Ässien brändi 2012 – mitä se on ja mitä sen pitäisi olla?

[Vellihousu]

Koska kesä on tulossa eikä pelejä kuukausiin ja koska Ässät mediassa-ketju on väärä paikka tietyn tyylin kirjoituksille, lienee paikallaan avata tällainen huminaketju yleisempää Ässiä koskevaa pohdiskelua varten.

Sanat brändi ja identiteetti toistuvat nykyään hyvin usein jääkiekkokeskusteluissa. Puhutaan seuran (esim. Hifk ja Ässät) joka sisältää tiettyjä asioita. Viime aikoina ja vuosina ja aikoina on paljon puhuttu siitä kuinka Ässät on loitontunut omasta brändistään ja kuinka tämä näkyy esimerkiksi Isomäen jäähallin tunnelmassa. Ässät mediassa-ketjussa oli kirjoituksia joiden mukaan nykyjoukkue on harmaa, siitä puuttuvat persoonallisuudet ja että jääkiekko-otteluissa pelkkä voittaminen ei välttämättä viihteeksi riitä. Toisaalta, onko Ässien joukkue ollut todella niin harmaa? Joel Armia, Tomas Zaborsky, Ville Uusitalo...Eivätkö nämä muka ole paitsi hyviä pelaajia, myös persoonallisuuksia? Ja mitä siellä peleissä sitten pitäisi nähdä jos pelkät voitot eivät riitä?

Että tiedettäisiin mistä puhutaan, on brändin käsite avattava. Wikipedian mukaan "brändi (engl. brand) kuvaa kaikkea sitä, mikä liittyy yrityksen tuotteeseen tai palveluun." Ja että "brändin identiteetti ovat ne mielleyhtymät, joita brändin luoja pyrkii vahvistamaan brändinhallinnan avulla." Koko brändiä käsittelevän artikkelin voi lukea täältä.

Tästä alkaa siis keskustelu. Mitä kuuluu Ässien brändiin? Mitä siihen ei kuulu? Onko Ässien brändi elinvoimainen 2010-luvulla vai pitääkö sitä päivittää? Mitä päivittäminen konkreettisesti tarkoittaa? Ja voiko jääkiekkoseuraa edes johtaa Suomen kokoisessa maassa brändin ehdoilla?

Odotan ketjuun persoonallisia, itsestäänselvyyksiä vältteleviä kirjoituksia. Koska aihepiiri on laaja, on sanakin varsin vapaa.

 

[Zeta03]

Vieraspeleissä Ässät saa mun puolesta esittää vaikka kuinka hienoja taktisia kuvioita ja ottaa niitä niukkoja 2-1 voittoja mutta kotona tarvitsisi tapahtua jotain muutakin. Tällä tarkoitan sitä, että porilainen kiekkoyleisö tarvitsee syttyäkseen jonkinlaista draamaa kentälle, oli se sitten joku komea avojäänpommi tai Armian huikea soolomaali.

Ässien kannalta pisteet ovat tietenkin tärkeimmät, yleisön viihtyvyyden kannalta tarvitaan muutakin. Ässien brändi 2012 voisi olla oikeasti taisteleva pelityyli, jossa kaikki ovat 100% sitoutuneita työntekoon ja vapaamatkustajia ei suvaita. Lisäksi kotipeleissä pitää painaa päätyyn asti verenmaku suussa ja maalineteen pitää uskaltaa mennä vaikka siellä olisi Ossi Väänänen poikittaisine mailoineen päivystämässä. Tätä ei viime kaudella liikaa kotipeleissä nähty ja se näkyi myös tulostaululla. Vieraspeleissä kyllä onnistuttiin napsimaan pisteitä varovaisemmallakin pelillä.

Rohkeutta, härskiyttä ja tunnetta lisää peleihin niin hyvä tulee!

 

[Mondie]

Koko teksti

Sä taisit tehdä tekstilläsi tästä ketjusta erittäin lyhyen. Itse voin allekirjoittaa tekstisi kokonaisuudessaan. Mulle on ainakin ihan sama miten vieraissa pelataan jos kotipelit ovat viime kauden tapaista kuraa n. 90 % otteluista.

 

[sob]

Koko teksti

Minulle (vanhemman polven Ässä-kannattajalle) Ässien brandi tiivistyy pelin ensimmäiseen vaihtoon...

... Makkonen taklaa vastustajan pakin seinälle tuhannen pillunpäreiksi, Vellu tulee paikalle, ottaa kiekon ja syöttää sen B-pisteelle, josta numero 4 tinttaa limpun yläpesään.

