Ässät mediassa

[Vellihousu]

Emme oikeasti tarvitse mitään keinotekoista ollaksemme huipulla. Vittumainen ylimielisyys kuulostaa hyvältä, koska se pukee Porilaista.

Väittäisin että juuri tällainen 80-luvulle jämähtäminen on suurin syy siihen ettei Ässät ole viimeisen 34 vuoden aikana voittanut yhtään mitään.

 

[Mr.Bletch]

Väittäisin että juuri tällainen 80-luvulle jämähtäminen on suurin syy siihen ettei Ässät ole viimeisen 34 vuoden aikana voittanut yhtään mitään.

Väittää voit mitä haluat.

Minä taas totean Ässien hairahtuneen 90-luvun puolivälin jälkeen niin pahasti sen omasta pelillisestä kulttuurista (Ape, Pajuoja, Noksu) että seura huojui jo konkurssin partaalla ja kävipä divarin porteillakin.

Toivola ja paluu Ässien omimmalle alueelle toikin sitten mitalin sekä talouden kuntoon. Nykymuotoinen kiekko on tavallaan hybridi-versio ns. taitokiekosta ja agressiivisesta pelitavasta. Tämän voidaan todeta olevan nykyinen, toimiva suunta Ässissä ja tällä tavoin olemme ottaneet taas monta harppausta kohti liigan kärkeä.

Uskoisin, että olemme tulevalla kaudella vielä lähempänä tavoitettamme Ässien suunnattua muutaman napsun peliään fyysisempään suuntaan.

 

[aceman81]

Uskoisin, että olemme tulevalla kaudella vielä lähempänä tavoitettamme Ässien suunnattua muutaman napsun peliään fyysisempään suuntaan.

Ohan Ässillä viimesten vuosien aikanakin löytynyt fyysistä voimaa ja äijää. Toki, voihan tavote olla pelata tietynnäköistä kiekkoa, vaikkapa rymistelyä, menestyksestä välittämättä. Äijäily -tai ryminäpää edellä menemisellä ei ole kuitenkaan nykyaikana minkäänlaista suoraa yhteyttä menestymisen kanssa.

 

[Major Julli]

Väittää voit mitä haluat.

Minä taas totean Ässien hairahtuneen 90-luvun puolivälin jälkeen niin pahasti sen omasta pelillisestä kulttuurista (Ape, Pajuoja, Noksu) että seura huojui jo konkurssin partaalla ja kävipä divarin porteillakin.

Toivola ja paluu Ässien omimmalle alueelle toikin sitten mitalin sekä talouden kuntoon.

Tuossa nyt menee ajanjaksot ja asiat iloisesti sekaisin. Ässillä oli selkeä identiteetti 90-luvun puoleen väliin saakka. Sen jälkeen herrat Ketola ja Heikkilä innostuivat kausi kauden jälkeen sylkemään rahaa tusinatsekkeihin ja erilaisiin kotimaisiin has-been suuruksiin. Samaan aikaa juniorituotannossa tuli sekä heikompia ikäryhmiä että valmennuskin jäi jälkeen muista tiimeistä. Edistyksen valmennuksessa kokeiltiin erilaisia b-korin nimimiehiä ilman mitään järkevää suunnitelmallisuutta. Kumminkaan, tällä aikakaudella ei käyty divariin porteilla.


Tämä kierre jatkoi vuosia kunnes Aholan johdolla otettiin lusikka kauniiseen käteen ja alettiin ajamaan taloutta kuntoon ja annettiin Toivolalle aikaa ja tilaa toteuttaa omaa visiotaan. Tässä vaiheessa hallitus alkoi vihdoin myös tekemään fiksuja päätöksiä kuten heivaamalla Tammisen pois Hirsimäen tieltä. Sitten 2006 kaikki meni nappiin, saatiin talous kuntoon ja buumi päälle. Sitä seuraavan ajanjakson Ahola ja kumppanit hoitivatkin järjestelmällisesti väärin kunnes kaikki huipentui kiirastorstain iltaan ja kuudennen pelin jatkoaikaan karsinnoissa.

Vasta tämän jälkeen Ässissä alkoi ajanjakso joilloin enää ei annettu muille tiimeille tasoitusta taustaorganisaation puolelta. Samalla Ässät modernisoi pelitapansa, eka kausi meni opetteluun, mutta kaksi viimeistä on tuottanut yli sata pistettä per kausi ja runkosarjan sijat 2. ja 5. Se missä ollaan menty taaksepäin on se että 90-luvulla Ässät oli nimenomaan pleijarijoukkue, tänään se on runkosarjajoukkue. Mutta nyt on kaksi kevättä reenattu ja 2013 napsahtaa.

