Käsityksemme ykköshyökkääjän peluutuksesta siis eroaa, kuten jo edeltävässä viestissäni arvelin.
Ihan tilastoista peliaikojen kohdalta löytyy jo tilastollista faktaa, mutta näkemykseni perustuu enemmänkin kyllä omiin havaintoihini. Esimerkiksi liian usein hyökkäyspään aloituksiin otettiin vaihto, vaikka Salmisen kentällä olisi ollut vasta 20sek vaihto alla. Kun taas ykköskenttää ei vaihdettu vaikka vaihdon pituus olisi ollut 40-50 sek, jolloin jo senkin puolesta olisi hyvä vaihtaa. Hyvä rytmi peluutuksen suhteen on korostetun tärkeää varsinkin hyökkäysorientuneille pelaajille. Kyllä tappiotilanteissa Salmisen kuorma kasvoi, mutta sanoisin häntä peluutettaneen vain ajoittain kuin ykköshyökkääjää. Ainut ketju, jolla oli peluutuksen osalta hyvä rytmi koko ajan Kotkaniemen periodin aikana, oli juuri tuo ykkösketju.
Kotkaniemen pelitapa on aktiivinen ja pidän siitä, mutta peluutus sitä ei mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla tukenut. Peluutus lähti huomattavasti enemmän puolustuksen kautta kuin itse pelitapa. Esimerkkinä jatkoajalla ja tasavajaalla ensimmäisenä askiin Makkonen-Korhonen. Oli jopa monia pelejä joissa Salminen ja mainitaan erikseen vielä lisäksi Laganiere eivät pelanneet ollenkaan kahden minuutin tasavajaan aikana. Itse peluuttaisin kyllä toisin, kun kentällä on tilaa. Eli peluutuksellisesti Korhonen, Makkonen ja Suorantakin olivat Salmisen edellä. Toki alivoimaminuutit tilastollisesti korostavat tuota, mutta peluutuksellisesti mielestäni näin muutenkin.
Enkä kyllä kovin pitkää listaa saa tehtyä ykköshyökkääjistä, jotka eivät pelaa ykkösylivoimassa, tule ensimmäisenä kentälle tasavajaalla, peluuteta hyvässä rytmissä jne jne. No tämä toki vain minun henkilökohtainen näkemykseni asiasta.