Tuolla Vapaalla osastolla on menossa keskustelu, jossa moni on jo myöntänyt inhoavansa kaikenlaisia ötököitä. Kirjoitin sinne pienen puolustuspuheen hämähäkkien puolesta, mutta koska se kumminkin hukkuu taas sinne viestitulvan alle, niin ajattelin avata täällä Meidän Hullujen Puolella asialle oman otsikon.
Siis, meillä on kotona kahden lapsen, vaimon ja kissan lisäksi melko hulppean kokoinen hämähäkki.
En tietenkään olisi aikoinaan hyväksynyt omalle lapselleni sellaista lemmikkiä, joka olisi jotenkin vaarallinen. Kun tämä hämähäkki, brasilialainen tarantula, meille hankittiin, niin ihan ensteks koko perheelle tehtiin allergiatestit, joiden aiheena oli ampiaisen myrkyn sietokyky. Tämä sen takia, että meidän tarantula on sellaista brassilajia jonka puremassa myrkky vastaa noin kolmen suomalaisen ampiaisen pistoissa ihmisen elimistöön erittyvää myrkkyä. Tarantula ei kylläkään rupea ihmistä puremaan, paitsi jos se tuntee itsensä jotenkin uhatuksi. Joten rauhalliset liikkeet ovat valttia, kun isoa hämistä käsittelee. Meidän tarantula ei ole koskaan ketään meistä /eikä meidän vieraista pureskellut, tosin minä ja nuorempi poikani ovat ainoat, jotka sitä uskaltavat käsitellä.
Minä olen ainakin kovasti tykästynyt tuohon "pieneen" karvakoipeen. Olympialaisten aikanakin otin sen välillä käsivarsilleni kävelemään, kun yöllä katselin telkkarista jääkiekkoa (vaimo ei muuten voi olla koskaan samassa huoneessa, jos olen ottanut hämiksen ulkoilemaan). Kun olen pikkuhiljaa oppinut sitä käsittelemään, niin olen samalla huomannut, mistä se tykkää. Se nimittäin näkyy vaipuvan jonkinlaiseen transsiin tai ekstaasiin, kun sitä hellästi etusormella silittää siitä karvaiselta etupuolelta... siitä kohdasta mistä alkaa sen takaruumiissa oleva paksumpi ja muhkeampi osa, siis jonkilainen pylly... kai. Hämis menee silloin aina aivan veltoksi, se jotenkin ikäänkuin rentoutuu ja silloin kaikki sen jalat ovat aivan löysinä sivuilla.
Olen myös oppinut huomaamaan, jos se joskus jostakin syystä vittuuntuu. Esimerkki: Kerran se istuskeli kesähelteellä paljaalla polvellani, kun ikkunasta lennähti asuntoon sisään ampiainen. Se amppari jäi ikkunalasiin sisäpuolelle pörräämään. Minä sitten en sillä kertaa ollut tarpeeksi tarkaavainen, kun siirsin toista käsivarttani siten että se käsi tuli hämähäkin näkökentän eteen... kun se mitä ilmeisimmin olisi halunnut ottaa matsia sen ampparin kanssa. Silloin huomasin, kun hämis jotenkin kumman näköisesti painoi takaruumiinsa siihen polveani vasten ja nosti kaksi etummaista jalkaansa ylöspäin... se valmistautui iskemään käsivarteeni jos vielä estäisin sen näkökontaktin ikkunassa pörräävään saaliiseen... noh, minä vedin RAUHALLISESTI kättäni sivuun ja sitten seurasi maaottelu:
Brasilialainen Tarantella - Suomalainen Amppari 6-0...
Ennakkoluulot pois ja hämähäkkejä koskettelemaan.... sillä se kammo lähtee, millä se on tullutkin...
Pieni lisäys: Jos on matkalla TROPIIKISSA, niin ei pidä mennä koskettelemaan minkäänlaisia hämähäkkejä. Nimittäin paljon on sellaisiakin lajeja, jotka tulkitsevat kosketuksen heti hyökkäykseksi. Silloin ne puolustautuvat puremalla, ja se puremassa erittynyt myrkky saattaa olla sitä luokkaa, että yksi ruiskaus tappaisi norsunkin...