 

[Vellihousu]

Minä taas totean Ässien hairahtuneen 90-luvun puolivälin jälkeen niin pahasti sen omasta pelillisestä kulttuurista (Ape, Pajuoja, Noksu) että seura huojui jo konkurssin partaalla ja kävipä divarin porteillakin.

Toivola ja paluu Ässien omimmalle alueelle toikin sitten mitalin sekä talouden kuntoon. Nykymuotoinen kiekko on tavallaan hybridi-versio ns. taitokiekosta ja agressiivisesta pelitavasta. Tämän voidaan todeta olevan nykyinen, toimiva suunta Ässissä ja tällä tavoin olemme ottaneet taas monta harppausta kohti liigan kärkeä.

Uskoisin, että olemme tulevalla kaudella vielä lähempänä tavoitettamme Ässien suunnattua muutaman napsun peliään fyysisempään suuntaan.

Jotenkin näistä jutuistasi tulee mieleen kommunisti joka odottaa koska Neuvostoliitto pystytetään uudelleen.

Pelillisen identiteetin tulee olla sidoksissa aikaan ja jos sitä ei pystytä päivittämään ajan mukana, on edessä urheilullinen syöksykierre. Tästä on Porissakin paljon kokemusta. Muutos parempaan ajanlaskussa jhk (jälkeen hopeakauden) tapahtui sillä hetkellä kun Ässien pelitavallinen ideaalipuolustaja vaihtui Pasi Peltosesta Ville Uusitaloksi. Hyökkäyksessä vastaava pari voisi olla Marko Kivenmäki ja Tomas Zaborsky. Pelillisiä seikkoja vastaava muutos on tapahtunut myös asennepuolella ja siinä ei nimenomaan ole jälkeäkään mistään porilaisille sopivasta vittumaisesta ylimielisyydestä. Kaksi viime kautta Ässien pelillinen ilme on ollut raikas ja toivon todella sen myös pysyvän sellaisena.

Kummastelen myös näkemystä aiempaa fyysisemmästä Ässäjoukkueesta. Kuten Aceman81 totesi, joukkueessa on koko ajan ollut myös fyysisiä pelaajia. Nyt niitä lähti pois, tilalle tulee uusia. En usko että Ässät tulee radikaalisti muuttamaan toimivaksi havaittua konseptia, jossa miehet ja kiekko liikkuvat nopeasti ja jossa energiaa ei nimenomaan tuhlata tarpeettomaan rymistelyyn.

Talouden sotkeminen koko tähän asiaan on osaltasi naurettavaa pelleilyä. Jos Ässät selviää vielä joskus finaaleihin, kassa tulee kilisemään oli pelityyli millainen vain.

 

[Bigmouth]

Kummastelen myös näkemystä aiempaa fyysisemmästä Ässäjoukkueesta. Kuten Aceman81 totesi, joukkueessa on koko ajan ollut myös fyysisiä pelaajia. Nyt niitä lähti pois, tilalle tulee uusia. En usko että Ässät tulee radikaalisti muuttamaan toimivaksi havaittua konseptia, jossa miehet ja kiekko liikkuvat nopeasti ja jossa energiaa ei nimenomaan tuhlata tarpeettomaan rymistelyyn.

Se on havaittu moneen otteeseen, että nykykiekossa tärkeintä "fyysisyyttä" on jalkanopeus, ei taklausvoima saati hanskaaminen. Huomaa, että monen kiekkokäsitys on jämähtänyt siihen aikaan, kun itse on ollut 15.

Jos näitä koodisanoja johonkin tärkeysjärjestykseen laitetaan, niin varmaan se menee jotenkin näin: pelirohkeus, pelikäsitys, jalkanopeus, "taito", urheilullisuus, taklausvoima.

 

[Mr.Bletch]

Pasi Peltonen tai Marko Kivenmäki eivät olleet mielestäni kovinkaan hyviä esimerkkejä Ässien vanhasta tai uudesta pelitavasta.

