Rohkeasti
Ansiokas analysi Kapalta. Olen itse hyvin pitkälle samaa mieltä. Kausi on tähän asti ollut erittäin hyvä, vaikka tällä hetkellä tappioputkessa olemmekin. Tappioita tulee väistämättä ja pitää muistaa ennen kaikkea lähtökohdat, josta uutta lähdettiin rakentamaan viime keväänä/kesänä. Ässät ei ole tällä kaudella kertaakaan varsinaisesti romahtanut, ja lukuunottamatta vieraspelejä Tapparaa ja Kärppiä vastaan, ollaan vielä kolmannessa erässä oltu tappelemassa pisteistä. Ässille niin tyypilliset seitsemän- kahdeksan maalin nöyryytykset, erityisesti vieraskentillä, ovat jääneet tällä kaudella pois.
Viidellä viittä vastaan peli on ollut pääsääntöisesti erittäin hyvää. Ässät on ollut hyvin tasapäinen jopa kärkijoukkueita vastaan ja erityisesti puolustuspeli on toiminut hyvin. Tietysti tähän vaikuttaa maalilla seisova varmaotteinen maalivahti, joka pystyy paikkaamaan puolustuksen pieniä virheitä kovalla prosentilla. Hyvään tasakenttäpeliin omassa päässä vaikuttavat tietysti myös hyökkääjien kova asenne ja halu auttaa puolustusta. Oman pään pelissä tasakentällisin ongelmana ovat lähinnä aloitukset, Ässillä ei ole ollut, eikä taida olla tälläkään kaudella, varmaa aloittajaa omaan päähän. Oman pään aloituksessa ei ole välttämätöntä voittaa sata-nolla, vaan nimenomaan välttää sata-nolla häviö. Tästä syystä esim. Tähtinen tai Fandul, eivät ole optimaalisia oman pään aloittajia. Hyökkäyspäässä erityisesti Tähtinen taas nappaa hyvällä prosentilla aloituksia pakeille tai vetäjän paikalla olevalle hyökkääjälle. Raitasen Rauli oli hyvä puolustuspäässä painimaan tasureita, hyökkäyspäässä Raku taas voitti kaudesta riippuen kaikkiaan 1-3 aloitusta.
Tasakenttällisin pelatessa WTS on ehkä liigan paras kenttä myös hyökkäyspäässä. Se pystyy rakentamaan maalipaikkoja myös viiden miehen puolustusta varten, mikä tämän päivän liigassa on harvinaista. Aika pitkällehän tasakenttäpelissä pyritään välttämään päästettyjä maaleja sekä jäähyjä ja vastaavasti aiheuttamaan vastustajalle jäähyjä. Enää ei välttämättä edes pyritä niin kovasti maalin tekoon, vaan turvataan omaa päätä ja pidetään viisi miestä kentällä. Sinällään erittäin valitettava suuntaus, jota voitaisiin parhaiten torjua palaamalla alkuperäisiin ja tiettävästi edelleen voimassa oleviin jääkiekkosääntöihin, joissa ovat ”aktiivinen mailahäirintä”, kiinnipitäminen, roikkuminen, kiekottoman pelaajan estäminen, jne rankaistavia tekoja.
Muiden kenttien hyökkäystyötä ovat häirineet siis loukkaantumiset sekä kesäkaudella että erityisesti sarjan alettua. Keskenkuntoiset miehet ovat yrittäneet pärjätä vauhdissa mukana, suurella sydämellä ollaan pärjätty omassa päässä, mutta hyökkäyspäässä ollaan oltu aika toistaiseksi aika köykäisiä. Timo Hakanen on nousemassa isoon rooliin, Timollahan oli kesällä ongelmia nivusten kanssa ja kesätreeni oli osin rikkonaista ja toisaalta palloilulahjakkuus ei ole ehkä fyysisesti vielä kypsä kovaan treeniin johtuen puutteellisista pohjista. Tästä syystä ehjä loppukausi ja kova ensi kesä M. Toivolan johdolla saattavat tuottaa kaukaloon uuden porilaisen tähtipelaajan. Sama totuus pätee myös juniorikaartiin, nyt mennään koko ajan kierokset tukevasti punaisella, mutta se luo sitä pohjaa, jolla ollaan ensi kaudella liigatasolla myös rutiinivauhdilla, jolloin on se sekunnin kymmenysosa aikaa katsoa miten homma ratkaistaan. Nyt se ratkaiseva hetki vielä puuttuu ja kova yritys näyttää usein vähän kohellukselta.
