Kaukana menneisyydessä on ne ajat, jolloin ravintoloihin jonotettiin sisään, vaikka niitä oli tässäkin kaupungissa lähes joka nurkassa. Aika visionääri saa olla, että tuosta saa rahaa nostettua organisaation kuluihin. Toki kaupunkirakenne on hieman muuttunut ja se vetovoima ihmisten liikkeeseen on tapahtunut hieman kohti jokirantaa Puuvillan vetovoimaisuuden vuoksi, mutta miten paljon tuosta vetovoimasta riittää illan viettoon kylmässä ja kalseassa rantapaviljongissa. Niin kauniilla paikalla kuin rakennus onkin, lojuu se kohtalaisen yksinäisenä rakennuksena keskellä ei mitään. Porilaiset ovat kyllä siinä kohtaa kummaa kansaa, joku tuolla sen mainitsikin, että jos astut keskustan kuuden korttelin sijasta siihen seitsemänteen, niin olet kaukana ja sinne ei jakseta mennä.
Monta yrittäjää tuolla on ollut ja kulta -ajat ovat kaukana takanapäin. 2013 keväänä olisi paikassa tehty sellaiset pinkat rahaa muutamassa viikossa, että ei mitään määrää. Nyt se on kovan työn takana. Nykyisten rajoitusten vaikutuksetkin ovat ravintola-alalle täysin tuntemattomat sinne tulevaisuuteen katsottaessa. Uskon kyllä siihen, että välittömästi rajoitusten poistuessa terassit pursuavat väkeä, mutta se pitkän aikavälin toiminta on hämärän peitossa. Lisäksi, jos paikka halutaan pitää talvellakin tuottavana ollaan todella kovan työn ääressä. Myös Jazz-juhlien mahdollinen peruuntuminen tekisi erityistä hallaa ravintolan ensimmäiselle kesälle. Jazzien aika kuitenkin on se paras kaksiviikkoinen koko kesän aikana. Toivottavasti homma kuitenkin rullaa.