En myöskään ymmärrä Ässien kaltaisessa jengissä täällä aika usein nähtävää kokemuksen yliarvostamista. Kokemus on ehkä se ainut asia, mitä Ässien joukkueesta ei oo puuttunut varmaan ikinä. Muutenkin tuntuu kun jotkut haaveilis nyt siitä viimisestä voittajapalasesta, mikä kiinnitetään jengiin ja sit Ässät on valmis taistelemaan Stanley Cupista.
Ässien kaltaisessa vahvasti kehittymiseen filosofiansa kanssa nojaavalla jengillä (tai ainakin tästä haaveilevalla jengillä) tärkeintä olisi mielestäni, että jengissä on hyvä, energinen ja erittäin aktiivinen pöhinä. Henkisesti hitaat persoonat voidaan heivata kauas hidastamasta nuoria näyttöhaluja uhkuvia jätkiä. Mieleeni on jäänyt Eemil Viron(musitaakseni) haastattelu, kuinka innoissaan hän oli siitä kun joukkueessa on ihan älytömän hyvä ja energinen meininki ja kuinka kaikki haastavat toisiaan koko ajan eteenpäin. Ja kuinka Viron mielestä oli mahtavaa, kun joukkue on täynnä lähelle samanikäisiä, samalla aaltopituudella olevia jätkiä, eikä mitään vanhoja partoja(PL. Lajune).
Noitten nuorten jätkienkin on helpompi oikeesti olla oma itsensä ja nousta johtajarooleihin tai mihin sitten tulevatkaan kasvamaan, kun puolet jengistä ei ole mitään sata vuotiaita johtajapersoonia, ketkä kertoo miten hommat tehdään. Ja ainiin, ennen kaikki oli paremmin.
Rohkeesti vaan nuorekasta jengiä kasaan. Panostetaan siihen hyvään ja rohkaisevaan ilmapiiriin ja ehkä se ilmapiiri saa jätkiä jatkamaan jengissä jonkun vuoden pidempään. Kyllä silläkin taktiikalla joskus on mahdollisesti palaset kohdillaan ja päästään ainakin kiusaamaan sarjan jättiläisiä.