Tämä kaikki siis ennen kuin ehdin hallin snagarilta seisomakatsomoon kädet täynnä höyrymakkaroita.

 

[Vellihousu]

Täytyy sivuhuomautuksena kertoa että eilen kantabaarissa kahvilla käydessä jutustin jääkiekosta yhden hieman vanhemman mieshenkilön kanssa joka kertoi ettei ole Ässien peleissä käynyt vuoden 1981 jälkeen. "Kun silloin 70-luvulla oli niitä persoonia"...Onko se vähän niin että jokaisen sukupolven mielestä se oma nuoruus oli sitä parasta Ässäbrändin aikaa ja sen jälkeen kaikki muu on samantekevää? Kuulenko joskus vielä juttuja jonka mukaan joku ei ole käynyt peleissä vuoden 2012 jälkeen kun silloin oli persoonia? Ässien peleissä näkyy muutenkin mielestäni vahvasti se, miten seura sukelsi vuoden 2000 molemmin puolin jolloin uutta fanisukupolvea ei ole päässyt kasvamaan. Kovinta ääntä tuntuvat Jatkoajassakin pitävän ne joiden tärkeimmät muistot ovat 90-luvulta alusta. Entä uusi sukupolvi? Mitä Ässät heille merkitsee? Onko se brändi kaikille sukupolville sama?

Mutta ei mitään, hyviä kirjoituksia. Jatkakaa.

 

[Patapata]

Entä uusi sukupolvi? Mitä Ässät heille merkitsee? Onko se brändi kaikille sukupolville sama?

Jos aiemmilla sukupolvilla on parhaiten muistissa Vellun aika, Java tai 90-luvulta Korpisalo yms. niin jokusen vuoden "gäppi" taitaa sen jälkeen tulla, uudelle sukupolvelle varmasti tuo 05-06 on se, jolloin Ässät viimeistään juurtui omaan elämään ja siellähän niitä ikimuistoisia persoonia riitti. En edes pidä tätä minään "gloryhunttauksena", vaan tapahtumana, jolloin pitkästä aikaa Porissa tapahtui enemmän lätkässä hyvää kuin pahaa ja uudesta sukupolvesta (toki samaan aikaan myös paljon vanhempaa ässä-kansaa) todella moni hurahti Pataan juuri tuolloin.

Yhtenäistä näille sukupolville on varmasti tuo kliseinen porilainen hulluus ja fyysisyys sekä uskomaton taistelu ja tietty myös menestys. Tämä näkyy siinäkin, mitä suurin osa faneista Ässiltä joka vuosi odottaa - kovaa peliä.

 

[Badgers]

Kotipeleihin lisää tunnetta, fyysisyyttä, kovia taklauksia ja vaikka pikku nahinoitakin. Pelaajistoon persoonia, väriläiskiä ja joskus tulevaisuudessa omat pojat kotiin ja sitä kautta porilainen mestaruusjoukkue.

 

[Surprise Me]

Kotipeleihin lisää tunnetta, fyysisyyttä, kovia taklauksia ja vaikka pikku nahinoitakin. Pelaajistoon persoonia, väriläiskiä ja joskus tulevaisuudessa omat pojat kotiin ja sitä kautta porilainen mestaruusjoukkue.

Elvis, Rolling Stones, Black Sabbath, Iron Maiden ja Linkin Park. Mitä yhteistä? Kaikki soittaa rockia ja jokaisella ikäluokalla/sukupolvella on oma käsitys siitä, mitä pitää "oikeana" rock-musiikkina.
Käsite fyysisyys tarkoittaa varmasti jokaiselle jotain vähän eri tavalla. Itse koen fyysisyyden sillä, että vastustajaan annetaan koko kentän paine, oli pelin painopiste missä tahansa kenttää.

Persoona on taas sellainen pelaaja, johon voi samastua. Millainen se on? No se on sellainen pikkaisen puolirikollinen velmu, joka pelaa pikkusikaa, mutta sikailu ei mene joukkueen edun edelle. Ei ota taka-askelia, vaan tiputtaa hanskat kun se paikka tulee. Se ei myöskään heitä kiekkoa sinisen jälkeen päätyyn, vaan ajaa susikädellä maalille.

Muistaako kukaan, mikä porukka piti meteliä 1980-luvun alussa kaupungin puoleisessa päädyssä? Se oli opiskelijaporukka, mutta en muista millään, keitä he olivat. Pesivät jokatapauksessa Pataljoonan porukan 100-0 huutokilpailussa.

