On tuo Pottukoira kyllä erittäin surulliseen tilaan itsensä ajanut. En usko noin niin kuin sekuntiakaan, etteikö kaverilla silloin tällöin tai luultavasti aika useinkin jossain takaraivossa kolkuta se, että on tämä oma elämä tullut ajettua oikein isosti semmoiseen pisteeseen, jossa ei sen oikeasti haluaisi olevan. Jokin omantunnon ääni hänelläkin siellä jossain nakuttaa ihan takuulla, joka edes pientä totuuden ääntä hänelle kuiskii.
Tuli joskus 10 vuotta sitten katseltua aktiivisesti miehen videoita. Olihan hänessä jo silloinkin nähtävissä hyvin paljon semmoista keskenkasvuisuutta, ja nimenomaan sellaista keskenkasvuisuutta, joka on oman kokemukseni perusteella hyvin tyypillistä päihdeongelmaisille. Mutta tämä vakava päihdeongelma hänessä on puhjennut kuitenkin vasta nyt viime aikoina.
Sekoilihan mies jo silloin 10 vuotta sitten, mutta silloin se sekoilu oli ihan kaikkea muuta, kuin päihteiden kanssa sekoilua.
Nyt kuitenkin sanoisin, että pieni ihme on, jos äijä noilla elämäntavoilla on vielä 2030-luvulla hengissä.
Päihderiippuvainen tarvitsee ongelmansa ratkaisun äärelle pääsemiseksi sellaisen henkisen murtumisen. Pottukoirassa oikein tulipunaisena huutomerkkinä loistaa se, että miksi semmoinen lapsellinen uhoaminen ja "minä olen oman tieni kulkija, enkä tartte ketään", on päihderiippuvaiselle aivan täysi tuhon tie. Ja kun katson tuota helvetisti paisunutta ylipainoista reppanaa, niin näen ihmisen joka kenties saattaisi jo lähestyä sitä murtumista.
Tuo ihminen ei voi oikeasti hyvin tuolla sisällään, ja sen näkee kilometrin päähän. Eikä se ole mikään ihme, että ei voi hyvin, kun elämä on tuossa jamassa, missä se hänellä on.