Metsästäjät
Synkkä ja märkä ilta, askeleet käyvät raskaina kohti elämäni tärkeää paikkaa. Tunne rinnassani on samalla odottava, samalla pelko jäytää mieltäni. Ilmassa on metsästyspillien vihellystä ja huohottavien miesten hien tuoksua. Olisiko tänään onni myötä?
Kaukalossa pyörii kaksi eri joukkuetta, toinen metsästäjä toinen ehkä saalis. Jännitys tiivistyy kaukalon ylle tiukaksi peitoksi, joka hiljalleen levittäytyy koko halliin. Käteni hikoavat ja kuulen sydämeni lyövän nopeammin ja nopeammin. Jalkani tärisevät, kun kiekko jysähtää kenttään. Tämä on ilta, joka joko saa minut epätoivon partaalle tai toivon pilkahduksen elämääni.
Punanuttuiset metsästäjät erottautuvat kentältä, kuten kuuluukin. Aseinaan mailat he kiitävät jäällä kuin uljaat metsästyskoirat valmiina syöksymään saaliin kimppuun. Heidän kasvoillaan on keskittynyt saalistajan ilme, jonka takaa voi nähdä pilkahduksen tuskaa. Heidän vartalonsa näyttävät uljailta ja päättäväisiltä, kun he taistelevat tietään läpi vastustajan tiukan puolustuslinjan.
Ensimmäinen saaliseläin on ansaittu. Tuomo "Maantiekiitäjä" Harjula ja Timo "Tweety" Salonen osaavat pelin pilke silmäkulmassa. Heidän nopeutensa on liian huikea ja syötötkin osuvat vielä kohdalleen. Kunnian viimeiseen laukaukseen saa Timo Ahmaoja. Hänen dynamiittinen kutinsa yllättää kärppien luolan vartijan ja näin ensimmäinen nahka saadaan roikkumaan orrelle. Vaikka riemu täyttää kehoni, saa pelko kuitenkin sen jähmettymään. Täm ei riitä, ei voi riittää.
Saalis ei ole helppo, vaan taistelee vastaan kaikilla keinoilla. Kärpät puikkelehtivat liukkaasti kentällä. He ovat ovelia ja heidän kaunis turkkinsa loistaa punaista paitaa vasten kuin juuri satanut lumi. Metsästäjät eivät kuitenkaan anna periksi, vaan taistelevat osuudestaan kynsin ja hampain. Aina ei kuitenkaan antaumuksellinen taistelu riitä. Kärppälauma puolustaa Karhuaan kuin emo pentujaan ja onnistuu kestämään Ässien ylivoiman. Niinpä toisen epäonnistuessa toinen onnistuu ensin Kärpät saavat kiekon pataan aivan itse ja liian lyhyen ajan kuluttua epäonnisen metsästäjän jalasta. Olen tuskainen. Voiko tämä päättyä näin nolosti?
Onneksi piirroselokuvakaksikkomme saa vauhtia alleen ja hymy huulillaan saavat jälleen yhden nahan ripustettavaksi. Syvä huojennus valtaa minut. Olen yhtäkkiä rento ja jännittynyt yhtä aikaa. Jalkani tärisevät kuin horkassa. Saisimmeko vielä lisää... Niinhän sitä sanotaan, että ei makiaa mahan täydeltä, mutta olisin vain halunnut yhden lisää. Kaikkea ei tosiaan voi saada ja niinpä peli päättyy turhauttavasti tasan jatkoajankin jälkeen.
Metsästäjät saivat sentään yhden pisteen, mitä kuitenkin pitää osata kunnioittaa. Kärpät vievät pohjoiseen myös pisteen, siihen en voi puuttua. Kärpät taistelivat keinoja kaihtelematta. En voi kuitenkaan olla kuin kateellinen heidän joukkuepelistään. Mukavahan sitä on katsella ja onneksi kahvaamista ei kauheasti harrastettu. Metsästäjät jatkavat omaa Mission Impossibleaan toivottavasti samanlaisella raivoisalla taistelulla. Monta nahkaa on vielä nylkemättä.
Tällä kertaa sydämeni puolustaja Olegs oli laimea, mikä sai mieleni levottomaksi. Tuomo, Maantiekiitäjämme, jatkaa aivan upeita suorituksiaan. Tipi ja Tuomo pelaavat hyvin yhteen. Molemmat ovat nopeita ja yrittävät loppuun asti. Lisäksi hymy huulilla tuo lohdutuksen myös epätoivon hetkellä. Niin kuka seivästi, kenet ja miksi... Siihen en puutu, ennen kuin näen pelin videolta. Kaikkea sattuu pelissä, toisia ei saisi sattua, vaikka sattuu kuitenkin.
Mutta kyselykauteni jatkuu, vaikka biologian kirjan mukaan sen olisi pitänyt päättyä jo kymmeniä vuosia sitten. Voiko nainen käydä pelissä yksin ilman leimautumista? Onko Oulussa vielä lunta? Miksi kuninkailla oli kärpännahka kaulus? Miten pääsisin maalin jälkeen kaikkien pelaajien keskelle taputeltavaksi?