Japa Levonen, Arto Javanainen ja Jari Korpisalo sitä vastoin ovat porilaisuuden ilmentymiä, osa tosin jo edesmenneessä muodossa. Sinä, ja osa toisista ja. Kirjoittajista uskovat toiseen asiaan ja pitävät sitä parhaana vaihtohtona,samoin kuin minä pidän Ässien kannalta parhaana vaihtoehtona osittaista paluuta juurille, luonnollisesti nykyisenä modersoituna versiona. Nämä luettelemani pelaajat kuvaavat esimerkkeinä sellaisia pelaajia joita haluan Porissa nähdä jatkossakin, koska he ovat voittatyyppejä.

Oma maailmankuvani on aika lailla päinvastainen neukkujen kanssa, asiasta tekemättä sen suurempaa juttua.

 

[Bruins]

Glada Wappen, boys ! Meedia tykittää Jyppiä ja muita mutta me wietämme wappua nyt ! Rules !

 

[Vellihousu]

Japa Levonen, Arto Javanainen ja Jari Korpisalo sitä vastoin ovat porilaisuuden ilmentymiä, osa tosin jo edesmenneessä muodossa.

Voittajatyyppejä haluaa varmasti jokainen nähdä, niitäkin vain löytyy hyvin monenlaisia. Nämä mainitut pelaajat muistan hyvin siitä miten he myös estivät Ässiä voittamasta. Kuinkahan monta sellaistakin peliä olen nähnyt missä viisi minuuttia ennen loppua olla maalin tappiolla, takaa-ajo pitäisi aloittaa ja sitten joku tuosta kolmikosta ottaa typerän hyökkäysalueen jäähyn ja käytösrangaistuksen vielä kaupanpäällisiksi. Aika monta, suoraan sanottuna. Kuriton pelaaminen, turhanpäiväinen kuohahtelu, yleinen egoilu ja kusipäisyys kaikkia kohtaan ovat juuri niitä ominaisuuksia joiden takia Porissa on usein mennyt kaikki perseelleen. En siis toisin sanoen kannata paluuta juurille. Otetaan mallia Ifk:sta, kun siellä lopetettiin brändistä lässytys alkoi tulosta tulla. Tai vaikka Jypistä, tuosta hmvrobottikiekkojoukkueesta joka on voittanut kaksi Suomen mestaruutta neljän vuoden sisään. 34 vuotta ilman kultamitalia kertoo kaiken oleellisen porilaisista voittajatyypeistä.

Edit. Korpisalon ja Levosen huippuvuosista jäi muuten käteen yksi hikinen pronssi. Millä perusteella he siis olivat voittajatyyppejä? Minusta he pikemminkin olivat kaksi suurisuista häviäjää ja niinpä jokainen heidän peräänsä kaihoava on minun silmissäni häviäjä.

 

[Surprise Me]

Voittajatyyppejä haluaa varmasti jokainen nähdä, niitäkin vain löytyy hyvin monenlaisia. Nämä mainitut pelaajat muistan hyvin siitä miten he myös estivät Ässiä voittamasta. Kuinkahan monta sellaistakin peliä olen nähnyt missä viisi minuuttia ennen loppua olla maalin tappiolla, takaa-ajo pitäisi aloittaa ja sitten joku tuosta kolmikosta ottaa typerän hyökkäysalueen jäähyn ja käytösrangaistuksen vielä kaupanpäällisiksi. Aika monta, suoraan sanottuna. Kuriton pelaaminen, turhanpäiväinen kuohahtelu, yleinen egoilu ja kusipäisyys kaikkia kohtaan ovat juuri niitä ominaisuuksia joiden takia Porissa on usein mennyt kaikki perseelleen. En siis toisin sanoen kannata paluuta juurille. Otetaan mallia Ifk:sta, kun siellä lopetettiin brändistä lässytys alkoi tulosta tulla. Tai vaikka Jypistä, tuosta hmvrobottikiekkojoukkueesta joka on voittanut kaksi Suomen mestaruutta neljän vuoden sisään. 34 vuotta ilman kultamitalia kertoo kaiken oleellisen porilaisista voittajatyypeistä.

Korteilla on kaksi puolta. Nyt kerroit vain toisesta puolesta. Minusta on kuitenkin aika ala-arvoista, että nolaat yhdet suurimmat Ässä-ikonit tuolla tavalla.

Aika monelle fanille, niin kuin myös minulle yksi kausi on kausi muiden joukossa. Toki aina kauden alussa toivon, että joukkue pelaa kannusta mutta ymmärrän kuitenkin, että mahdollisuudet ovat rajalliset.
Jos pitäisi valita, voittaako Ässät hmv-kiekolla yhden Suomen mestaruuden kerran 15 vuodessa vai pääsisikö Ässät finaaliin kerran 20 -vuodessa brändin näköisellä kiekolla, niin valinta olisi helppo. Valitsisin jälkimmäisen.

