Pratulle: tietenkään siis kausi ei reaalisesti ole ohi, vaikka Ässät ei edes saisi näistä kymmenestä ensimmäisestä pelistä kuin tämän yhden pisteen. Mutta ensimmäinen ongelma olisi sen jälkeen se hirvittävä takamatka edes playoff-viivaan. Siinä oltaisiin turhan äkkiä tilanteessa, jossa homma ei ole enää omissa käsissä..
Vielä isompi ongelma olisi kuitenkin se valtaisa negatiivinen kierre jonka tuo tilanne aiheuttaisi. Valmennuksella olisi edessään aivan valtaisa työmaa. Onko joukkueessa ketään, jolta löytyisi kykyä sen katkaisuun? Löytyykö osaamista? Löytyykö johtajuutta? Kaikkein parhaimman mielikuvan saa, jos tässä tilanteessa yrittää asettua pelaajien asemaan: 10. lokakuuta odotettu kotiavaus, ympärillä viimeinkin se upeaksi uusittu kotihalli! Ai että tätä on odotettu, ai jumankavita noi rakastaa meitä ja me ollaan niin tämän hallin arvoinen joukkue! Vaan ei, alla on kymmenen ottelun tappioputki ja ollaan saatu aikaan yksi maali per peli. Kuvittelen itseni ässäpelaajaksi seisomassa siinä jonossa pukukoppikäytävällä, ja kuulen Simon kuuluttavan: "hyvät patasydämet, Poooriiin Ässät!" Ei perkele, luonne ei antaisi peräksi edes luistella kaukaloon ihmisten eteen, vaikka pakko se vain olisi..
Pisteet ovat siis sinällään toissijainen asia, vaikka ikävä kyllä ne se mittari ovatkin. Olen huolissani siitä, että jos todella joudutaan menemään kotiavaukseen kymmenen ottelun tappioputkessa (lähdetään siitä ettei jouduta), niin minkälainen henkinen vuori joukkueella silloin olisi kivuttavana lähtiessään viemään kautta eteenpäin. Haluan kuitenkin uskoa ihan pelkän SaiPa-ottelun pohjalta, että seuraavasta viidestä pelistä on otettavissa pisteitä, ja ennen kaikkea se voitto! YKSIKIN voitto saattaisi nyt olla jo iso ja käänteentekevä juttu, koska se katkaisisi tämän kierteen.. ja haluan uskoa että se on otettavissa seuraavan viiden pelin aikana. Haluan uskoa, koska muuta en voi tehdä, koska en ole se ässäpelaaja siinä jonossa..