Ihan mukava HIFK-päivä tuli vietettyä, kun ensin Gimmat tasoitti finaalisarjan suvereenilla esityksellä ja illalla vielä näki, kun handisnaiset murskasivat Siuntion pronssiottelussa. Kahden matsin yhteistulos ratkaisi ja molemmat tuli murskalukemin kotiin.
Tietysti, kun joukkue ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen putosi finaalista, voi kautta pitää pettymyksenä, mutta reilusti nuorentunut joukkue kuitenkin pelasi erinomaisen alkukauden, mutta hyvin ailahtelevan loppukauden. Osin voi laittaa koronan ja loukkaantumisten piikkiin, kun muutama ottelu meni todella ohuella kokoonpanolla, mutta silti muutamassa pelissä paletti pääsi hajoamaan käsittämättömällä tavalla.
Tulevaisuuden pelaajia, jotka eivät olleet vielä syntyneetkään kun viimeksi ei oltu finaalissa, ajettiin monta kunnolla sisään ja jos noista saa hyvän rungon tulevia kausia varten ja muutama konkari vielä jatkaa, pystynee HIFK taas haastamaan Dickenin kunnolla. Omista junnuista mainittakoon etenkin jo viime kaudella vahvasti esiintynyt Kira Härkönen sekä Jannie Grönmark ja Isabel Larsson. Muualta tulleista (Atlas) Emma von Nandelstadh oli parhaimmillaan pelottavan hyvä.
E: Mainittakoon myös, että samalla saattoi tulla päätökseen varmaankin yksi lähihistorian pisimmistä HIFK-urista, kun 1983 syntynyt ja jo vuosituhannen vaihteen kieppeillä debytoinut Anna-Mari Jääskeläinen (ehkä) lopetti uransa. Ainakin ilmoitti niin kesken kauden, mutta Ansku taisi itse asiassa olla tällä kaudella isommassa roolissa kuin muutamana aiempana, niin tiedä sitten viitsiikö kuitenkaan pelkkään pronssiin lopettaa...
