No niin. Nyt on jo reilu vuorokausi mutusteltu tätä ensimmäistä mestaruutta. Vietin kultajuhlia sen verran eksoottisessa paikassa ja vihamielisessä seurassa, että suureen riehaan en uskaltanut ryhtyä. Ja siitä eteenpäinkin tunnelmat ovat olleet lähinnä onnellisen rauhalliset. Sielu on saanut sen, mitä se on 28 vuotta odottanut. Noin kauan on muistaakseni ensimmäisestä Kerhon pelistä, minkä kävin katsomassa. Miksi siis villiintyä, kun olo on näin hyvä.
Janne Lahdesta kasvoi MIES finaalisarjassa. Johan sitä on viisi vuotta odotettukin. Odotus palkittiin komeimmalla mahdollisella tavalla. On ihan eri asia tehdä avausmaali huipputärkeässä paikassa kuin joku 7-0 maali runkosarjassa. Ja Jaska teki sen vielä kahdesti peräkkäin.
Laamasen maalivainu pitäisi kehystää. Hyvää jatkoa Ouluun, tai mihin ikinä suuntaatkin.
Louhi pelasi toistaiseksi uransa parhaan kauden. Turha uho vaihdettiin todelliseen taisteluun. Eikä siihen tarvittu edes kaikkia sivusiteitä. Muutama puudutuspiikki sentään taidettiin tuikata. Yksi tärkeimmistä mestaruuden tekijöistä.
Leinoa yritettiin hiillostaa kolmen joukkueen taholta 13 pelin ajan. Ei tehonnut. Maaginen jätkä!
Korhosen Risto pelasi kuin vanha konkari heti, kun sai paikan auringosta. Hyvä stuntti Leksalle.
Ja muutkin olivat aivan loistavia pelimiehiä lauantaina ja koko kauden ajan.
Normaalin juhlahumun ja haastattelun keskellä tuli yhtäkkiä ikimuistoinen hetki, kun Lintumäkeä haastateltiin telkkarissa. Tajusin samalla hetkellä, että mies on tehnyt aivan tolkuttoman paljon töitä Kerhon eteen jo kolmen vuosikymmenen ajan. Oli enemmän kuin oikeus ja kohtuus, että tuo työ palkittiin vihdoinkin. Työtä on tehty johdonmukaisesti ja tinkimättömästi. Ja toinen hieno asia on se, että Jalosen pitkäjänteinen työ sai arvoisensa palkinnon. Kerho on mennyt jatkuvasti pelillisesti eteenpäin, vaikka joukkuetta on rokotettu välillä pahastikin. Virheitä on tehty, mutta niistä on opittu. Tänä vuonna minkään ei annettu tulla mestaruuden tielle. Ei edes avainpelaajien loukkaantumisten.
Pelin jälkeen sain kokea lisää hienoja hetkiä. Onnitteluviestejä tulvi ympäri Suomea ja kauempaakin. Ja kun viestien sisältökin oli hienoa luettavaa, ei voi muuta kuin kiittää nöyrimmästi kaikkia, jotka satutte lukemaan tämän viestin. Ja erityiskiitos Buddy Langwitzille, jonka suoraan sydämestä kummunnut viesti herkistää vieläkin. Olet mahtava äijä ja todellinen kiekkofani!
Terveiset vielä Ässä-faneille ja kiitos finaalisarjasta. Toivottavasti hopea tuntuu edes jossain vaiheessa voitetulta. Kumpaankin leiriin mahtuu varmasti mätämuniakin, mutta suurin osa teistä ja meistä on asiallista porukkaa, jolle tämän menestyksen suo.
Kiitos.