Nyt on sitten joukkue tarkastettu ensimmäisen kerran. Yritystä ja työmoraalia ainakin riitti, yllättäviä oivalluksia sekä haastojakin iltaan mahtui.
Ekassa erässä Ässät vaikutti olevan hieman kohmeessa. Hyökkäykseenlähdöt olivat auttamattoman hitaita, hyökkääjät kaarsivat jo punasella, kun pakisto vielä lataili syöttöään. Vastuunkantajaa avauksiin ei oikein tahtonut löytyä, kiekkoa siirreltiin omissa niin hitaasti, että Tepsin paikoin aggressiivinen karvaus aiheutti ongelmia.
Ristiriitaisin tuntein toiseen. Ankea iltapuhde oli vielä mahdollisuuksien rajoissa. Tepsin jäähysuma toi kuitenkin helpotusta ja käänsi pelin. Jesse-Rautee-Kaipainen sai tuotua kiekon ylivoimalla alueelle ja vajaassa neljässä minuutissa natsasi kahdesti; kiekko Toivoselle viivaan ja verkot tötterölle! Yksinkertaista, mutta ah, niin kaunista. Kaipainen heilu hyvin maalin edessä.
Vikassa meillä oli vielä omat tsäänsimme ratkaista ottelu, pari kertaa Ässä nokikkain veskan kanssa ja ylivoimallakin jokunen selkeä maalipaikka. Karjalainen pelasi kuitenkin mallikkaasti ja esti lisämaalit taidolla ja tuurilla. Tepsi painoi loppua kohti ajoin vaarallisen tuntuisesti, Ässäpakiston rivit sekosivat muutaman kerran. Omassa päässä riitti puhtia painia sen verran, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaveri ei kävellyt maalille asti.
Kyllähän tuo peli saisi 65 min jälkeen olla tasuri. Mutta näillä mennään. Vähän jää kuitenkin kismittämään hävityn rankkukisan jälkeen. Onneksi Mave ratkoi meille maukkaan lisäpisteen, lauantai-ilta ja kotivoitto, lyömätön yhdistelmä!
Tepsin puolelta jäi mieleen Karjalaisen muutama näyttävä koppi, Kauppila oli ainakin tehokas. Kyllähän se Jämtin jonkun kerran oli siellä missä tapahtuu, mm. Pasin kanssa. Ei ihan jarkkoruutu-tasoa, mutta jonkinlaista pyristelyä kuitenkin. Kultaranne oli niin näkymätön, että luulin hänen olevan sairaslistalla. Niinhän se Jortikka oli "entisen tähden" vikaan erään penkittäny.
Ykkösvitjan laiturit Mave ja Krisse esittivät ajoitellen nautittavaa peliä; rohkeutta useammankin vastustajan haastamiseen löytyy, kulmista tullaan joskus uloskin eikä pienestä koosta huolimatta olla jatkuvasti ulkona tärkeiltä paikoilta. Mave otti tuttuun tapaan hieman pulttiakin, muutaman taklauksenkin esitti - sekä kahvitti puolustajia. Jäätävät rankkarit ja parhaimmillaan maagista kiekonkäsittelyä. Rauteen kakkonenkin oli sopivassa lennossa värkäten varsinaisen peliajan yv-maalit. Vanhat alkavat pikku hiljaa vertyä; Rauteelta hyvää kiekonkuljetusta ja rakentelua. Kaipainenkin oli pirteä, pientä rottaakin oli havaittavissa. Ja mitä Jessestä voi sanoa...hieman kulmikasta eteenpäin menoa, mutta vauhti riittää kuitenkin haastamaan ja taklaamaan. Hänenkin kohdalla täytyy mainita tuo hillitön rohkeus yrittää; linja vastassa sinisellä, normaali ratkaisu olisi kiekko päätyyn. Miehellä on kuitenkin tahtoa ja taitoa veivata pakkeja vasemmalle ja oikealle. Vikan erän läpimurto olisi ollut ihan rankkarinrajoissa. Kolmosen Komarov tsemppasi tänäänkin, muttei esittänyt mitään erikoista suuntaan taikka toiseen. Pasi tuntui olevan hieman ärhäkämmällä tuulella, isoja pommeja ei nähty mutta muuta yleistä häsläämistä kuitenkin. Kiekotonta karvaajaa blokkaava pakki sai usein haistella hanskaa, jyräsipä mies kerran vastaavassa tilanteessa maalinkin paikoiltaan. Ja veivasipa hänkin itsensä kertaalleen linjasta läpi. Toinen rymistelijä, Foppa, aiheutti kiirettä pakeille ja pystyi ajoitellen painimaan mallikkaasti myös hyökkäyskulmissakin. Taklasi usein loppuun asti ja pienemmät saivatkin kyytiä. Eikä nelosen suhteenkaan äkkiseltään löydy moitteen sijaa. Ärhäkkää yritystä, Kuparinen ja Tasku haki muutaman mukavan taklauksenkin.
Pakistosta jäi päällimmäisenä mieleen J.D. Forrest. Kyllähän mies omissa liimaili miehensä välttävästi, mutta kiekollinen peli oli puoli ottelua ihan hirveetä! Käsittämätöntä söhellystä ja vaarallisia kiekonmenetyksiä alapäässä. Noh, tuosta ei voi kuin parantaa. Riksman on aika rauhoittava näky maalinsuulla; ei hirveätä hötkyilyä tai pompottelua. Sehän tarkoittaa sitä että pointsit jäi kotiin!
Kaiken kaikkiaan, miehekästä taistelua kautta linjan. Vastustajaan ajettiin hanakasti kiinni, 3-4 ketjun miehet erityisesti hakivat taklauksia. Aggressiivinen karvaus johti myös useempaan kiekonriistoon, vastaiskuun ja painetilanteeseen. Muutaman kerran vastustajakin tosin pääsi kääntämään ylivoimahyökkäykseen. Loppua kohti hieman vetäydyttiin, mahtoikohan pohkeissakin jo painaa? Ei mikään täydellisen ehyt 65 min, mutta joukkueen energinen yleisilme oli kiitettävää tasoa, peli-ilo oli korkealla ja ketjut hoitivat omat roolinsa paremmin kuin hyvin.