Kun sinulla näyttää olevan niin helvetin hyvä viso siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, niin julkaise oikein lista siitä, miten Porin Ässät voittaa kaksi mestaruutta seuraavaan neljään vuoteen? Mutta jätä legendojen haukkuminen. Nelosen haukkuminen oli typerä temppu.

 

[Mr.Bletch]

Nämä mainitut pelaajat muistan hyvin siitä miten he myös estivät Ässiä voittamasta.

Tai vaikka Jypistä, tuosta hmvrobottikiekkojoukkueesta joka on voittanut kaksi Suomen mestaruutta neljän vuoden sisään. 34 vuotta ilman kultamitalia kertoo kaiken oleellisen porilaisista voittajatyypeistä.

Eli mielestäsi 462 maalin mies on joukkueelle pikemminkin rasite kuin hyödyllinen pelaaja ? Eiköhän tämä kerro kaiken oleellisen ymmärryksestäsi jääkiekosta ja kiekkopersoonista.

Tunteella pelatessa tulee tilanteita jolloin tulee tehtyä pelin kannalta huonojakin ratkaisuja. Kuitenkaan, peliä ilman tunnetta en halua nähdä ja jos siitä hintana olisi se saavuttamaton kultamitali niin olkoon niin.

Tämän touhun maksavat kuitenkin ne muut 4500-katsojaa jotka haluavat nähdä tunnetta ja ylilyöntejäkin, kun taas sitä 50 -hengen hiipuvaa teiniangstia huokuvaa santti-ryhmää ketään ei tunnu kaipaavan, semminkään kun sillä tuntuu aina olevan se kauden vaisuin ilta menossa.

Ehkä teidän kannattaisi siirtyä kannattamaan Lukkoa (ja perustaa Poriin alajaoksen), nyt kun RD matkaa 50 km etelään ? Säästyisi sekin sarja Suomi-kp:ltä seisomakatsomoonkin, kun siellä vielä kannatetaankin väärin.

 

[Rannari]

Eli mielestäsi 462 maalin mies on joukkueelle pikemminkin rasite kuin hyödyllinen pelaaja ? Eiköhän tämä kerro kaiken oleellisen ymmärryksestäsi jääkiekosta ja kiekkopersoonista.

Tunteella pelatessa tulee tilanteita jolloin tulee tehtyä pelin kannalta huonojakin ratkaisuja. Kuitenkaan, peliä ilman tunnetta en halua nähdä ja jos siitä hintana olisi se saavuttamaton kultamitali niin olkoon niin.

Tämän touhun maksavat kuitenkin ne muut 4500-katsojaa jotka haluavat nähdä tunnetta ja ylilyöntejäkin, kun taas sitä 50 -hengen hiipuvaa teiniangstia huokuvaa santti-ryhmää ketään ei tunnu kaipaavan, semminkään kun sillä tuntuu aina olevan se kauden vaisuin ilta menossa.

Ehkä teidän kannattaisi siirtyä kannattamaan Lukkoa (ja perustaa Poriin alajaoksen), nyt kun RD matkaa 50 km etelään ? Säästyisi sekin sarja Suomi-kp:ltä seisomakatsomoonkin, kun siellä vielä kannatetaankin väärin.

Aika moista yleistystä yhden miehen kirjoittamista vastaan, vai oletko tosiaan saanut valtakirjan 4500 ihmiseltä. Itse en kaipaa ensimmäistäkään ylilyöntiä kentällä tai sen ulkopuolella, jos se maksaa pelin voiton. Uskoisin vakaasti, että sellaista ei myöskään arvosteta joukkueen keskuudessa.

Java paukutti aikoinaan monta maalia, erityisesti niitä ratkaisumaaleja, eikä ollut minun mielestäni samalla viivalla noiden kahden muun esimerkkipelaajan kanssa. Molemmilla heillä oli omat vahvat ominaisuutensa, mutta eivät miehet mitään voittajatyyppejä olleet. Sen kertovat jo pitkät urat Ässä-paidassa noina vuosina. Jos ylenmääräinen potentiaali olisi nähty muualla Suomessa, eivät he olisi pelanneet uriansa täällä.