Siis, meillä on kotona kahden lapsen, vaimon ja kissan lisäksi melko hulppean kokoinen hämähäkki.
En tietenkään olisi aikoinaan hyväksynyt omalle lapselleni sellaista lemmikkiä, joka olisi jotenkin vaarallinen. Kun tämä hämähäkki, brasilialainen tarantula, meille hankittiin, niin ihan ensteks koko perheelle tehtiin allergiatestit, joiden aiheena oli ampiaisen myrkyn sietokyky. Tämä sen takia, että meidän tarantula on sellaista brassilajia jonka puremassa myrkky vastaa noin kolmen suomalaisen ampiaisen pistoissa ihmisen elimistöön erittyvää myrkkyä. Tarantula ei kylläkään rupea ihmistä puremaan, paitsi jos se tuntee itsensä jotenkin uhatuksi. Joten rauhalliset liikkeet ovat valttia, kun isoa hämistä käsittelee. Meidän tarantula ei ole koskaan ketään meistä /eikä meidän vieraista pureskellut, tosin minä ja nuorempi poikani ovat ainoat, jotka sitä uskaltavat käsitellä.
Minä olen ainakin kovasti tykästynyt tuohon "pieneen" karvakoipeen. Olympialaisten aikanakin otin sen välillä käsivarsilleni kävelemään, kun yöllä katselin telkkarista jääkiekkoa (vaimo ei muuten voi olla koskaan samassa huoneessa, jos olen ottanut hämiksen ulkoilemaan). Kun olen pikkuhiljaa oppinut sitä käsittelemään, niin olen samalla huomannut, mistä se tykkää. Se nimittäin näkyy vaipuvan jonkinlaiseen transsiin tai ekstaasiin, kun sitä hellästi etusormella silittää siitä karvaiselta etupuolelta... siitä kohdasta mistä alkaa sen takaruumiissa oleva paksumpi ja muhkeampi osa, siis jonkilainen pylly... kai. Hämis menee silloin aina aivan veltoksi, se jotenkin ikäänkuin rentoutuu ja silloin kaikki sen jalat ovat aivan löysinä sivuilla.
Olen myös oppinut huomaamaan, jos se joskus jostakin syystä vittuuntuu. Esimerkki: Kerran se istuskeli kesähelteellä paljaalla polvellani, kun ikkunasta lennähti asuntoon sisään ampiainen. Se amppari jäi ikkunalasiin sisäpuolelle pörräämään. Minä sitten en sillä kertaa ollut tarpeeksi tarkaavainen, kun siirsin toista käsivarttani siten että se käsi tuli hämähäkin näkökentän eteen... kun se mitä ilmeisimmin olisi halunnut ottaa matsia sen ampparin kanssa. Silloin huomasin, kun hämis jotenkin kumman näköisesti painoi takaruumiinsa siihen polveani vasten ja nosti kaksi etummaista jalkaansa ylöspäin... se valmistautui iskemään käsivarteeni jos vielä estäisin sen näkökontaktin ikkunassa pörräävään saaliiseen... noh, minä vedin RAUHALLISESTI kättäni sivuun ja sitten seurasi maaottelu:
Brasilialainen Tarantella - Suomalainen Amppari 6-0...
Ennakkoluulot pois ja hämähäkkejä koskettelemaan.... sillä se kammo lähtee, millä se on tullutkin...
Pieni lisäys: Jos on matkalla TROPIIKISSA, niin ei pidä mennä koskettelemaan minkäänlaisia hämähäkkejä. Nimittäin paljon on sellaisiakin lajeja, jotka tulkitsevat kosketuksen heti hyökkäykseksi. Silloin ne puolustautuvat puremalla, ja se puremassa erittynyt myrkky saattaa olla sitä luokkaa, että yksi ruiskaus tappaisi norsunkin...
Viimeksi muokattu: