Kuukausien ajan minulla on ollut houkutus pyrkiä jäseneksi kerhoonne, mutta en ole ollut lainkaan varma olenko ÄTPPOMK:hon sopiva yksilö. Tiedätte varmaan tunteen, kun ei usko olevansa jonkun arvoinen. Olen tuskaillut oman itseni kanssa, koittanut vakuutta itselleni eläneeni tähän asti hyvää elämää. Seuraava kysymys onkin jo kolkuttanut takaraivossani, "Pääseekö hyvää elämää viettämällä ÄTPPOMK:n jäseneksi?" ja "Viettääkö Pentti hyvää elämää?" Sisälläni on hulmunut suoranainen kadotuksen liekki. Asiat vellovat myrskyn lailla mielessä, elämän virran soljuessa eteenpäin ilman määränpäätä.
Tänään otin kuitenkin varsin ratkaisevan askeleen omassa taistelussani pyrkiä jäseneksi. Minä nimittäin Penailin.
Hakemukseni
Lyhyt versio tapahtumista, jonka perusteella päätin hakea jäsenyyttä. Aamullahan minulla oli katsokaas tyttöystävä. Tänä yönä minulla ei enää ole tyttöystävää. Kaikki tapahtui tämän illan aikana, aivan uskomattomalta tuntuvan Kauniit ja Rohkeat-tyylisen salakuuntelujuonenkäänteen kautta. Olin nimittäin viikonloppuna tehnyt parisuhteessa olevalle ihmiselle sopimattoman, kuitenkin varsin lievän ja yleisen teon. Tapahtuneeseen voidaan vahvasti yhdistää alkoholi. Ja kyllä, tapaukseen liittyi myös toinen nainen. Olin kuitenkin sunnuntain Hockey Nightia katsellessani itsekseni selvittänyt teon mielessäni. Taistelun kautta olin päässyt sopuun itseni kanssa, mikä on mielestäni miehen teko. Itselleen pitää aina olla rehellinen. Olin ottanut askeleen kohti parempaa huomista, ja antanut kaiken anteeksi. Tämä ei ollut edes vaikea askel, sillä tekohan oli asteikolla lieväksi luokiteltava.
Mutta mutta. Kerratessani viikonlopun tapahtumia tänä iltana kämppikselleni, tyttöystävä oli aivan uskomattomalla tavalla kuullut kaiken. Hän oli nimittäin juuri tulossa käymään meillä, ja oli kuunnellut koko tilitykseni rappukäytävässä, postiluukun kautta. Se valkoinen väliovi kun tuppaa meillä jäämään aina auki, jolloin äänieristys on aika olematon. Voin sanoa, että oli selitykset aika vähissä, kun tyttöystävä soitti ovikelloa, tuli sisään ja alkoi kysellä minulta viikonlopun tapahtumista. Oli se jäätävää touhua. Eikä jäänyt tyttö edes yöksi, eikä kuulemma halua enää olla kovin tiiviissä yhteydessä minuun. Olin kuulemma idioottisika, ja paska.
Mielestäni oikea sana olisi ollut Pena.
Tämän takia, ja tietenkin sen takia että arvostan Penttiä suuresti vahvan HIFK-sidokseni kautta, jätän nöyrästi hakemukseni johtokunnan käsiteltäväksi.
Kunnioittaen,
virheistään oppineena,
Sinkku-Iker