Se mitä kerrot tokassa kappaleessa pelein voittamisesta ja häviämisestä, niin näiden kaltaisten kiekkopersoonien vuoksi Ässät juuri on onnistunut häviämään niitä mahdollisuuksia. Persoona ja persoona, onhan noita ollut kiekossakin maailman sivut, mutta peliä pitää osata pelata vielä paremmin, jotta voidaan edes uneksia mestaruuksista tai edes mitaleista. Siooli ei jää sille omalle tuittupäisyydelle tilaa, vaan pitää pelata peliä suunnitelman mukaan. Olkoon vain HMV-tai muita joukkueita, niin minä ainakin haluan nähdä voittavaa kiekkoa enkä sirkustemppuja.

 

[Näkkäri]

Aika moista yleistystä yhden miehen kirjoittamista vastaan, vai oletko tosiaan saanut valtakirjan 4500 ihmiseltä.

Täältä yksi allekirjoitus valtakirjaan.

Molemmilla heillä oli omat vahvat ominaisuutensa, mutta eivät miehet mitään voittajatyyppejä olleet. Sen kertovat jo pitkät urat Ässä-paidassa noina vuosina. Jos ylenmääräinen potentiaali olisi nähty muualla Suomessa, eivät he olisi pelanneet uriansa täällä.

Esim. Korpisalo oli hirvittävän lähellä sopimusta Jokereihin, mutta veti viime hetkellä liinat kiinni ja näytti Hjallikselle pitkää nenää. Samalla Korppi osoitti olevansa ikiässä ja nousi porilaisten syvemmissäkin riveissä arvoasteikossa jälleen pykälän ylemmäs.

Pele Peltonen olisi saanut maajoukkueaikoinaan hyvän paperin Tapparaan, mutta jäi Ässiin huonosta menestyksestä huolimatta. Kaikki pelit Ässissä ja sinä näet tämän jollain tavalla negatiivisena? Vai?

Porukka tuntuu olevan nyt täysin sekaisin. Vai ovatko raumalaiset soluttautuneet Ässäfaneina palstalle?

 

[Surprise Me]

Java paukutti aikoinaan monta maalia, erityisesti niitä ratkaisumaaleja, eikä ollut minun mielestäni samalla viivalla noiden kahden muun esimerkkipelaajan kanssa. Molemmilla heillä oli omat vahvat ominaisuutensa, mutta eivät miehet mitään voittajatyyppejä olleet. Sen kertovat jo pitkät urat Ässä-paidassa noina vuosina. Jos ylenmääräinen potentiaali olisi nähty muualla Suomessa, eivät he olisi pelanneet uriansa täällä.

Jari Korpisalo ei ollut voittajatyyppi? Joo on totta, että Korppi ei nostanut koskaan kannua mutta ei se tarkoita sitä, etteikö hän olisi voinut voittaa mestaruutta jossain muualla. Korpisalo oli viemässä Ässiä kohti finaaleja kaudella 1992 - 1993, mutta yksi tuomarin emämunaus sotki koko sarjan.

 

[Mr.Bletch]

tekstiä.

Täällä Jatkoajan keskustelupalstalla on ollut käytäntönä puhua rehvakkaasti omat mielipiteensä ainoana ja oikeana totuutena johon itsekin siis yhdyin. Eli voidaan puhua vallitsevasta käytännöstä ja toimintatavasta.

Samalla kuittaan sinun olevan yksi niistä 50 kannattajasta joille anna mandaatin siirtyä kannattamaan Rauman Lukkoa. Arrivederci, Vito.

 

[Vellihousu]

Eli mielestäsi 462 maalin mies on joukkueelle pikemminkin rasite kuin hyödyllinen pelaaja?

Minä totesin asian niin kuin se mielestäni on: Java otti urallaan paljon typeriä jäähyjä, erityisesti niissä peleissä joissa maali jäi tekemättä. Joskus nämä jäähyt torpedoivat joukkueelta voittamisen mahdollisuuden. Siitä oli kyse, ei enemmästä eikä vähemmästä. Yhtäkään esimerkkipelaajistasi en ole väittänyt hyödyttömäksi, lue viestit huolella ennen kuin rupeat räkimään.

Tunteella pelatessa tulee tilanteita jolloin tulee tehtyä pelin kannalta huonojakin ratkaisuja. Kuitenkaan, peliä ilman tunnetta en halua nähdä ja jos siitä hintana olisi se saavuttamaton kultamitali niin olkoon niin.

