Kun lueskelee tätä ketjua, huomaa miten jonkun saama hyvä menestys tai julkisuus kääntyy pidemmän päälle itseään vastaan.
Porilainen hulluus on peräisin varmaan 1970 -luvun loppupuolelta, jolloin Porissa oli hyvä ja samalla fyysisesti kova joukkue. Kun tähän vielä liitettään pelitapa, joka oli kotikentällä hyökkäävä ja agressiivisesti karvaava, saatiin joukkue mikä toi Isomäen katsomon täyteen.
Toisaalta Pori on vanha savupiippu tehdaskaupunki, jonka luonne on erittäin maskuliinen. Isomäen toppatakki kansa oli tuohon aikaan erittäin kiivaita Ässäfaneja, joille Vellu tai Pratu olivat jumalia, eikä jumalia arvostella. Tuohon aikaan valtaosa Isomäen katsomosta oli seisomakatsomoa ja halli erittäin kylmä. Tähän mukaan muutama taskulämmin koskenkorva, niin saadaan aikaan porilainen hulluus.
Ässien merkitys Porin talvessa on ollut aina suuri ja kun joukkue on menestynyt, katsomo on ollut täynnä. Jos joukkue taas konttaa, tulee puukkoa varmasti täydeltä laidalta.
Edellisen kerran tämä porilainen hulluus nousi esiin vuoden 1990 keväällä, kun seura nousi takaisin SM liigaan. Tuolla kaudella joukkueen mukana kiersi useampi bussi faneja, ympäri divaripaikkakuntia.
Tänä keväänä fanit ovat palanneet sinne kultavuosien tunnelmiin 1970 -luvun loppuun. Nykyiset fanit ovat kuunnelleet isiään varmasti kyllätymiseen asti, kun on kerrottu Vellusta ja hänen pehmeistä käsistään ja kovista nyrkeistä. Tämä hulluus onkin tarttunut nimenomaan niihin uusiin kiekkokatsojiin kovimmin. Omassa lähipiirissä on paljon niitä, jotka ovat käyneet katsomassa kaikki pelit viimeiset 30 vuotta. Näille tämä porilainen hulluus on ollut yhtä suuri ihmetyksen aihe, kun mediallekin. Ei näistä katsojista kukaan ole leikannut irokeesia tai värjännyt naamaansa puna-mustaksi. Lähipiirissäni on myös niitä ihmisiä, joille Ässät ei ole merkinnyt mitään ennen tätä kautta. Nyt on irokeesia ja Patasydän sykkii.
Uskoisinkin, että tässä tapahtuu tietynlainen kapulan vaihto sukupolvelta toiselle. Nyt ei enää muistella vuotta 1978 ja Vellua, vaan vuotta 2006 ja Nickersonia. Tästä syystä pidänkin tätä kevättä erittäin hienona juttuna Ässäfaneille. Uskon, että ensi syksynä Isomäessä on enemmän fanipaitoja ja lippua ja tietysti myös katsojia.
Mutta täytyy muistaa, että seisomokatsomon kannustus pitää ansaita. Eli joukkueen pitää olla porilaisen näköinen eli fyysinen ja sen pitää olla voittava joukkue kotona.