Tunnelma oli alussa yhtä aikaa kiihkeyttä ja uhmaa täynnä, mutta kuitenkin odottavan jännittynyt. Seisomakatsomon keskustan tukkiminen oli alkanut jo neljän maissa. Leinosen naamalla varustettu taideteos sai ansaitsemansa suosionosoitukset. Ja Laine sai yleisöltä julmat terveiset. Itse pelissä Rönn pisti ukkoa jäähylle vuorotahtiin; olen nähnyt tilanteet vain pelin aikana katsomosta, mutta siinä kiihkeydessä pisti vituttamaan vihellykset sikäli, että aina ennen Ässärikettä näytti tapahtuvan klassinen kiekottoman pelaajan estäminen/kahva Ässäpelaajaan kohdistettuna, ilman vihellystä. Ässille vihelletyt jäähyt menivät kuitenkin kuta kuinkin oikein. Tappara päätti ylivoimien tuhlailun erän lopussa; hyvin rakennettu tilanne jossa neliön kärki sahattiin sivuun ja Hancock pääsi vetämään keskisektorilta ruuhkaan. Laineen kautta ilmeisesti sisään, vaikkei niistä kuulutuksista ottanut selvää, niin kuin ei koskaan muulloinkaan.
Kuusela ajoi toisen alkuun Mini-Me´etä päädyssä, hieman avitti käsillään työntäen mutta 173cm terrieri pisti itseänsä vielä kyyryyn. Kai se sitten näytti pahalta, tuomio oli mielestäni turhan ankara. Tappara sai sitten tasavajaalla just sopivasti kiekon alueelle ennen 21 sekunnin ylivoimaa. Ämmäksi ristitty Laine pääsi veivaamaan kiekon sekaisin olleen Ässäpakan keskeltä maalille ja Toivosen luistimesta sisään. Tässä vaiheessa tilanne oli jopa huolestuttava, suuri mahdollisuus oli lässähtämässä, 0-2 ja Kuusela kärsimässä tuomiotaan. Yleisö ja joukkue oli kuitenkin vielä tulta ja tappuraa; Ässien yskinyt ylivoima sai päänsä auki Mäntylän jäähyn aikana. Hisey, joka pelasi ottelun huikealla itseluottamuksella ja tahdolla -tuntui että yritti ratkaista ottelun väkisin- käveli laidalta b-pisteeseen ja pamautti henkisesti huipputärkeän kavennuksen Lehdon suojien kautta. Muutama minuutti myöhemmin yv-maalien sarja sai jatkoa; Ässien kakkos-yv otti illan ottelussa roolia oikeaan aikaan. Masa Kaipainen, jota ennen vuodenvaihdetta pidettiin yhtenä Ässien harvoista flopeista, on noussut nyt tosipeleissä esiin pistämällä itsensä satasella likoon, kuumentamalla kaveria - ja sohimalla huipputärkeitä maaleja. Peltosen ja Sutzelin saadessa salomonit erän lopussa, kävi mielessä että kuhan kontiolat ei nyt tilaa saatuaan pääse kuittaamaan erän alussa.
Eivätkä päässeet. Ässät pisti kolmanteen erään painetta päälle ja Tappara sai suhteellisen ansaittuja jäähyjä. Viidessä minuutissa kolme perättäistä on tietysti kova juttu pleikkareissa, mutta Ässät loi painetta, pisti jalat liikkeelle, oli terävämpi kulmaväännöissä ja pakotti Tapparan rikkomaan. Ässien yv ei kyennyt vielä ratkaisuun vaikka tilanteita luotiinkiin. Kävi mielessä klassinen "jos et itte tee pakoista..." jne. Erän puolivälissä oli selvää että nyt ei ole varaa hölmöilyhin ja että seuraava maali tulee olemaan valtaisa. Luonnollisesti. Ässien muokkautunut ykkönen sai Kuuselan johdolla kiekon alueelle, AUk heitti kiemurat ja sitten lätty maalille; agitaattori luojan armosta pisti lavan väliin ja räjaytti niin sanotusti pankin. Maali oli ansaittu, niin paljon aktiivisempi Ässät oli ollut kolmannesa erässä. Loppu meni jännäksi, totta kai. Ässien paketti pysyi kuitenkin sopivasti kasassa eikä peruuteltu Riksmanin syliin. Kauppisella oli vielä viimeisellä mahdollisella hetkellä mahdollisuudet tehdä malmivaarat mutta Riksmanin hanskasta kiekko kimpoili maalin eteen. Lopussa vihellykset ja tuomarin ratkaisut meni täysin ohi, sen verta kova meteli oli. Summerin soitostakaan ei mitään havaintoa, vasta Ässien aloittama villi tanssi antoi varmuuden.
Ilta oli villi, äänekäs ja tunteikas. Voisiko se paljoa paremmin enää fanin kannalta mennä; vuosia pohjamudissa kyntänyt joukkue, jolla ei taaskaan pitänyt olla mitään asiaa loppupeleihin, tiputtaa ennakkosuosikkina sarjaan lähteneen joukkueen kotikentällään kuudennessa kamppailussa, nousemalla 0-2 tilanteesta rinnalle ja ohi, täyden katsomon mylviessä. Aika hurjaa oli meininki.
Leksa tuntui käyvän kovilla kierroksilla vielä pelin jälkeenkin. Lausunnoissa oli tunenttamukana. Ekan kerran kuulin kaverilta haastattelun ja kieltämättä puheesa yhdistyy kaikki ne elementit mitä Holopainen iltapäivälehdessä kirjoitti. Ne rantalelujen lyömiset kohti Tapparan joukkuetta oli siinä tyylittömyyden rajamaastossa, kävipä Rönnkin miestä ojentamassa, mutta tuollaisessa tilanteessa tervehenkisemmälläkin kaverilla voi läikkyä yli. Maven kentälle tulo ja Riksmanin pitkän kaavan mukaan tehdyt villit tuuletukset toivat mausteensa tapahtuman lopulle.
Kiitos Ässät, kiitos Isomäki, kiitos Tappara. Huikea pudotuspelisarja jonka yhtenä ratkaisuna voi nähdä Ässien hurjan tahtotilan ja hurmoksen, Tapparan loukkaantumisia unohtamatta. Tuollaisella intensiteetillä pelaavaa Ässäjoukkuetta en muista nähneeni...milloinkaan? Taklauksia, karvausta, iholle ajoa...Porissa käydyt taistelut antoivat tällaiselle taistelevalle ja taklaavalle ajokoirakiekolle omalla asteikollani ihan uuden merkityksen. Tällainen meno onkin mahdollista vain omalaatuisessa playoff-kiekossa.