Joukkue ryhdistäytyi ja pelasi tiensä lopulta suht vakuuttavasti pudotuspeleihin. Vakavasti en epäillyt etteikö 10. joukkoon olisi joukkueeella asiaa tai siinä tapauksessa olisi kaikki mahdollinen mennyt täysin perseelleen.
Tosin valmentajavaihdoksessa on aina riskinsä tuollaisessa kohdassa kautta.
Alkuvaikeuksien jälkeen Kotkaniemi kykeni myymään & ajamaan omaa peliajatustaan pelaajille. Kritisoin Ässien johtoa hätäisesti tehdystä valmentajavaihdoksesta, mutta Kotkaniemi on toistaiseksi näyttänyt saavan vietyä Pata-lauman pahimman turbulenssin ylitse. Nyt peli kestää jo lähestulkoon kasassa sen 60 minuuttia, eikä sorru paineen alla. Joukkueen kokeneempi osasto on myös alkanut osoittaa pelillisen johtamisen merkkejä, joka on hyvä asia. Iso loukkaantumis-suma ei tietenkään voinut olla vaikuttamatta kun joukkue eli jatkuvasti, ei ehtinyt muodostua pysyvyyttä.
Avauskierrokselle osui vastaan verivihollinen etelästä, Lukko. SaiPa tai juuri raumalaiset olivat mielestäni ennalta Ässille sopivin vastustaja aloittaa tosipelit, Pelikaanit olisi mielestäni ollut pahin vaihtoehto noista.
Ässät on papereissani ylipäätään koko pudotuspelien suurin musta hevonen, joka vaanii taustalta paikkaa kevät-auringossa valmiina kirmaamaan niitylle. Potentiaalia joukkueessa on, se nähtiin jo kun ennen joulutaukoa joukkue keikkui jossain kohtaa Ahon luotsaamana parhaimmillaan runkosarjan neljäntenä, kunnes alkoi Via Dolorosa.
Jos joukkue & valmennus elää tiukasti hetkessä vaihto ja peli kerrallaan, eikä lähde mieli ennalta laukalle, niin ei neljän joukkoon pudotuspeleissäkään ole ihan haihattelua. Toki marginaalit ovat äärettömän pienet ja pudotupelisarjat ovat täysin oma maailmansa.
Sairastuvalta ei ilmeisesti enää apuja saada, joten Mäkelä, Varttinen & Saha lienevät reserviosasto kun tosipelit pyörähtävät liikkeelle.
Tsemiä & pitkää kevättä joukkueelle, eletään mukana.