Niin, sinä kannatat häviävää kiekkokulttuuria jossa oma ego ja tunteet ovat tulosta tärkeämpiä. Eikä siinä mitään, niin saa tehdä, mutta turha sitten itkeä kun ei taaskaan voitettu kultaa. Sitä ei nimittäin ainakaan retroilulla voiteta. Pitää katsoa miten jääkiekko kehittyy ja ottaa oppia muilta. Mestaruutta ei ole koskaan voitettu ilman tunnetta, mutta tunnepuoli edellä meneminen johtaan harvoin mihinkään hyvään. Tänäkin keväänä mestaruuden voitti se, joka finaaleissa hallitsi hermonsa paremmin.

Tämän touhun maksavat kuitenkin ne muut 4500-katsojaa jotka haluavat nähdä tunnetta ja ylilyöntejäkin, kun taas sitä 50 -hengen hiipuvaa teiniangstia huokuvaa santti-ryhmää ketään ei tunnu kaipaavan, semminkään kun sillä tuntuu aina olevan se kauden vaisuin ilta menossa.

Yhtä lailla santtiryhmäläiset maksavat osansa "touhusta" ja pysynevät katsomossa niin kauan kuin huvittaa. Käsittämätön rinnastus sinänsä viedä koko keskustelu katsomoon, samaa sarjaa aiemman taloutta koskevan rinnastuksen kanssa.

 

[Rannari]

Täällä Jatkoajan keskustelupalstalla on ollut käytäntönä puhua rehvakkaasti omat mielipiteensä ainoana ja oikeana totuutena johon itsekin siis yhdyin. Eli voidaan puhua vallitsevasta käytännöstä ja toimintatavasta.

Samalla kuittaan sinun olevan yksi niistä 50 kannattajasta joille anna mandaatin siirtyä kannattamaan Rauman Lukkoa. Arrivederci, Vito.

No ottamatta enempää kantaa siihen mikä on nimimerkin kompetenssi antaa mandaatteja ylipäätään kenellekkään mihinkään, niin voi vain todeta yleisesti ihmisten tosiaan kirjoittavan täälläkin palstalla omia mielipiteitään vähintäänkin ainoana totuutena kulloinkin käsiteltävänä olevassa asiassa.

Se mitä tässä ajoin takaa Vellihousun kirjoituksiin ja niihin kritisointia aiheuttaneisiin vastakirjoituksiin on se, että tässä asiassa tuntuu Vellihousu olevan lähempänä totuutta tällä hetkellä.

Ikoneita tai ei, niin kyllä heidänkin uransa pitää kestää kritiikkiä ja mielestäni kritiiikki on po tapauksissa ansaittua. Itse en henkilökohtaisesti tiedä mikä tai mitkä asiat eivät natsanneet Korpin sopimuksessa, eikä kiinnostakaan tietää. Yhtään enempää hän ei arvostusta minulta ole saanut eikä tule saamaankaan jonkun sopimusasian vuoksi, jolla ei ole mitään tekemistä kiekon pelaamisen kanssa.

Tunteiden paloa pitää kiekossa olla sehän on selvää, mutta ne tunteet pitää osata kanavoida oikein niin, että niistä on joukkueelle hyötyä. Kuka vain pystyy kentällä taklaamaan tai lyömään toista turpaan koska vain, mutta milloin niistä on joukkueelle hyötyä.

 

[Vellihousu]

Korteilla on kaksi puolta. Nyt kerroit vain toisesta puolesta. Minusta on kuitenkin aika ala-arvoista, että nolaat yhdet suurimmat Ässä-ikonit tuolla tavalla.

On realismia eikä nolaamista muistaa korttien molemmat puolet. Jos menneisiin ei ole realistisat suhdetta, ei niistä opita koskaan mitään. Kukaan pelaaja ei ole koskaan ollut täydellinen eikä ole sitä edes uransa lopetettuaan.

Jos pitäisi valita, voittaako Ässät hmv-kiekolla yhden Suomen mestaruuden kerran 15 vuodessa vai pääsisikö Ässät finaaliin kerran 20 -vuodessa brändin näköisellä kiekolla, niin valinta olisi helppo. Valitsisin jälkimmäisen.

