin kuin Jupiterin omistajana, jolloin kädet oli aina kyynerpäitä myöten savessa suhteellisen pienenkin rupeaman jälkeen.

Viimeksi kun olen korvaani lotkauttanut mopo-osastolle, niin jokunen vuosi sitten oli uutinen lehdessä, jotta joku nuorukainen oli ajanut 130km/h tutkaan Monkeyllä. Kauhea parkuminen yleisöosastoilla ja Anneli Tempakkaa huudettiin apuun kamalan nuorison hillitsemiseksi. Sanktioita vaadittin ja Monkey kaverille sakkojen lisäksi työnnettiin jotain moottoripyörävero kuponkia maksettavaksi.

Mitä vittua, jätkällehän olisi pitänyt myöntää valtion puolesta mitali ja kutsu linnanjuhliin moisesta virittelystä. Asia hemmo, harva saa mopon kulkee 130km/h. Todellinen lahjakkuus.

 

[BigRedBob]

-Honda Monkey, en muista vuosimallia, kuitenkin sellainen tosi vanha, niissä oli sellainen pieni tankki siihen aikaan.
-Honda Monkey, uutena ostettu joskus 80-luvun puolivälissä
-Honda Monkey, samoilta ajoilta, paskassa kunnossa
-Pappa-Tunturi 60-luvulta
-Pappa-Tunturi 70-80-taitteesta. Vanha takalokasuoja putosi tielle, joten viritin vanhan Monkeyn takalokasuojan puolikkaan siihen tilalle. Lokarin päähän killumaan pieni takavalo ja sen yläpuolelle "Harley"-tyyliin rekisterikilpi.
-Suzuki-Solifer, olikohan malli S vai mikä se keltainen "enduro"banaani oli.

Onhan noita ollut ihan pienestä asti, itseasiassa niin pienestä, että edes ekan Monkeyn päällä istuessa ei yltäneet jalat maahan.

Sitten oli vielä 75cc Hondan nelitahticrossipyörä ja Yamaha DT 125cc.

 

[pasil]

Olihan se vehje, ihan omilla kesäduuniliksoilla ostettu Suzuki "S" vm. 1986. Taidettiin elää vuotta 1994 kun tuon aparaatin ostin. Keli kuin keli tuli kouluun sillä hinkattua koko ysiluokan ajan. Ja remppaa oli, jotain petilaakerin vaihtoa, ketju/ratas-säätöä, sylinterin porausta yms. Kivoja keikkoja näin jälkikäteen muistella, silloin ei tosin naurattanut kun keskellä yötä ajaessa metsätietä jonka auraus oli päättyi äkkiväkkiä kuin seinään. Lopun varmaan kaikki mopojen valotehon tietävät arvaakin.