Bast kirjoitti:
Huvittaa aina tämä aika ajoin esiin nouseva kommentti: mainoksia ei tarvita. Kuka sen asian päättää? Kuluttajatko? Jos mainonnalla ei olisi vaikutusta, sitä ei harjoitettaisi. Vaikka kuinka ihmiset väittävät olevansa immuuneja mainoksille, pitävänsä mainoksia typerinä, huonoina ja lapsellisina, siitä huolimatta he ostavat mainostettuja tuotteita. Mainonta toimii.
Meikäläinen pärjäisi vallan mainiosti maailmassa, jossa ei ole mainoksia. Joku muu taas tekee ostopäätöksensä mainosten perusteella. Ei siinä sen kummempaa. Olen puhunut asiasta omalta kohdaltani.
Enkä ole väittänyt olevani immuuni mainoksille. Totta kai mainosten viestit vaikuttavat. Hyvin harvoin ostan mitään mainosten perusteella. Päätökseen vaikuttaa ensisijaisesti tarve.
Ja kyllä, ostan mainoksissa esitettyjä tuotteita. Niitähän useimmiten kaupasta löytyy.
Mutta toki, kyllähän mainonta saa ihmiset ostoksille. En vain ole yksi heistä. Ainakaan kovin usein.
Bast kirjoitti:
Tähän kohtaan kuuluu esittää väite, että ihmiset ostavat tuotteita mainonnasta huolmatta, koska tarvitsevat niitä. Kuitenkin tiedetään, että ominaisuuksiltaan tasaveroisten tuotteiden ollessa kyseessä tunnetumman brandin menekki on suurempaa. Jos tarjolla on vaikka kaksi samanhintaista ja keskenään päällisin puolin vertailukelpoista dvd-soitinta, toinen on Sony ja toinen Yumazuki, suurin osa ihmisistä ostaa Sonyn, vaikka Sonyn mainonta olisi kuinka ärsyttävää tahansa. Yumazuki voi olla vaikka samassa tehtaassa ja samoista osista koottu, mutta sillä ei ole merkitystä, jos suurin osa ihmisistä ei ole merkistä koskaan kuullut.
Mukaan vertailuun pitää myös ottaa merkkien suuntautuminen. Sony on koko kansan elektroniikkaa ja Jumatsuikka sitten enemmän erikoismerkki (näin olettaisin, koska merkki on minulle jokseenkin vieras, mitä nyt joissain katalogeissa on vilahatanut ohi silmien).
Yleensä kaivelen netistä tai vaikka TM:stä tietoa, jos olen ostamassa vaikka dvd-soitinta ja kiusaan liikkeessä vielä myyjää, jos mieltä askarruttaa joku juttu. Jumatsuikkia ei hyllyssä ole, mutta eipä ole monessa liikkeessä tätä vastaan kävellytkään. Tai sitten olen ollut sokea.
Elämänlaatuun Jumatsuikan puute ei ole suurta lovea tehnyt. Tähän mennessä Citymarketin tarjouksesta (!) ostettu JVC on pyörittänyt elokuvat mukisematta.
***
Toisaalta, kaupan hyllyssä ovat vierekkäin Snickers ja Rainbow´n pähkinäsuklaa. Valitsen Rainbow´n kahdesta syystä. A) Patukka on jokseenkin samanlainen sielultaan kuin brändisuklaa B) Snickers maksaa 20 senttiä enemmän.
Rainbow ratsastaa Snickersin brändin siivellä, mutta mitäpä siitä. Suklaata se vaan on. Samalla tavalla moni muukin tulee kisaan ison brändin siivellä.
Bast kirjoitti:
Vaikka em. Yumazukin valtti on laatu, sen on kilpailtava hinnalla pysyäkseen kuvioissa. Voidaan jopa sanoa, että mainonnalla voidaan kasvattaa laatua. Merkkiliikkeissä myytävät rätit on usein ommeltu jossain kehitysmaassa ja viereisessä sweatshopissa tai jopa samassa pajassa kyhätään myös Aholaidan ja Vapaa Valinnan halpiskuteita. Merkkivaatteiden valmistuttaja on pannut mieluummin nekin rahat brandin luomiseen ja voi sitä kautta huutaa lumpuistaan kovempaa hintaa.
Jep, ja mielikuvien perässä juoksevat ihmiset ostavat kalliilla brändivaatteita, että kokevat olevansa hyväksyttyjä sosiaalisessa lokerossaan (nimim. Jalassa alelaarista ostetut Espritin farkut).
Brändin vaatteet ovat yleensä laadukkaampia kuin halpikset. Brändi ja laatu elävät jonkinlaisessa symbioosissa. Adidas on tasan varmasti kestävämpi kuin Alehallin vitosen verkkarit.
Bast kirjoitti:
Tärkeintä on siis olla tunnetumpi kuin kilpailija. Ei tarvita sen kummempaa sanomaa. Pääasia, että lyödään rumpua ja kovaa. Informatiivisen mainonnan aika on kaukana takanapäin, nyt viestitään tunteilla ja tunnelmilla, mielikuvilla ja mielleyhtymillä. Harva sen homman osaa, mutta koska jo pelkkä esilläolo on parempi kuin kynttilänsä vakan alla pitäminen, saavat kuluttajat riesakseen kovin kirjavaa tarjontaa. Mainonta toimii.
Sääli, että kehitys tosiaan menee tähän suuntaan. Tunteet ja tunnelmat ovat ihan kivaa höttöä, mutta kun hetken pohtii mainostetun tavaran tarvetta, kääntyy fiilis yleensä sille puolelle, että ilmankin pärjää. Ihminen tarvitsee loppujen lopuksi hyvin vähän tavaraa ympärilleen.
Jännä ilmiö sinänsä tuo, että menestyäkseen pitää olla toista tunnetumpi. Joskus muinoin riitti se, että teki muita parempia tuotteita.
Kännykkäliittymä tuli hommattua Radiolinjan aikana. Vaihtaisin kiireen vilkkaa liittymäni Elisalta pois pelkästään huonon mainonnan vuoksi. Mutsis on -liittymät tai niiden mainokset eivät vaan ole Elisaa kummempia.