Eniten allekirjoittanutta vituttaa se, että nykyajan kannustaminen muistuttaa lähinnä Vihreät-puolueen mielenosoitukselta. Pitää laulaa sellaisia lauluja, joita vaan oma porukka tuntee ja jos et tunne, niin et kuulu joukkoon.
Ei tavallisella duunarilla ole aikaa käydä jossain kellarikokouksissa opettelemassa jotain chantteja (vai mitä helvettiä ne on?) tai lipun liehuttamista.

 

[regularflex]

Aluksi pitää kehua ketjun perustamista: hyvä ja pohdiskeluja aiheuttava ketjunavaus Vellihousulta.

Ässien brändi 2012: Mitä se on ja mitä sen pitäisi olla? Ensimmäiseen eli mitä se on kysymykseen on tuskin kenelläkään yksiselitteistä vastausta. Ja ehkä ihan hyvä niin. On helpompi rakentaa uutta, kun ei tarvitse liikaa purkaa vanhoja tieltä. Yksi asia kuitenkin kiekkohistoriassa painaa brändin perustana, kovuus. Läpi Ässät historian Ässät on kulkenut kovan seuran maineella. Kovuus tässä tapauksessa ei tarkoita vain kohnottamista ja nyrkkeilyä kentällä, vaan tietynlaista henkistä kovuutta, joka kylläkin on heijastunut kentällä myös fyysisenä pelottomuutena ja Vellihousun vihaamana porilaisena hulluutena. 70-luvulla ja 80-luvun alkupuoliskolla tähän kovuuteen liittyi myös menestys, jolloin Ässät oli kova joka suhteessa. Ei tule myöskään unohtaa omien poikien panosta menestyksen mahdollistamiseksi. Kovia ja tyylikkäitä pelaajia aina Vellusta Ruuttuun asti. Tämä kovuus joka yhdisti niin Vellua, Ruuttua, Javaa, Rockya, Levoa... on siis selvästi historian mukanaan tuoma osa Ässien brändiin. Näkisin myös "oman kaupungin jätkät" tuon edellämainitun kovuuden siivellä brändin osana.

Sittemmin Ässät ei ole liiemmin menestynyt paria mitalia kummemmin, mutta molemmissa mitaleissa (1995, 2006) oli taas nähtävillä "dynastian" aikaisia piirteitä. Omia poikia oli joukkueissa paljon ja se kovuus oli taas nostanut päätään henkisenä kovuutena, joka ilmeni fyysisenä pelottomuutena eli porilaisena hulluutena. Tuo porilainen hulluus ei ole mikään itseisarvo vaan pikemminkin seuraus eikä ole sidottu Porissa syntymiseen tai asumiseen. Sitä pelottomuutta nyt vain satutaan kutsumaan tästä kaupungista tuolla termillä. Sille on kuitenkin syynsä, miksi Ässien yhteydessä usein kyseinen termi mainitaan eli se on osa mielikuvia ja samalla osa brändiä halusimme tai emme. Turha kokea sitä siis taakaksi.

Mitä brändi puolestaan nyt on? Se on vähän hakusessa ollut hopeakevään jälkeen. Rocky alkoi rakentamaan tietynlaista brändiä, jossa oli selviä viitteitä vanhasta. Oltiin kovia ja tyylikkäitä sekä voitettiin otteluita. Myös kotipelien alun hurmos oli läsnä. Tappelut ja kohnottaminen puolestaan lähes loistivat poissaolollaan. Menestystä ei kuitenkaan mitalin muodossa tullut. Tällä hetkellä Karri Kivi on tuonut otteisiin lisää kohnotusta, mutta menestys ei ollut juuri kummoisempaa. Eli ehkä Ässät brändiin ei tällä hetkellä liity menestys, mutta kovuus on löytänyt taas tietään pikku hiljaa esiin. Omat pojat ei mielestäni tällä hetkellä ole osa Ässiä, vaikka meillä Armia vielä onkin. Myös tietynlainen kasvottomuus liittyy Ässien brändiin nyt. Uusitalo on johtaja, mutta ei brändin kasvot/persoona jota kautta brändi ilmenee. Armialle ne saappaat taitavat olla liian suuret. Ehkä brändin kasvokuvan viitta löytää tulevaisuudessa tiensä Juha Järvenpään niskaan. Tämä vekkuli velikulta on osoittanut olevansa persoona niin kentällä kuin mediassakin.

Mitä brändin pitäisi olaa minun mielestäni? Ensimmäinen toive olisi se, että brändi olisi seksikäs/myyvä. Sitä kautta yhteistyökumppanit ja yleisö löytää Ässät. Keinot, joilla siihen päästään olisivat kaukalon puolella perinteiset ja jo tässäkin tekstissä usein mainitut: kovuus henkisellä ja fyysisellä saralla, menestys, omat pojat ja vahvat persoonat. Joukkueen rakentamisella on tässä valtava osa ja myös markkinointikin saa tehdä hommia mielikuvien luomiseksi ja niiden välittämiseksi. Realiteetit tulee kuitenkin myös muistaa.