Jos vaihtoehdot olisivat nämä, varmaan jokainen valitsisi jälkimmäisen, mutta kuinka todennäköinen tuollainen tilanne on? Lisäksi pitäisi määritellä tarkemmin mitä brändillä tarkoitetaan ja onko brändin näköisyys aina edes järkevää. Kaikkia perinteitä ei kannata säilyttää vain siksi että kyseessä on perinne. Sitäkin voisi vähän miettiä mitä on koko hmv. Jypiä pidetään usein sellaisena, onko se todella sitä?

Kun sinulla näyttää olevan niin helvetin hyvä viso siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, niin julkaise oikein lista siitä, miten Porin Ässät voittaa kaksi mestaruutta seuraavaan neljään vuoteen? Mutta jätä legendojen haukkuminen. Nelosen haukkuminen oli typerä temppu.

Legendojen "haukkumisen" jätän sillä hetkellä kun heihin lakataan vetoamasta jonakin mallikappaleina siitä millaisia Ässäpelaajien pitäisi olla. Se kun ei hyödytä yhtään mitään eikä auta voittamaan. Mitään listaa minulla ei ole suorilta käsin julkaistavaksi, mutta ainakin nostalgiassa piehtaroiminen kannattanee jatkossakin jättää minimiin. Seurajohto ei niin tee enkä suosittele sitä faneillekaan. Tulee vain paha mieli aivan turhan takia.

 

[aceman81]

Korpisalon viimeiset vuodet ei tee täyttä oikeutta hänen Ässäuralleen, vaikka 03-04 vielä toikin 16 maalia ja 30 pistettä. Ikä alkoi painaa ja jalat hidastua. Merkittävä palanen, väriläiskä ja tietynlaiset kasvot Ässien 90-luvulle. Piste per peli vuodesta toiseen ja mikä tärkeintä, jäävettä suonissa. Kaikkien aikojen jatkoaikamaalien ja loppuhetkien viimeistelijä.

 

[Surprise Me]

Legendojen "haukkumisen" jätän sillä hetkellä kun heihin lakataan vetoamasta jonakin mallikappaleina siitä millaisia Ässäpelaajien pitäisi olla. Se kun ei hyödytä yhtään mitään eikä auta voittamaan.

Joel Armia on päivitetty versio Arto Javanaisesta. Samoin Masi Marjamäki on päivitetty versio Jari Korpisalosta. Jollain tasolla ja jollain tavalla kiekkokulttuuri näkyy seuraavissa sukupolvissa. Juniorivalmentajat, isät sekä pelaajat imevät vaikutteita Sm-liiga pelaajista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Nimimerkki Verolla voisi olla tähän asiaan annettavaa, mutta toisessa ketjussa.

 

[Vellihousu]

Korpisalon viimeiset vuodet ei tee täyttä oikeutta hänen Ässäuralleen, vaikka 03-04 vielä toikin 16 maalia ja 30 pistettä. Ikä alkoi painaa ja jalat hidastua. Merkittävä palanen, väriläiskä ja tietynlaiset kasvot Ässien 90-luvulle. Piste per peli vuodesta toiseen ja mikä tärkeintä, jäävettä suonissa. Kaikkien aikojen jatkoaikamaalien ja loppuhetkien viimeistelijä.

Totta helvetissä, ei kahta sanaa. Pitkän periodin merkittävä johtohahmo ja jos minulta kysytään suosikkia seuraavan pelipaidan jäädytykseen, on Korppi listallani korkealla.

Jos taas kiekkokulttuurista puhutaan yksilöt sivuuttaen on tuo brändilätkästä jauhaminen varsin koomista kun moni varmasti muistaa, jos on itselleen rehellinen, ettei se 90-lukukaan pelkkää riemujuhlaa ollut. Ässät toki kampesi monet kerrat alemmilta sijoilta neljän joukkoon, mutta jostakin sekin kertoo että askel finaaliin jäi aina ottamatta ja pronssipelikin voitettiin kerran. Onhan sekin tietysti parempi kuin kahden viimeisen kauden saavutukset, toisaalta nykyjoukkue ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa. Ja melko hyvin tässä on kuitenkin pärjätty brändin ulkopuolellakin.

 

[korkki]

Ihannoidaan sitten vanhoja tai ei niin kyllähän tuo kolmikko edustaa sellaista pelityyliä millaisesta ainakin itse pidän. Tunteella kuuluu pelata, ja aika pitkälti olen sitä mieltä että noiden edellämainittujen herrojen tempaukset olivat kuitenkin plusmerkkisiä loppujen lopuksi (ie. tyhmää jäähyä seurasi kaksi maalia tai vastaavaa). Jos herrat olisi suitsittu Vellihousun haluamaan muottiin ei noita maalejakaan olisi välttämättä näkynyt tuossa mittakaavassa.

