Ja näitä lahjakkaita pelureita on siirtynyt lopullisesti muualle kuinka paljon?
C-junnuihin asti tai oikeastaan vielä A-junnuissa joukkueen menestys on täysin toissijaista organisaation kannalta. Oleellista on yksilöiden kehittäminen, vaikka sitten joukkueen menestyksen kustannuksella.
Organisaatiolle sekä juniorituotannolle juuri mikään ei ole huonompaa, kuin hetkellistä pelillistä menestystä painottava valmennus, joka unohtaa ydintehtävänsä, eli pelaajien kehittämisen seuraavalle tasolle.
Tuo on toinen puoli mitalista. Toinen puoli sitten on se, että yksittäistä pelaajaa, mikäli tällä on vähänkään kunnianhimoa, kiinnostaa voittaminen. Yksittäisen kaksinkamppailun voittaminen, pelin voittaminen, mestaruuden voittaminen - olkoon sitten kyse mistä sarjatasosta hyvänsä.
Ja usein se voittaminen kiinnostaa myös valmentajia. Jos C-junnuissa on joku pelaaja, joka on ikäistensä joukossa ihan ylikylän kaveri, niin tottahan hänet poimitaan sieltä nopeasti vaativampaan sarjaan - ehkä B:hen tai ehkä jopa A:han. Ja samalla saatetaan uhrata sen "oman" ikäluokan että myös väliin jäävien ikäluokkien joukkueiden menestys toiveet, ja sekös valmentajia v...ttaa. Yhdessä jalkapalloporukassa Belgiassa oli jokunen vuosi sitten joku 17-vuotias kaveri, joka oli "liian hyvä" pelaamaan ikäistensä joukossa. 19-vuotiaiden koutsi toivoi saavansa hänet oman joukkueensa tähtipelaajaksi, mutta organisaatiossa päätettiinkin pelata isoilla panoksilla ja nostaa hänet suoraan U21 joukkueeseen, jossa kaveri oli kaikkea muuta paitsi tähtipelaaja.
Lopputulos sitten aikanaan ratkaisee onko parempi ottaa isoja riskejä ja tarjota esim. C-junnuissa loistavalle kaverille suoraan paikkaa A:n joukkueessa (vaikka sitten pienessä roolissa) vai peluuttaako joko B:ssa tai B2:ssa vähemmän haasteellisessa ympäristössä, mutta isossa roolissa. En lähtisi aliarvioimaan sen merkitystä, että saa pelata voittavassa joukkueessa, vaikka se ei tarjoaisikaan pelaajan pitkän tähtäimen kehityksen kannalta niin suuria haasteita.