Loppukaneettina voisi todeta, että kansa haluaa kuitenkin katsoa jääkiekkoa viihteen vuoksi. Ja viihdettä ei ole pelkästään voitot runkosarjapeleissä. Viihdettä on kaikki edellämainittu. Ne luovat yhdessä tarinan, joka Ässien osalta olisi toivootavasti sellainen jossa kaikki haluaisivat olla mukana.

 

[Vellihousu]

Persoona on taas sellainen pelaaja, johon voi samastua. Millainen se on? No se on sellainen pikkaisen puolirikollinen velmu, joka pelaa pikkusikaa, mutta sikailu ei mene joukkueen edun edelle. Ei ota taka-askelia, vaan tiputtaa hanskat kun se paikka tulee. Se ei myöskään heitä kiekkoa sinisen jälkeen päätyyn, vaan ajaa susikädellä maalille.

Tästä tulee vähän mieleen jääkiekkoilullinen Antti Rokka, sankarityyppi jollainen moni katsoja haluaisi alitajuisesti olla. Tosin uskoisin tämän herooisen kuvan vaihtelevan paljon katsojasta riippuen. Vai? Itse taidan olla vähän poikkeava Ässäfani siinä suhteessa etten kaipaa niinkään suuria persoonia kuin kokonaisuutena hyvää joukkuetta. Joskus on jopa vituttanut se kuinka toisia nostetaan niin korkeaan asemaan ja toisia painetaan alas. Varmaan kaikkien joukkueiden fanit haluavat nähdä joukkueessaan persoonia, mutta onkohan Porissa jotenkin korostunut tarve tähän, samoin kuin alaspainamiseen? Ääripäät ovat kaukana toisistaan ja jos pelaaja ei mahdu tietyn muotin sisään voi kohtelu olla jopa julmaa? Tästä on paljon esimerkkejä.

Mutta hyvä määritelmä persoonasta, ei siinä mitään.

Muistaako kukaan, mikä porukka piti meteliä 1980-luvun alussa kaupungin puoleisessa päädyssä? Se oli opiskelijaporukka, mutta en muista millään, keitä he olivat. Pesivät jokatapauksessa Pataljoonan porukan 100-0 huutokilpailussa.

En muista, mutta Pataljoonasta kommentoin sen verran että toimintaa on paljon vaikeuttanut se että mielpiteiden hajonta on ollut parin viime vuoden aikana kovin suurta jopa ydinryhmän sisällä. Kun yhteinäistä visiota siitä mitä on hyvä kannustus ei löydy, menee yhdessä kannustaminen vaikeaksi. Katsotaan nyt mihin suuntaan homma kehittyy vai kehittyykö jos/kun Etulinja saa paremmin tulta alleen.

Kannattamisen tyylilajeista voi toki olla mitä mieltä huvittaa, itse olen aina ajatellut että luulisi nyt Porin kokoisessa ja tasoisessa kiekkokaupungissa riittävän paukkuja ja myös ymmärrystä useampaan kuin yhteen tapaan kannattaa.

 

[PataJaska]

Tämä linkki sopinee hyvin myös Ässien uudenlaisesta brändistä keskustelemiseen..

http://www.assat.com/page.php?id=19&article_id=1141

Eli tänä vuonna siis järjestetään kauden avausilta, jossa paikalliset (ja myös ei-porilaiset) koomikot heittävät herjaa Ässistä. Ja koko joukkue on paikalla tapahtumassa. Mielestäni aivan loistava tapahtuma sekä joukkueelle että faneille, tällä tavoin todistetaan, että 2010-luvun uudenlaisen Ässä-brändiin kuuluu myös ehkä se taidoista kaikkein tärkein: Ässät osaa nauraa myös itselleen

 

[Vellihousu]

Tämän päivän Sk:ssa oli kattava juttu tuosta mainitusta tapahtumasta. Todella suurella mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu, koska tyylilaji on Suomessa melko uusi. Tässä lyhyt selvitys lainattuna metrolive.fi:sta:

"Roast tarkoittaa tapahtumaa, jossa henkilöön kohdistetaan julkisessa esityksessä humoristisia loukkauksia, ylistystä, omituisia tositarinota ja sepityksiä."