Nykyinen Ässäjoukkue tarvitsisi juurikin kaksikon Korpisalo - Levonen tyylisiä pelaajia pärjätäkseen playoffeissa. Nyt siellä ei ole yhtään ollut ja tulos on ollut aika heikkoa. Uuden sukupolven Java joukkueessa on jo valmiiksi, tosin vain enää yhden kauden.

Ja Korpisalon paria viimeistä kautta haittasi loukkaantuminen jonka takia mies joutui lopettamaan. Siitä taisi johtua lopullinen tason lasku yhdessä iän kanssa.

 

[Vellihousu]

Joel Armia on päivitetty versio Arto Javanaisesta. Samoin Masi Marjamäki on päivitetty versio Jari Korpisalosta. Jollain tasolla ja jollain tavalla kiekkokulttuuri näkyy seuraavissa sukupolvissa.

Niin, tämä on selvä, totta kai, eihän tässä nyt niin paljon ole aikaa kulunut. Toisaalta "päivitetty versio" on niin väljä käsite että siitä menee läpi melkein millainen pala vain. Esimerkiksi Armia voi olla päivitetty versio vaikka Jaromir Jagrista ja Masi Ryan Smythista. Yksilötasolla kuitenkin ymmärrän ajatuksesi täysin.

Jos taas yleisemmin haluaa määrittää "Ässäbrändiä", niin mitä siihen sitten liittyy, se on vaikeampi kysymys. Fyysisyys joo, mutta mitä sekin sitten eri aikoina on, loppuun asti taistelu, no sitä löytynee kaikista seuroista, aggressiivinen pelaaminen... Negatiivisella tasolla mielestäni kasetin pettäminen aivan liian usein. Osin tästä syystä en oikein hyväksy "ylilyöntien" ihannoimista.

Sen voisi ehkä sanoa koko brändijuttuun että se on laajempi asia kuin yksittäiset pelaajat yksittäisine ominaisuuksineen. Sikäli ollaan siis varsin hataralla pohjalla jos menneiden vuosien pelimiehistä haetaan liiaksi esikuvia nykyisyyteen. Vertailut ovat tietysti luonnollisia, mutta tärkeämpää lienee se mitä pelaajat ovat nyt kuin se keitä legendoja he muistuttavat.

 

[Blackie]

Jos herrat olisi suitsittu Vellihousun haluamaan muottiin ei noita maalejakaan olisi välttämättä näkynyt tuossa mittakaavassa.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Sama juttu jalkapallossa, kun puhutaan vaikkapa Rooneysta tai Roy Keanesta. Välillä saattaa läikkyä yli, mutta se tempperamentti on kuitenkin kaikkinensa merkittävä vahvuus pelaajien profiilissa.

 

[Surprise Me]

Jos taas kiekkokulttuurista puhutaan yksilöt sivuuttaen on tuo brändilätkästä jauhaminen varsin koomista kun moni varmasti muistaa, jos on itselleen rehellinen, ettei se 90-lukukaan pelkkää riemujuhlaa ollut. Ässät toki kampesi monet kerrat alemmilta sijoilta neljän joukkoon, mutta jostakin sekin kertoo että askel finaaliin jäi aina ottamatta ja pronssipelikin voitettiin kerran. Onhan sekin tietysti parempi kuin kahden viimeisen kauden saavutukset, toisaalta nykyjoukkue ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa. Ja melko hyvin tässä on kuitenkin pärjätty brändin ulkopuolellakin.

Ei 90-luku ollut riemujuhlaa muilla kuin TPS:llä ja Jokereilla. Muista nyt myös, että siellä oli vielä muita helvetin vahvoja joukkueita tappelemassa finaalipaikasta, joiden pelaajabudjetti oli lähes kaksinkertainen Ässiin verrattuna. Pori ei muutu Tampereeksi, Turuksi, Ouluksi tai Helsingiksi ikinä. Ässien mittapuulla yksi finaalipaikka kerran kymmenessä vuodessa, sekä 4-5 kertaa kuuden parhaan joukkoon on unelmien vuosikymmen.

Toinen asia mitä ei muisteta on se, että 1990-luvulla Sm-liigan taso oli suhteessa nykyhetkeen huomattavasti kovempi. Isoimmat supertähdet vei ainoastaan NHL.