En tiedä onko ajatus suuri, mutta on aika helvetin huolestuttavaa, että seurajohto väläyttää edes omissa mielissään ajatusta hankkia - tämän hetkisessä tilanteessa yhden varteenotettavimman kilpakumppanin urheilullisista syistä hylkäämää pelaajaa - tähän oman porilaisen urheilullisuuden palauttamisprojektiinsa. Edes kokeelle.
Sitä en tiedä onko Sellars käynyt mielessä, mutta en ihmettelisi vaikka olisi. Sen verran ristiriitaiselta ja sitä kautta myös surkuhupaisalta tuo toiminta kokonaisuutena nyt vaikuttaa.
Tämä on hauska ilmiö tämä fanikärryjen kääntyminen siihen suuntaan kuin juuri viimeisimmät 1-2 ottelua tuloksineen näyttävät. Nythän ne näyttävät vaihteeksi voittoja nimittäin. Todellisuudessa noista kolmesta Sveitsin turneella pelatusta ottelusta - ja ennen kaikkea niiden tuloksista eli voitoista - on ihan turha vetää yhtään mitään johtopäätöstä. Hieno homma, että Ässät voitti, mutta käytännössä ainoat todelliset johtopäätökset voi vetää peli-ilmeestä ja tekemisen asteesta paikan päällä. Ja Sveitsissä en itse ollut, joten paha on sanoa.
Isomäessä kyllä olin ja ikävä kyllä ei vakuuttanut. Enkä nyt puhu yksilöistä tai lopputuloksesta.
Oletko vero kovinkin vakuuttunut siitä, että ässäpursi puhaltaa nyt yhteen hiileen purjeet puhkuen voimissaan...?
Minä en ole, koska siitä ei ole mitään näyttöä. Saldo keväältä ja kesältä 2008 on olematon.
Ässät 2008-2009 on tällä hetkellä siinä pisteessä kuin on - lähes pelkästään kesällä 2007 tehtyjen toimenpiteiden kautta. En pysty perustellusti nimeämään sittemmin tapahtuneen juuri muuta edistystä kuin Jussi Hirvosen kaksivuotinen pesti. Luomala ja Uusitalo ovat ihan kohtuullisia vetoja, mutta niillä ei kokonaisuus hilaudu suuntaan tai toiseen. Tämä nykyinen maalivahtivalmentajamme taas on itselleni katsomaton kortti. Tyytyväinen pitää olla, että sellainen todella löytyi - tosin kyseinen herra tuskin on päässyt hirmuisesti vaikuttamaan valmennettaviensa valintaan, joka taas ainakin minun silmissäni on sangen erikoinen.
Tarkoitat ilmeisesti Saipan hylkäämää Sandfordia, kukas häntä Ässiin on haikaillut. Multa on tämä mennyt ihan täysin ohi.
Sveitsin turnaus sinällään ei ole muuttanut mitään. Se on vain vahvistanut sitä kuvaa, että joukkue harjoittelee tällä hetkellä oikein. Vastaavasti viime vuonna tähän aikaan oli aivan selvää, että hyvin paljon on tehty väärin ja lopputulema tulee olemaan huono. Toki se voi sitä myös tällä kaudella, mutta tässä on urheilun suola, joskus homma toimii ja joskus ei, vaikka teoriassa homman pitäisi olla kunnossa. Mutta kuitenkin tällä hetkellä joukkue liikkuu kaukalossa kuten jääkiekkojoukkue ja mahdollistaa taktiikan ja roolituksen kohdalle osuessa myös voittaa pelejä.
Ässillä on päivänselvä ongelma, jos avainpelaajia loukkaantuu, mutta tämä ongelma on aina pikkubudjetin joukkueilla. Yhden tai kahden liigajyrän hankkiminen tässä vaiheessa mahdollisten loukkaantumisten paikkaajiksi ei olisi mielestäni kovin järkevä ja mielestäni erityisen tyhmää olisi esimerkiksi hommata vaikka Kimmo Pikkarainen ottamaan Jyrkkiön paikka kakkosen kiekollisena puolustajana. Ja tiedän, että olen muuttanut Jyrkkiön suhteen mielipiteeni viimeisten viikkojen aikana, kehitys on ollut nopeaa ja nyt uskon, että mies pystyy pelaamaan liigassa kiekollisessa roolissa, jos vaan saa mahdollisuuden. Juhannuksena en vielä tätä uskonut, ja juuri tässä on myös se seurajohdon vaikeus, mistä tietää kuinka oma junnu menee eteenpäin ja kuka sattuu loukkaantumaan?
Puhaltaako Ässäpursi yhteen hiilen tai ei, en tiedä, tuskin kukaan tietää. Aina joukkueessa on joku, jolla on mielestään liian pieni tai väärä rooli. Joukkuehenki muodostuu Ässien tapaukessa aika lailla menestyksen mukaan, jos joukkue voittaa pelejä, kopissa on mukavaa ja päinvastoin tappion tullen tunnelma pakkaa kiristymään. Viime vuonna tähän aikaan oltiin joukkuehengen osalta taitekohdassa, Ellun kanoina vietetyn kesän aikana oli varmasti hauskaa, mutta tässä vaiheessa kun katastrofi alkoi olla ovelle tunnelma kummasti kiristyi ja henki alkoi haisemaan pahalta.
Pääsaldona kehityksestä pidän vain ja ainoastaan joukkueen liikenopeutta, rytminvaihtokyky ja muutaman merkkipelaajan kapeita poskia ja kadotettua kaljamahaa. Merkkipelaajina pidän kavereita, joilla on luontaista taipumusta kerätä kiloja vyötärölle suht nopeaan tahtiin, jos ei mennä koko ajan hihna kireällä. Nimetään vaikka Kuparinen, Peltonen, Sammalkangas ja Forsbacka. Ehkä tämä on jopa merkki siitä urheilullisuudesta. Lisäksi tietysti nyt ollaan loukkaantumisten suhteen aivan eri tilanteessa kuin viime vuonna, eli joukkue on terve ja ollut terve jo pari kuukautta, eli tältäkin kannalta fysiikka voi olla jopa Ässille vahvuus, kun se on perinteisesti ollut aina selkeä tasoitustekijä kaveriin verrattuna.
Jussin pestaamisesta olen samaa mieltä, eli hyvä veto. Lisäksi Alpon kanssa Jussin on saanut vetää fysiikan paljon vähemmillä rajoituksilla kuin esimerkiksi Pelicanssissa Aravirran kanssa, eli Ape ei edes yritä ajaa sisään mitään monimutkaista taktiikkakiekkoa, joka vaatisi paljon toistoja tuoreilla jaloilla, joka taas olisi pois fysiikka treenistä, koska palautustakin tarvitaan.
Lisätään nyt vielä sekin, että Ape on päävalmentaja, joka kantaa loppupelissä vastuun hommasta ja vaikka Pieniniemen ja Kaukorannan rooli on merkittävä, kaikki tehdään Apen suunnitelmien mukaan poislukien fysiikka, josta vastaa Hirvonen tiettyjen rajoitusten sisässä. Se, että vetääkö harjoitusta Pieniniemi tai Kaukoranta, tuskin sinällää on ratkaiseva tekijä, varsinkin kun Ape kuitenkin valtaosin seuraa nämäkin treenit katsomosta tai ainakin saa niistä välittömän palautteen. Voi olla jopa hyvä, että päävalmentajan ja joukkueen välillä on tietty etäisyys, tämä usein tarkoittaa kuitenkin myös auktoriteettia.