Se mikä sitten ei ole liigatasolla huippua, vaan itse asiassa yksi liigan huonoimpia, on erikoistilannepelaaminen. Sekä alivoima että ylivoima ovat hyvin aneemisia. Kumpaakin leimaa passiivisuus ja rohkeuden puute. Ässien alivoima on hyvin seisovaa, vastustaja saa usein tuoda kiekon alueelle aivan ilmaiseksi ja Ässien alivoimaneliö on seisova. Vastaavasti ylivoimalla Ässillä on usein suuria vaikeuksia kiekon sisääntuonnissa, vastustajat puolustavat omaa siniviivaa agressiivisesti ja pakottavat Ässät usein kulmakiekkoihin, josta kuvion saa pystyyn siinä tapauksessa, että vastustajan purku on huono. Hyvät joukkueet pystyvät siirtämään kiekkoa kerran omalla alueella mieheltä toiselle, jolloin purku on aivan satavarma. Jos kuvio saadaan kuntoon, ylivoima on myös hyvin passiivista, kiekottomien miesten liike on olematonta, jolloin syöttölinjoja ei ole juuria käytettävissä ja vastustajan liikkuva alivoima voi huoleti painostaa Ässien kiekollista pelaaja, jolloin tilanne muuttuu laitanyhjäykseksi, joka edelleen johtaa purkukiekkoihin. Parhaassa tapauksessa laukaukset, joita tulee siis murto-osa siitä määrästä mitä pitäisi, tulevat laidan vierestä tai siniviivalta, jotka eivät ole ylivoimassa parhaita vetopaikkoja.
Väistämättä tulee mieleen se, että harjoituksissa passiivinen alivoima mahdollista passiivisen ylivoiman ja tätä kautta tulee noidankehä, joka sitten pelitilanteessa näkyy suurina vaikeuksina, kun vastustaja onkin aktiivinen. En ole laskenut, mutta olisi varsin mielenkiintoista laskea, kuinka moni tappioputken aikaisista takaiskumaaleista on tullut alivoimalla ja kuinka monta ylivoimamaalia on saatu aikaan vastaavana aikana. Tase on joka tapauksessa pahasti miinuksella. Toki liikkuva alivoima ja oman siniviivan aktiivinen puolustaminen merkitsevät riskiä siihen, että vastustaja pääsee joko loistosuorituksella tai omalla virheellä maalipaikkaan ikään kuin ilmaiseksi, mutta näitä tilanteita vartan meillä on Lankku maalissa. Nykyinen tapa, jossa vastustaja saa periaatteessa ilmaiseksi vedellä siniviivalta ja hyvällä liikkellä myös parhailta maalintekopaikoilta, johtaa pitkällä tähtäimellä liian suureen takaiskumäärään.
Ylivoimalla tulisi taas tehdä mielestäni muutamia selkeitä muutoksia. Ensinnä neliön keskelle tulisi olla laukaisija. Jos ajatellaan esim. Fadun ympärille rakennettua ylivoimaa, jota Fadu siis pyörittää oikean b-pisteen kaarelta, tarvitaan rightin pelaaja neliö keskelle aloituspisteiden väliin ampumaan suoraan syötöstä. Paras tässä lienee Patu Tuominen. Kolmas hyökkääjä on perustilaneessa maalinkulmauksella hieman maalin takana, tähän tarvitaan leftin mies, pistetään Hakanen kehiin. Puolustajat ovat viivassa, oikealla Peltonen ja vasemalla Korpisalo. Näin Peltonen pystyy pienellä liikkeellä ampumaan suoraan Fandulin syötöstä tai siirtämään viivaa pitkin Korpisalolle. Huomattavaa on se, että kukaan ei ole perustilanteessa maskissa, en ole ikinä ymmärtänyt Ässien viehtymystä sijoittaa mies maskiin, persaus kiinni kassarin kypärässä, jo ennen kuin minkään näköinen tilanne on päällä. Tällöin on erittäin vaikeaa saada minkäänlaista tilannetta päälle, koska yksi mies uhrataan. Vastustajan toinen pakkiahan on joka tapauksessa oman maalin edessä.