1.9. kohteena ei siis ole henkilö vaan instittuutio nimeltä Porin Ässät. Idean isä, koomikko Antto Terras, on kertonut keränneensä kaksi kuukautta materialia Porin Ässisstä tapahtumaa varten. Etukäteen vaikea sanoa miten tämä kaikki suhteutuu Ässien brändiin, kestääkö mytologia ulkupuolelta tulevan, huolella suunnatun pilkan?

 

[Travel Boss]

Kyseinen tyylilajihan perustuu raskaaseen vittuiluun roastattavan henkilön heikkouksien kustannuksella. Eli lihavat haukutaan rasvapalloiksi ja ikäihmiset housuunkusijoiksi. Hauskaa? - ehkä jonkun mielestä. Itse pidän tyylilajia hyvinkin vastenmielisenä ja alhaisena.

Vastaavanlainen roast oli sk:n mukaan järjestetty mm. HIFK:n pikkujouluissa, josta saaliiksi oli koomikko saanut korvausvaatimuksen seuran arvojen loukkaamisesta.
Aika hyvin, kun voidaan olettaa kyseessä olleen suljettu tilaisuus.
Ässien brändi ei sisällä ihan samanlaisia perinteikkäitä ja mutta samalla helposti vittuiltavissa olevia arvoja, kuten esim. IFK:n suomenruotsalaisuus, joten en usko että seuran brändiä tai arvoa pystytään loukkaamaan, niin että niistä pitäisi jonkun hermostua. Toinen asia on sitten ässäpelaajat henkilöinä. Jokaisella lienee luurankoja kaapissa ja vielä kun tapahtumasta tehdään julkinen, niin monen huumori voi olla koetuksella.

Nopeasti voisin kuvitella idean roastille tulleen koomikon tai rakastajat-teatterin suunnalta, joten toivon että ässät on edes hetken pohtinut hyödyn ja haitan suhdetta. Seuraa on persoonattomana osapuolena vaikea suoranaisesti loukata, mutta mukana olevien henkilöiden kautta kylläkin. Itse en lähtisi tuollaiseen liiketoimintaa heikosti tukevaan toimintaan mukaan, mutta ei se silti tarkoita etteikö tilaisuus voisi olla onnistunutkin. Niinkuin yllä kirjotettiin, niin aika uuttahan tuo on Suomessa.

PS. Levos-Japallakin on sen verran tapahtumarikas tausta, että mielenkiinnolla jään odottamaan viestejä miehen hermokontrollin kestävyydestä.

 

[Major Julli]

Täytyy toivoa ettei Tannerin Kaitsu lähde taas suutuspäissään random-puukotusreissulle Ulvilaan. Ja tottakai HIFK vaatii korvausvaatimuksella Terrakselta rahoja, koska kaveri kerran niin SK:ssa niin sanoo.

Jos kaverien perse ei kestä stand-up koomikon vittuilua niin sitten on ihan turha haaveilla että kuuppa kestäisi liigaa ja play-offsit. Mutta perseestähän kaikki tämmöinen uusi on, ei muuta kuin seuran nappiverkkarit päälle pelaajille ja jakamaan Saludoa Mikkolan Prismaan.

 

[mjarkko]

Vastaavanlainen roast oli sk:n mukaan järjestetty mm. HIFK:n pikkujouluissa, josta saaliiksi oli koomikko saanut korvausvaatimuksen seuran arvojen loukkaamisesta.
Aika hyvin, kun voidaan olettaa kyseessä olleen suljettu tilaisuus.

IFK:n pikkujouluissa oli normaali stand-up keikka, jossa Terras heitti herjaavaa läppää, joka ei miellyttänyt.

Tämä sai päättelemään, että Roast on hänen juttunsa.

Tämä päätelmä tuosta samasta SK:n jutusta.

 

[Vellihousu]

Nopeasti voisin kuvitella idean roastille tulleen koomikon tai rakastajat-teatterin suunnalta, joten toivon että ässät on edes hetken pohtinut hyödyn ja haitan suhdetta.

Niin, minuakin kyllä kiinnostaisi tietää kenelle idea on Ässissä esitelty, kuka on tehnyt päätöksen sen hyväksymisestä ja millä perusteilla. Ei niin että näkisin valtavan riskin (kuinka paljon yksi keikka nyt voi vahingoittaa?), vaan ennemminkin sen kautta että mitä hyötyä tuosta on? Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta? Hyvää treeniä tulevaan kauteen ja kotiotteluihin? Mitä?

Siitä samaa mieltä jutussa haastateltujen koomikoitten kanssa että normi stand uppia tulee nykyään joka tuutista, joten sikäli kokeilu on hyvästä. Toivottavasti onnistuu.