On eri asia torjua muutama peli hyvin kuin pelata illasta toiseen niin luotettavasti, että tarjoaa aina Ässille mahdollisuuden voittaa. Se ero on Jokelalla ja Langkowilla. Siitäkin huolimatta, että Langkowille on silloin tällöin livahtanut joku helppo, niin kyllä ne kerrat ovat hyvin vähissä jolloin Ässät on hävinnyt maalivahtipelin takia. Jos mies torjuu 35-40 laukausta pelissä ja päästää vaikkapa kaksi maalia, joista toisen helpohkosti ja vastaavasti sitten patapaidat pistävät toisessa päässä kymmenen kertaa ohi tyhjän maalin, niin kai sitä tappion syytä voidaan etsiä jostain muualtakin kuin omasta maalivahdista, vaikka voittomaali olisi sitten helposti mennytkin. Onhan se toki osittain maalivahdin syytäkin, mutta joka tapauksessa veskari on tuollaisessakin pelissä tarjonnut Ässille mahdollisuuden voittaa.
Jokela taas ei välttämättä ihan siihen pysty, siitäkin huolimatta, että mies on torjunnut hienosti pisteitä pelimäärään suhteutettuna. Mutta illasta iltaan hän ei ole joutunut ahkeroimaan, jos olisi, niin tuskinpa voitaisiin puhua voittavasta maalivahdista. Jos mies nyt jatkaa loppukauden maalissa, niin todennäköisesti nähdään peli/pelejä, joissa Ässät häviää pitkälti juuri maalivahdin takia.
Mutta ennen Lukko-peliähän Ässillä on edessä reissu Nordenskiöldinkadulle. Jospa Langkow torjuisi pisteet sieltä ja Jokela nöyryyttäisi vuorostaan Lukkoa Porissa. Jos Jokela kuitenkin jatkaa maalissa IFK:ta vastaan ja onnistuu, niin pelkäänpä, että siinä tapauksessa Lukkoa vastaan olisi jo vuorossa se epäonnistuminen. Ja noin ylipäätään lienee jopa terveellistä, että Jokela ei ihan unelmaa pelaa loppukautta, jotta kenellekään ei vahingossakaan tulisi sellainen ajatus mieleen, että jospa Antti olisikin jo ensi kaudella valmis ykköseksi. Sitä hän ei kuitenkaan taida olla, meni loppukausi sitten miten tahansa.
Olisihan se kieltämättä nannaa jos juuri Jokela torjuisi Tähtisen ja Lukon nurin. Tiukan pelin voittomaali voisi syntyä vaikkapa viimeisellä minuutilla. Ensin Tähtinen pääsee läpi, yleisön mylviessä ja haukkoessa henkeään poika leipoo ja veivaa, veivaa ja leipoo, mutta Jokela pysyy kylmänä, eikä Tähtisen 12.11.2002 alkanut maaliton ajanjakso pääty vieläkään. Jokelan torjunnasta Wesslin&Salonen laukkaavat vastahyökkäykseen ja Markku lähtee osin vanhasta tottumuksesta, osin omaan tehottomuutensa suivaantuneena vinhalla vauhdilla mukaan. Poika huitoo ja koukkii, mutta ihme tapahtuu, kun jopa taitoluistelija Salonen säilyttää tasapainonsa Markun estelyistä ja omista salkowiczeistään huolimatta. Tipi syöttää Wesslinille, joka jatkaa Tähtisen nöyryyttämistä harhauttamalla ensimmäistä kertaa urallaan vastustajan kebab-kioskille kahville. Wessu antaa takaisin Tipille ja katsokaas, tällä kertaa ei Salosen pojan kädet maalipaikassa jäädykään. Timo nostaa kiekon tarkasti Tähtisen kypärään, juuri siihen patamerkin kohdalle ja siitä kiekko kimpoaa vastustamattomasti ohi Vehasen. 2-1 Ässille ja Salonen&Wesslin jäävät tanssimaan voittotanhua Tähtisen ympärille. Ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin voi nähdä kyyneleen Markun silmäkulmassa. Liekö se sitten katumuksen, häpeän, vitutuksen, surun vai peräti ahneuden kyynel? Joka tapaukessa Lukko on lyöty ja Tähtinen on lyöty sekä henkisesti raiskattu.
Markku on nyt siis pelannut 41 peliä ilman maalia, joten eihän hän millään voi sellaista tehdä kovissa paineissa Ässiäkään vastaan. Eihän? Se olisi jo liikaa, aivan liikaa. Jos Tähtinen tekee maalin, niin minä lähden KANNUSTAMAAN Lukkoa ainakin yhteen play offs-peliin.