Sitä "kohtuutta" on suomalaisessa juniorivalmennuksessa harrasteltu jo jonkin aikaa (muissakin lajeissa kuin vain jääkiekossa) ja tulokset on olleet sen mukaisia. Ei ole juurikaan uusia teemuselänteitä ja jarilitmasia ilmaantunut. Porissa ei tietenkään ole juurikaan vaihtoehtoja, mutta esim. Hesassa, Turussa ja Tampereella on Jokerien, HIFK:n, TPS:n, Ipan ja Tapparan "takana" pienempiä organisaatioita joissa vaatimustasoa ei juurikaan ole ja jonne voivat siirtyä höntsäilemään ne juniorit, joiden kunnianhimo ei riitä ammattimaiseen toimintaan. Huolimatta Fandulsin metodeista, noin kokonaisuutena ottaen jopa A-junnujen SM-liiga (alemmista ikäluokista puhumattakaan) on kaukana siitä ammattimaisuuden tasosta, mitä esim. Kanadan CHL ja jenkkien USHL edustavat.
Sinun juttusi ovat jatkuvasti höpöhöpöä, nykyiset juniorit harjoittelevat moninkertaisen määrän esimerkiksi Selänteeseen verrattuna. Selänne haki osaamisensa omaehtoisesta harjoittelusta ulkojäiltä. Ja vertailu Pohjois-Amerikan junnusarjoihin on mahdotonta, koska järjestelmä on täysin erilainen. Tuolla urheilu on osa koulua, Suomessa seurojen järjestämää. Pohjois-Amerikassa yläkouluikäiset jääkiekkoilijat ovat jo tietyllä tavalla ammattilaisia. Heidän elämänsä ytimessä on jääkiekko, jonka ympärille koulu ja koti järjestää muut asiat.
Passangerille.
Tunnen kyllä Satakunnan SA:n toiminnan ja tiedän, että osalla pelaajista on mahdollisuus käydä aamujäillä. Tämä perustuu kuitenkin pelaajan omaan haluun harjoitella, ei pakkoon ja uhkaan.