No, niin kuvio yksi. Patu Tuominen liikkuu koko ajan parin kolmen metrin rataa syvyyssuunnassa ja pakottaa neliön liikkumaan mukanaan. Jos neliön liike ei ole kunnossa, Fadu heittää lätyn ja Patu vetää suoraan syötöstä. Tällöin Hakanen nousee maalin eteen tekemään maskia, Patu ja Fadu seuraavat laukausta maalille ja lyövät mahdollisen riparin sisään. Hyvä laukaus neliön keskeltä on periaatteessa maali. Jos neliö ei anna tilaa Patulle, Fadu voi antaa helpon syöton päätyyn Hakaselle, syötön jälkeen Fadu, Patu ja Korppi liikkuvat kohtia maalia valmiina vetämään vastakiekkoon. Jos vastustaja sitoo vetäjät Haka nousee itse maalin eteen. Toinen variaatio on Fadun syöttö takakulmalle, jonne voivat hiipiä sekä Korpisalo että Hakanen vuorotellen, olennaista on liikken jatkuvuus ja ajoitus. Helppo perustapaus, jota nykyään käytetään pääasiallisesti, on Fadun syöttö Pelelle, jonka laukaus tai jatko Korpisalolle, josta suora veto. Korpisalolla mahdollisuus käyttää valelaukausta ja heittää syöttö takatolpalla odottavalle Hakaselle. Lisäksi kiekottomien miesten liikkuessa Fadun eteen jää tyhjää, josta joko maalille tai laukaus.
Liikkeen lisäksi sisään vientiin tarvitaan harjoiteltuja kuvioita. Kiekon lyöminen päätyyn on vain hätäratkaisu, joka alkaa toimimaan huomattavasti paremmin, kun kiekon sisään vienti tehdään pääasiallisesti muilla tavoilla. Ollennaista on tehdä keskialueella kiekolla jotakin. Ennen siniviivaa voidaan tehdä esim. takakierto, kahden miehen plokki kiekolliselle, neljä miestä sisään samasta laidasta, jne. Näitä pitää harjoitella ja paljon, jotta onnistuvat pelissä.
Aktiivinen pelaaminen yli- ja alivoimalla on rohkeaa pelaamista ja osin myös riskialtista. Riskien hallintaa voidaan harjoitella vain ottamalla näitä riskejä pelitilanteessa. Virheitä tulee alussa paljon, pelejä hävitään, play-off paikka karkaa, jne. Mutta silti nyt on loistava tilanne harjoitella, en pidä ollenkaan kriitisenä Ässien play-off paikkaa tänä vuonna, tulee jos tulee. Paljon suurempi virhe olisi palata vanhaan varmaan pitkä päätyyn taktiikkaan, koska se saattaisi tuottaa lyhyellä tähtäimellä ehkä muutaman pisteen enemmän. Väitän, että Lukolle tapahtui tämä virhe viime vuonna näihin aikoihin ja kauden loppuun mennessä tuloksena oli ylivoimaisesti liigan huonoin joukkue ilman mitään selvää pelitapaa. Edes se pitkä päätyyn ja kahva kainaloon ei toiminut. Lukko kärsii edelleen tästä arviointivirheestä, peli toimii vain pätkittäin ja kova paine puristaa pelaajia, jotka yrittävät nyt suorittaa jotakin sellaista, uutta pelitapaa, jota ei ole riittävästi harjoiteltu. Tällä hetkellä se sujuu kohtuullisesti, mutta enpä olisi varma miten on kuukauden kulttua.
Iloisuutta, rohkeutta ja aktiivisuutta tarvitaan koko Ässä-organisaatiolta. Mika Toivolalle ja Karri Kivelle pitäisi todeta; työnäyte nähty ja hyväksytty ja vähintään parin vuoden jatkopaperi kouraan. Tämä on signaali valmennukselle, että oikealla tiellä ollaan ja eteenpäin pojat purjeet pullistellen. Seuraavien haasteiden kimppuun. Isomäkin on jo kertaalleen myyty loppuun ja kyllä porilainen kiekkoyleisö pitää huolen siitä, että lehtereillä on väkeä myös keväällä. Massat ovat aistineet valoa tunnelin päässä ja monen vuoden kurjuuden jälkeen ollaan väkevässä nousussa. Kausikorttimyynnissä on tehty ainakin uusien aikojen ennätys Porissa, lähes kaksi tuhatta myytyä kausikorttia on puolet enemmän kuin viime kausilla keskimäärin. Juna on raiteillaan, eikä sitä pikkutakaiskut, kuten 4-5 pelin tappioputki, enää mihinkään suista. Nyt rohkeutta kaukalossa, oikeitten narujen vetoa pelaajapuolella ja sopivasti tuuria, niin kuluvan vuosikymmennen puolivälin tienoilla, korjataan työn hedelmiä. Juodaan mitalikahveja tai mitä nyt kukin haluaa mitalin kunniaksi nauttia.
