Juha Sipilä: Uskovainen insinööri lesta-alueelta ei edusta millään lailla minun Suomeani. Esittää mukavaa kansanmiestä, mutta ajaa häikäilemätöntä oikeistopolitiikkaa EK:n juoksupoikana.
Näsäviisastelee Nobel-palkitulle taloustieteilijälle. Sekoilee itse faktoissa ja sen jälkeen
järjestää potkut toimittajalle. Toivottavasti pääministerikausi jää yhteen ja mielellään vielä vajaaksi, jotta Sipilä voisi palata pohjoiseen rakentelemaan häkäpönttöautoja.
Anne Berner: Kuvottava
veronkiertäjä, joka vaihtoi kokoomuksen kepuun vain siksi, että sai lupauksen ministerinsalkusta. Tietenkin Berner on tämän kieltänyt, mutta paskaa puhuu varmasti. Esiintyy lastensairaalahankkeessa jonain suurena hyväntekijänä, vaikka tällaiset hankkeet pitäisi rahoittaa verovaroilla. Ai niin, mutta eihän niitä verovaroja tule tarpeeksi, kun niin monet upporikkaat mulkut kiertävät veroja.
Anneli Jäätteenmäki: Harvasta poliitikosta tulee niin epäluotettava vaikutelma kuin Jäätteenmäestä.
Terhi Peltokorpi: Lestadiolainen Helsingin kuntapolitiikassa. Hyi saatana. Oulunsaloon tämmöiset.
Alexander Stubb: Oksettavan pinnallinen amerikkalaistyyppinen poliitikko.
Twiittiensä perusteella Stubbilla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa, vaikka onkin tohtorismies. Stubbin suurin ansio on se, että hän on saanut Jyrki Kataisen näyttämään siedettävältä pääministeriltä ja poliitikolta.
Sanni Grahn-Laasonen: Entinen iltapäivälehden toimittaja ja Stubbin avustaja, hyvännäköinen. Näillä avuilla ministeriksi. Osoitus siitä, että nykyisessä kokoomuksessa tärkeintä on se, miltä kaikki näyttää. Tosin tämä on puolueen, ei Grahn-Laasosen vika. Soidensuojeluohjelman jäädyttäminen ja "vapaaehtoinen" suojelu on vastenmielistä kokoomuspaskaa, jossa luonnolla ei ole mitään arvoa.
Susanna Koski: Ottaa voimakkaasti kantaa työmarkkina-asioihin, vaikkei tajua niistä mitään. Legendaarisin oli
väite ammattiliittojen sopimasta palkkakatosta, jonka vuoksi työnantaja ei muka voinut maksaa työntekijälle niin korkeaa palkkaa kuin olisi halunnut.
Ihailee Lapuan liikettä, vaikkei luultavasti edes ymmärrä, mitä asioita kyseinen liike ajoi. Jos ymmärtää, niin vielä pahempi.
Laura Räty:
Ihmetteli, kuinka moni tienaa alle 2 600 euroa. Tämä oli nolo lausunto etenkin siksi, että Räty toimi Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavana kaupunginjohtajana. Oli ilmeisesti täysin pihalla alaistensa palkoista. Ylimielinen pullasorsa, joka harrastaa myös
verosuunnittelua.
Jaana Pelkonen: Kuka häntäkin äänestää ja miksi? Sopii hyvin nykyiseen kokoomukseen. Yksikään poliittinen kannanotto ei ole jäänyt mieleen (onko niitä edes?), mutta ulkonäön muistavat kaikki. Kokoomuksellehan se sopii hyvin.
Tarja Halonen: Yksinkertaisesti huono presidentti. Ei noussut koskaan puoluepolitiikan yläpuolelle. Samaten feminismi näkyi liikaa puheissa ja teoissa. Esiintyi koko kansan presidenttinä, mikä oli todella röyhkeää. Halosen aikana tuntui pikemminkin siltä, että maalla ei edes ole presidenttiä. Vaikka kokoomusta on tullut viime vuosina usein haukuttua, niin Niinistö on kuitenkin ollut hyvä presidentti ja suoranainen taivaan lahja Halosen jälkeen.
Jaakko Laakso: Vasemmistoliiton pahin häpeäpilkku epäiltyine
Stasi-kytkentöineen. Ei tajua edes hävetä. Omien kokemusteni perusteella vielä hyvin ylimielinen ihmisenä.
Astrid Thors ja
Eva Biaudet: Todellisuudesta vieraantuneita hyväosaisia ruotsinkielisiä maailmanparantajia.
Hannu Oskala: "Vain" helsinkiläinen kuntapoliitikko, mutta hyvä esimerkki siitä, miksi vihreitä haukutaan kokoomuksen puisto-osastoksi. Oli esimerkiksi ihan kiimaisena yhtiöittämässä Palmiaa ja hermostui niille vihreille, jotka olivat asiasta eri mieltä.
Janina Andersson: Kauniisti sanottuna täysi idealisti. Jos töykeämmin sanon, niin olen terävämpiäkin vihreitä tavannut. Vanha sovinisti Loka Laitinen kurmotti Anderssonia aikoinaan oikein kunnolla kolumneissaan. Hän muisti aina mainita keskustelut ydinvoimasta Anderssonin kanssa. Kun ydinvoiman hyvistä puolista alettiin puhua, Janina peitti korvansa ja alkoi hokea "ei, ei, en halua kuulla!". Onneksi pääsi politiikasta eläkkeelle.
.......
Kas, listalle ei yltänyt yhtään persua. Yleensä persut herättävät ihmisissä hyvin kiihkeitä tunteita puolesta ja vastaan, mutta minua persut ovat tähän saakka lähinnä huvittaneet.
Jussi Niinistössä on kyllä ainesta päästä tuolle listalle vielä, ainakin
ylimielisyyttä alkaa löytyä.