Naurava Kulkuri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
Ässät on varmasti mieluisa vastustaja kaikille. On aikaa ja tilaa touhuta ja yrittää vaikka mitä syöttökuvioita ja haastoja. Mun pelikirjassa ykkösprioriteetti olis, että vastustajaa estetään tekemästä mitä he haluaa. Tai ainakin sen tekemisestä tehään mahdollisimman vaikeeta ja näin pakotetaan heidät virheisiin ja epäonnistumisen tunteisiin. Nyt ainut mahdollinen ns. epäonnistumisen tunne vastustajalle tulee siitä, kun "ei saada paikoista sisään".Ässien pelissä on periaatteessa matemaattinen ongelma, ei sitä voi vain voittaa, jos kiekonhallinta, laukaukset ja aika hyökkäysalueella on tässä suhteessa vastustajan eduksi mitä tänäänkin oli. Tai ainakin Ässät ei vaikuta siihen itse mitenkään aktiivisesti, vaan se vaatii vastustajan isoja virheitä ilman että Ässät niihin juurikaan painostaa. Edelleen Ässät on ihan hyvä kiekon kanssa, mutta Ässät saa sen kiekon liian harvoin laadukkaseen pelitilanteeseen.
Perusongelma kiekottomassa pelissä on aivan uskomaton pakittelu jopa vastujan alivoimaisen hyökkäyksen edessä. Ei puolusteta punaviiva eikä puolusteta siniviivaa. Vastustajan kiekollinen pääse laidasta alueelle sisään, tasateräjarrutus ja käännös suojaukseen ajan voittamiseksi sitten kämmenränni tai suora levitys toiselle puolelle, josta toisen aallon pelaaja on jo ehtinyt tukemaan hyökkäystä, koska tämä kaveri voi huoleta painaa kaasu pohjassa, ei tarvitse varoa pelin kääntymistä punaisella tai sinisellä, koska Ässät ei yksinkertaisesti edes yritä sitä ja Ässät toistaa tämän kaavan sata kertaa sadasta. Ässien vastaavasti hyökätessä ei synny painottoman puolen pelaajan nopeuseroetua, koska koko ajan pitää olla valmis palaamaan puolustamaan, jos vastustaja riistää punaisella tai sinisellä. Jotenkin koomista on myös se, että alivoimalla Ässät sitten puolustaa sinistä ja esimerkiksi tänään onnistui siinä varsin hyvin.
Heh, Atu kyllä todistelee enemmänkin näitä Tamin teesejä todeksi. Atu yrittää kumota teesiä "hockey is a momentum game". Eikä muuten onnistu tässä.