^^ Hyvä avautuminen yllä ja pitää varmasti joidenkin kohdalla paikkansa.
Ärsyttävin sana tällä hetkellä on mukava. Siis voi vittu! Tuo tuntuu olevan nykyään ainoa adjektiivi, jolla ihmistä osataan kuvata.
- Kyselin töissä eräältä esimieheltä yhdestä harjoittelijasta, että miten hän on suoriutunut, koska ajattelin käyttää kaveria omiin tarkoituksiini. Hän on kuulemma oikein mukava poika. Vähän ujo, mutta mukava.
- Töissä mietittiin, että pitäisköhän käyttää ulkopuolista asiantuntijaa yhteen hommaan. Kysyin parilta hepulta, jotka ovat tehneet aiemmin yhteistyötä erään kumppanin kanssa, että tuntevatko ne sieltä ketään pätevää kaveria. Ovat kuulemma tehneet yhteistyötä sen ja sen kanssa ja molemmat olivat oikein mukavia. Vittu!
- Sain töissä uuden tittelin ja lisää vastuuta, jonka myötä joudun/pääsen osallistumaan "isojen poikien" kokouksiin ja myös vastaan omasta uudesta osa-alueestani minulle oudolle ihmiselle. Kysyin pestin aiemmalta haltijalta tästä henkilöstä ja on kuulemma oikein mukava. Selvä.
- Käytiin muijan kanssa ekaa kertaa eräällä eläinlääkärillä. Myöhemmin puhelimessa muija kertoi äidilleen ilmeisesti kysyttäessä, että "joo, se oli oikein mukava". Sehän se onkin lääkärin tärkein ominaisuus.
- Pahinta on se kun minua väitetään mukavaksi, mitä en todellakaan ole. Yleensä kun tapaan jonkun vanhan tutun kanssa uusia henkilöitä, niin saan jälkikäteen kuulla, että "heidän mielestään olit oikein mukava". En ollut! En!
Eihän toi sana edes tarkoita mitään. Mukavuus on kaikkien muiden ominaisuuksien savuverhoa. Kukaan ei tarvitse mukavia ihmisiä mihinkään. Ystävällisyys on sitten eri asia. Sekään ei ole ominaisuus, vaan ystävällisiä ollaan silloin kun siihen on aihetta.
Voisitteko hyvät mukavuutta ihmisen ominaisuutena arvostavat ihmiset olla niin mukavia ja tehdä minulle tämän kerran mieliksi? Syökää hiekkaa ja pistelkää nuppineuloja kainalokuoppiinne. Kiitos, olitte oikein mukavia.