Fiilistä jumalauta!
Ennen peliä. Pelin aikana. Pelin päätyttyä. Turha harrastaa jatkuvaa miekkailua siitä, keillä on parhaat fanit, mutta just tällä hetkellä on ihan, vittu, saatanan mahtavaa seisoa Isomäen mylvivässä seisomakatsomossa ja nähdä sekä taisteleva että äijäilevä Ässäpakka. Voitto oli hieno kiekollinen kliimaksi illalle. Onneksi välipäivä ennen seuraavaa matsia, keretään mahtavan illan jälkeen laskeutumaan takaisin perusasioiden ja työnteon pariin.
Ekassa erässä Ässien ykkönen tai nelonen eivät päässeet toteuttamaan itseään parhaimmillaan. Tappara tukki hyvin keskustan eikä antanut tilaisuuksia kunnon mälleihinkään. Tokasta erästä alkaen tahti parani. Hienoa että kolmosketjukin onnistui, Ramsay ollut aika mitäänsanomaton tapaus, mutta hieno kanuuna ainakin lähti Hisey´n taiteilun ja Komarovin tarjoilun jälkeen. Joensuu jaksoi ainakin painaa. Huomioin että kenties tarkoituksellisesti kiekollinen peli jätetty vähemmälle ja jannulle pistetty roolipelaajan viitta; kiekkoa päätyyn ja ukkoa seinälle. Sen minkä kerkiää. Pitkässä juoksussa ei tietysti hyvä, mutta playoff´seja ajatellen, nyt Jessestä saadaan paljon enemmän hyötyä joukkueelle kun vielä tossa muutama viikko takaperin. Tapparan 5 vs. 3 luonnollisesti vitutti, mutta kaksi rikettähän siinä tapahtu, että what ya gonna do? Hienoa taistelua mutta lopulta nätti kuvio maalin kulmalle ja kiekko reppuun. Ässien yv oli puolittain hirveetä katottavaa, erityisesti sen Mäntylän vitosen aikana, mutta 1-1 tasotuksen jälkeen saatiin jotenkin kuvio kuntoon ja, kas, se miljoona kertaa tapahtunut Mave-Pele pallotelu päätty kerrankin Maven suoraan kutiin. Tsäkää oli mukana, mutta ukkoa maalille ja siirtelyillä laukaussektori aikaan, niin aina tulee häslinkiä maalille.
Vitun Mäntylä! Oliko pakko, hei!? Nauhalta nähtynä aika puhtaanoloinen vahinko, mutta pikkumies olisi kuitenkin tilanteen voinut pelata toisinkin. Tuossa hektisessä tunnelmassa kenties Kruusilta ylilyönti, mutta kun molemmat kiekottomia, tilanne tapahtu nopeasti ja kaveri loukkaantu kunnolla niin tuomio oli tuo. Puhuttu selästä, puhuttu aivotärähdyksestä...toivois että olisi sumutusta, vaikka sekin on vähän sellaista ämmäilyä. Pieniä asioita, tasapainottavan ykkössentterin puuttuminen voi sekottaa pasmoja ja muiden kuormitusta joudutaan lisäämään. AUkin poissaolo enemmän vituttaa ku Mäntylän vahinko. Tosin...näissä peleissä on sattunut ja tapahtunut tällä kaudella, voiko Ässäleirissä aggressiivisen kovan pelin sekä vastustajan kunnioittamisen välinen yhteys venyä tai rakoilla, jolloin sillonkin pommitetaan kun ei ehkä olisi välttämätöntä. Voiko edes alitajuisesti herpaantumista tapahtua? Ei nyt mitään itkuraivareita mutta meiltä ukkoa putoaa vaikka itse pelataan kovaa ja puhtaasti. Tai no, jotain pientä kepposta aina...mutta yhtään tuhoa/vahinkoa ei tälle kaudelle ole sattunut. Sitä vaan että jos miljoonatta kertaa taklaavan neloskentän, Nickersonin, Toivosen tai kenen tahansa Ässän yksi pommi sattuu osumaan vähän ilkeemmin, niin kai Tapparaleirissäkin löytyy ymmärrystä, että pitkässä juoksussa tekevälle väkisinkin sattuu?
Kruus...tilanteita jotka luonnollisesti kuumentavat yleisöä. Muutama Ässäkarvaajan törkeä estäminen, toisaalta vikassa erässä ei vihelletty kummallekaan. Kaksipiippunen juttu; kun voitetaan niin voi sanoa: pure huulees! Mutta tappioasemassa olevan joukkueen on tietenkin vittumaista pelata mailaviidakossa. Toisaalta, playoff´seihin kuuluu aina pientä painimista, se on selvä. Ja tyylistä viis, vai mites se "Pele #6" Peltonen asian kiteytti jossain iltapäivälehdessä, Time Outin sitaatissa ja jo tässäkin ketjussa (#
No täsä mitiä...löyty siis selitys tolle yleisömäärälle, vaikutti ilmotettuna pieneltä, mutta eipä tonne hirveesti enää olis voinu ahtaa. Saatanan kuumakin oli. Maanantai on päivä uus, mutta nautiskellaan nyt lauantaina!
Kiitos Ässät!