Kakaroiden mekastamisen ja hyppimisen lisäksi kannattajaryhmän toiminta pitää sisällään paljon muutakin: talkoita, vapaa-ajalla näkemistä, yhdessä harrastamista - kyse on yhteisöstä. Kuinka hienoa se onkaan kun voi asemasta, iästä tai taustasta huolimatta tuntea yhteenkuuluvuutta ventovieraan ihmisen kanssa?
Siinä samassa jopa pystyy hyvinkin tarkkaan seuraamaan sitä otteluakin.
Joskus hyppelevät kakarat ovat saaneet isojakin asioita vietyä eteenpäin. Sinullekin tärkeätä logo-asiaa.
Hieno harrastus - monelle jopa elämäntapa. Jotain kunnioitusta näihin kommentteihinkin. Mikäli kyse olisi toisinpäin niin oikeinkannattamisen - kortti olisi otettu esiin sekunnin murto-osassa.
Kunnioitusta kaikille tavoille katsoa ottelua. Kukaan kun siihen ei pakota.
Jokaisella kannattajaryhmällä on elinkaarensa ja arvostan suuresti niitä, jotka ovat saaneet luotua jatkuvuutta. Kausittaisesti voi tulla eroja eri syistä - aktiivit vaihtuu tai yhteisö ei voi hyvin tms.
Tärkeintä on luoda kulttuuria. Yhdessä tehtävä ja tietty tapa toimia, kun se siirtyy sukupolvelta toiselle niin voidaan puhua katsomokulttuurista.
Paljon se vaatii kuitenkin työtä ja osaamista.
Erittäin hyvin sanottu siellä Raumalla! Näille "laulufriikeille" itse ottelu on vain osakokonaisuutta mihin kuuluu myös kaikkea muuta mitä 1936 edellä mainitsikin.
Ihan ensialkuun: ei ole olemassa oikein- ja väärinkannattajia. On vain kannattajia. Tällä hetkellä itseään jalustalle nostavat täällä vanhakaarti joka ei paikaltaan liiku jeikä jaksa lauluja kuunnella. Ihan rohkeasti kannattaa elämässä kokeilla kaikkea uutta, ensimmäisenä vaikka siirtymään siltä omalta rakkaalta paikaltaan. Voin kertoa omakohtaisella kokemuksella, että tuntuu yllättävän hyvältä.
Lippujen heiluttaminen on aina kaksipiippuinen juttu ja senkin voi tehdä maalaisjärjellä. Ymmärrän että takana alkaa vituttaan jos ei koko pelistä näe mitään. Hämeenlinnasta tästä väännettiin pitkään kun lihisjärkkäreitä harmitti ettei peliä nähnyt. Myöhemmin toimari kirjoitti oikeen singeeratun lupalapun että KANNTTAJAKATSOMOSSA lippuja saa heiluttaa vaikka koko pelin jos siltä tuntuu. Ei kumminkaan haluttu näin pienellä porukalla häätää potenttiaalisia uusia naamoja joten hommattiin täksi kaudeksi vähän pienempää flägää niin ei ihan koko kenttää peitä. Nykyään melkeimpä joka chäntissä heiluu se 1-3 lippua, enkä ole kuullut mitään valituksia enään. Kas kummaa, ihmiset ovat TOTTUNEET eikä ketään ole lippujen heiluttelu haitannut. Peräänkuulutan maalaisjärkeä heiluttelijoille ja takarivin jäärille.
Väitän että suomalaisista jäähalleista ei tila kesken lopu. Eiköhän jokaiselle löydy se oma tonttinsa. Aina on joltain pois jos joku kokeilee jotain uutta. Eikös pari asiaa kuitenkin pitäisi yhdistää kaikkia niin chänttääjiä, jääriä, istuskelijoita, joukkuetta, pukuväkeä, siivoojia ja lihismyyjiä...? Seura, logo ja värit? Jokaisen kannattaisi miettiä näitä ennenkun nostaa itsänsä millekkään jalustalle.