Pitänee tässä ajan kuluksi rustata jonkinlaista henkilökohtaista näkemystä päivän peleistä.
Kärpät-Tappara -peliin vaivautunut jäi kyllä ihmettelemään, oliko kentällä käynnissä II divisioonan kamppailu normaalia hienoimmissa puitteissa. Siksi halutommalta kummankin joukkueen peli näytti. Kontakteista ei ollut tietoakaan ja kummankin joukkueen harhasyöttö- tai muu töpeksimiskiintiö tuli kyllä täytetyksi viimeisen päälle. Kärpät siis voitti pelin 4-2. Kärpiltä plussaa voi antaa yritteliäälle neloselle (Aarnio-Saarenheimo-Haataja), joka värkkäsikin kaksi maalia. Aarnion hurjaa pommitusta tosin jäin odottamaan. Jokinen ja Lievers pelasivat myöskin mukiinmenevästi samoin kuin Pyörälä, kun taas tshekkikaksikko Ton&Tenkrat vaelteli varjojen rajamailla koko matsin ajan. No, ehkä treenipelit ei vielä nappaa. Korhonen paransi loppua kohden, vaikkei hirvittävän tiukille joutunutkaan.
Tappara puolestaan oli kehno ja pelasi huomattavasti huonommin kuin esim. Lahden turnauksen finaalissa SaiPaa vastaan. Mäkkäri lähti pukukoppiin kesken ekan erän, eikä sieltä takaisin tullut. Pirteimpänä kirvesrintana nostaisin esiin Koskenkorvan, jonka osumatarkkuudessa näyttäisi vieläkin olevan parantamisen varaa. JOjanen antoi nimittäin muutaman maukkaan lätyn, josta kiekko olisi pitänyt laittaa sisään. Muut olivat harmaata massaa. Suuri ihmetys oli, että Tapparan puolustuksen nimimiehet seurasivat muutaman kärppämaalin johtaneessa tilanteessa vastustajan hyökkääjien tekemisiä kaikessa rauhassa laittamatta tikkua ristiin. Välivaara-Luoma -pari tuntekoot pistoksen sydämessään. Maalissa Lehdolla ei todellakaan ollut paras päivänsä.
Illan paikalliskamppailu oli intensiteetiltään aivan eri luokassa, mutta niinhän se tuppaa ärrä-cupin peleissä usein olemaan. HIFK aloitti pelin mallikkaasti, muttei saanut kiekkoa sisään. Ruudulla ja Kuhdalla oli varsinkin makoisat paikat, mutta tällä(kään) kertaa ei natsannut. Liikettä löytyi, mutta ajatusta ei niinkään. Lisäksi ylivoimapelin totaalisen huonouden huomasi varmasti jokainen katsoja, vaikka narrien alivoima varsin mallikkaasti sujuikin. Harjoituksissa on siis yksi varma ohjelmanumero tiedossa: YV. Jokerit esimerkiksi sai kiekon vaivatta alueelle ja mylly lähti pyörimään. Tehot jäivät kyllä naapurillakin puuttumaan. Kahdessa jälkimmäisessä erässä ote kääntyi Jokereille. IFK hallitsi näennäisesti, muttei oikeastaan saanut ensimmäisen erän kaltaisia paikkoja aikaan, saati sitten kiekkoa maaliin. Ottelusta tuli kieltämättä mieleen Suomi-Irlanti -potkupallomatsi, jossa Irlanti rankaisi armotta paikoistaan kuten Jokerit tänään.
Yksittäisistä IFK-pelaajista vielä sen verran, että ei se Draper nyt surkea ollut. Jalkasen maali pomppi vähän ihmeellisesti, mutta verrattuna esim. Tapparan Lehtoon Tomppa oli huomattavasti parempi. Kohtuullinen peli Draperiltä (ja kuka käski hyökkääjien jäädä nollille?).
Puolustuksessa plussaa sai Pasi Saarinen, joka terveenä pysyessään on todella tärkeä palikka IFK:n alakerrassa. Hedberg oli ennakko-odotuksiin nähden loistava. Ilman odotusarvoakin ihan ok. Kiekko pysyy lavassa, eikä tällä kertaa ollut hätää kärsimässä omalla alueella. Kelpaa 6 pelaavan pakin joukkoon tämän päivän esityksillä. Söderholmin suorituksiin olin myös varovaisen tyytyväinen. Kiekon kanssa parempi kuin odotin, ei mitenkään erityisen fyysinen. 6 pelaavan pakin joukkoon. R-P oli neutraali ilmestys, pari sählinkiä, mutta vastapainoksi varmaa oman pään peliä, kovuutta ja narrin koulutusta. Kantor oli surkea. Mies yritti selvästi olla vara-Z oikean ollessa estynyt. Senhän tietää mitä siitä seuraa. Höntyilyjä sinne sun tänne, välillä hyökkäyksen kärkenä jne. Robert voisi keskittyä ihan vaan puolustamiseen ja jättää kikkailemisen sen paremmin taitaville. Muista pakeista ei oikein saanut käsitystä (Hannu Pikkarainen, Teemu Kolehmainen, A-P Lamberg), mitä nyt kiekko pyöri useasti omassa päädyssä nelosen ollessa kentällä (Kolehmainen-Lamberg).
Hyökkäyksessä ykkösketju oli aika pitkälti varjojen mailla. Tuomo oli mainio, mutta kädet olivat välillä huurteessa. Simicek puolestaan jätti tahdottoman kuvan itsestään ja antoi yllättävän monta harhasyöttöä. Ja nopeudellahan mies ei ole pilattu. Pärssinen oli pahemman luokan mikkihiiri. Havaittavissa ei ollut jälkeäkään tutusta röyhkeydestä vaan esitys näytti lähinnä pelokkaalta neppailijalta. Täytyy todellakin toivoa, ettei harjoituspeli tällä kertaa jaksanut kiinnostaa.
Kakkosessa Hirso eikä Vihko esittäneet mitään hurraa-huutojen arvoista. Kuhta oli myönteinen ilmestys kuskatessaan onnistuneesti kiekkoa hyökkäysalueelle. Ehkä Kibestäkin on johonkin? Kolmosessa Grünn, Häppölä ja I.Pikkarainen olivat omia energisiä itsejään. Nelosessa Salminen, Viitaluoma ja Järvinen eivät saaneet suuria aikaan. Viitaluomalle plussaa mojovasta niitistä Malmivaaraan.
Vähän tuli ikäviä flashbackejä viime kaudelta. Ylivoima ei toiminut sitten millään. Nuoret pelaajat luistelivat innokkaasti, mutta ilman tehoja. Konkarit surffasivat yössä (pl. Kuhta). Omassa mielessäni uskalsin odottaa parempaa kuin, mitä nyt nähtiin. Nolla tehtyä maalia kertoo kuitenkin karun totuuden, vaikka vastassa olikin huippuveskari. Huomisen krapulapeliltä ei sitten uskalla kauheita odottaa. Yleensä nuo pelit ovat menneet lähinnä surffailun puolelle.