Hiitelän ongelma, näin Twitter-tuotoksiinsa perustuen analysoituna, on valittamisen lisäksi se, että jätkällä ei tunnu olevan alkeellisintakaan huumorintajua. Varsinkaan itseensä kohdistuen.
Minua asiat, joista hän twiittaa sinänsä kiinnostavat ja sen vuoksi roikkui seurattavien listallani aivan liian kauan, kunnes lopulta poistuin hänen seuraajistaan, koska pelkäsin verisuonen katkeavan päästäni hänen tuotoksiaan lukiessani.
Toinen jääkiekkotoimittaja, joka aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia jatkuvalla rutinallaan on Tuomas Heikkilä. Hänen kohdallaan on pakko ihmetellä, onko ikinä mikään ollut hänellä hyvin tai onko esimerkiksi jääkiekossa, työssään, Suomessa tms. mitään asiaa, mikä hänestä olisi hyvin, mukiinmenevästi tai edes juuri ja juuri siedettävästi JYPin mahdollisen voiton lisäksi (tosin silloinkin täytyy rutista vastustajasta, tuomareista, toimittajien kurjasta kohtelusta, yleisömäärästä, yleisöstä muuten, hallista, tuolista, missä istuu, alkoholipolitiikasta ja kaikesta muusta asiaan edes etäisesti liittyvästä.) Häntäkin roikotin Twitter-seurattavissani aivan liian pitkään samoista syistä kuin Hiitelää, mutta lopulta ei pää kestänyt. Ruudun tilauksenkin peruin, koska selosti niin usein SaiPan pelejä ja sai minut täysin vakuuttuneeksi pitkän suostuttelun jälkeen, että olen täysi idiootti, jos maksan niin huonosta tuotteesta, kuin jääkiekon SM-Liigan katselusta. Monta kertaa joutui lähetyksissä kertomaan, kuinka kamalaa kaikki on ja kuinka ketään ei voi tämä Liiga mitenkään kiinnostaa, ennen kuin sai minut vakuuttuneeksi, että oikeassa on ja että ei minuakaan kiinnosta maksaa Ruudun tilausta. Hassua kyllä ilmeisesti keltaisilla betonirappusilla seisoskelu on minusta niin hauskaa hupia, että rahan sijoittaminen siihen, että kävin seisoskelemassa moisilla Liigapelien aikana Liigan paskuudesta huolimatta tuntui aina oikein hyvältä ajatukselta.
Näiden toimittajien lisäksi täytyy sanoa, että Ika Lehkosen provot alkavat olla jo aika nähtyjä.
Minua asiat, joista hän twiittaa sinänsä kiinnostavat ja sen vuoksi roikkui seurattavien listallani aivan liian kauan, kunnes lopulta poistuin hänen seuraajistaan, koska pelkäsin verisuonen katkeavan päästäni hänen tuotoksiaan lukiessani.
Toinen jääkiekkotoimittaja, joka aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia jatkuvalla rutinallaan on Tuomas Heikkilä. Hänen kohdallaan on pakko ihmetellä, onko ikinä mikään ollut hänellä hyvin tai onko esimerkiksi jääkiekossa, työssään, Suomessa tms. mitään asiaa, mikä hänestä olisi hyvin, mukiinmenevästi tai edes juuri ja juuri siedettävästi JYPin mahdollisen voiton lisäksi (tosin silloinkin täytyy rutista vastustajasta, tuomareista, toimittajien kurjasta kohtelusta, yleisömäärästä, yleisöstä muuten, hallista, tuolista, missä istuu, alkoholipolitiikasta ja kaikesta muusta asiaan edes etäisesti liittyvästä.) Häntäkin roikotin Twitter-seurattavissani aivan liian pitkään samoista syistä kuin Hiitelää, mutta lopulta ei pää kestänyt. Ruudun tilauksenkin peruin, koska selosti niin usein SaiPan pelejä ja sai minut täysin vakuuttuneeksi pitkän suostuttelun jälkeen, että olen täysi idiootti, jos maksan niin huonosta tuotteesta, kuin jääkiekon SM-Liigan katselusta. Monta kertaa joutui lähetyksissä kertomaan, kuinka kamalaa kaikki on ja kuinka ketään ei voi tämä Liiga mitenkään kiinnostaa, ennen kuin sai minut vakuuttuneeksi, että oikeassa on ja että ei minuakaan kiinnosta maksaa Ruudun tilausta. Hassua kyllä ilmeisesti keltaisilla betonirappusilla seisoskelu on minusta niin hauskaa hupia, että rahan sijoittaminen siihen, että kävin seisoskelemassa moisilla Liigapelien aikana Liigan paskuudesta huolimatta tuntui aina oikein hyvältä ajatukselta.
Näiden toimittajien lisäksi täytyy sanoa, että Ika Lehkosen provot alkavat olla jo aika nähtyjä.