Tulihan sitä hallilla käytyä paikallispelitunnelmaa haistelemassa, viime kaudella sellaiseen ei suotu vielä mahdollisuutta mutta nyt tämäkin on sitten koettu.
Tahtoo lisää!
Täytyy tunnustaa, että hallissa vallinnut tunnelma yllätti minut täysin. Sitä ei maakunnanpoikana ole paljoa päässyt haistelemaan paikallispelitunnelmaa tällä tasolla, joten kokemuksena tämä oli todella kiehtova ja kiinnostava. Itseasiassa tunnelma Jokerit-HIFK pelissä oli kokonaisuutena parempi kuin useimmissa synnyinpaikkakunnallani näkemissäni liigapeleissä, ja nyt ei vielä edes pelata liigaa vaan "vain" ja ainoastaan harjoitusotteluita. Täytynee toivoa, että kauden kuluessa saan mahdollisuuden nähdä paikallispelin tai miksei useammankin.
Muutama huomio pelistä.
Valitettavasti Jokerit veivät voiton, valitettavasti siksi, koska huomasin rinnassani sykkivän pienen hifk-sydämen. Mitähän mahtanee käydä kun se kasvaa suureksi?
Mutta niihin huomioihin.
Pelillisesti HIFK oli ensimmäisessä erässä selkeästi vahvempi, heillä oli useita selkeitä maalintekopaikkoja - valitettavasti reppu ei heilunut. Varsinkin erän alku oli hyvää peliä HIFK'lta, sitä oli suorastaan ilo seurata - samoin oli ilo seurata HIFK-fanien mahtavaa kannustusta!
En nyt ryhdy itse peliä analysoimaan vaan kirjoitan mieleeni juolahtavia huomioita kenttäpelaajista. Tässä vaiheessa kautta minusta monasti on haastavampaa seurata yksittäisten pelaajien otteita kuin kokonaisuutta, en tiedä miksi mutta niin vain on.
Maalivahtien taistossa Lehtonen vei voiton Draperista, mutta mutta, vaikka täällä on parjattu Draperia melkoisesti niin hän ei mielestäni niin surkea ollut kuin olisin voinut olettaa hänen puheiden perusteella olevan. Monissa tilanteissa HIFK pakit eivät kyenneet siivoamaan maalinedustaa tarpeeksi hyvin ja näin ollen pudonneet ja kimpoilleet kiekot jäivät pelattavaksi liian pitkäksi aikaa. Toki Draper haparoi huomattavasti useammin kuin Lehtonen muttei kuitenkaan aivan mahdottomasti, muuten haparoiko viimeksi mainittu laisinkaan? Ainakaan minun silmään ei kovinkaan montaa haparointia sattunut.
Ensimmäisen erän jälkeen Jokeri-puolustus sai pakan kasaan huomattavasti vastustajaansa paremmin, tämä osaltaan auttoi Lehtosta.
Puolustajista huomioni kiinnittyi eritoten kahteen "sankariin". Toinen kunnostautui enemmän pahassa kuin hyvässä, eli Jokereiden Terran Sandwith. Ei hän aivan niin huono ollut kuin odotin mutta toisaalta hän ei kyennyt olemaan maalinedustan kuningas millään muotoa. Hän ei kyennyt kovinkaan tasaiseen työskentelyyn, hetkittäin hän pystyi pelaamaan varmaan peruspeliä joka voisi jopa hyödyttää Jokereita mutta seuraavassa vaihdossa hän saattoi tehdä todella hätiköityjä ratkaisuja, ja pelata muutenkin hyvin epävarmasti. Tällainen pelaaja on kyllä eräällä tapaa painajainen omille. Joutui nololla tapaa TRuudun yliajamaksi, tämän jälkeen koetti muutamassa vaihdossa hakea "revanssia" - onnistumatta siinä.
HIFK'n puolustuksesta silmiini sattui tavanomaista useammin Niclas Hedberg, ehkäpä tiedostamattani kiinnitin hänen otteisiin huomiota. Ei hänen pelillistä panosta surkeaksi voi missään nimessä sanoa, paikoitellen hän esitti kelvollisia otteita mutta mutta, varsinkin puolustuspäässä hän joutuu tavattoman usein vaikeuksiin suurikokoisten hyökkääjien kanssa. Pelillisiltä (kiekollisilta) taidoiltaan hän kyllä mielestäni mahtuu HIFK'hon mutta sitten kiekoton pelaaminen ei häneltä luonnistu läheskään tarpeeksi hyvin, pisteet hänelle kuitenkin siitä, että tässä pelissä hän ainakin tsemppasi parhaansa mukaan eikä aivan helpolla luovuttanut. Hän voisi jopa menestyä tuon(kin) kokoisena pakkina mikäli kiekollisten taitojen ohella hänen luonteensa olisi huomattavasti v-mäisempi. JHag'ko se sanoi The Ketjussa, että häntä kannattaisi ehkä kokeilla hyökkääjänä, tämän allekirjoitan täysin.
Hyökkääjistä kiinnostavin oli ehdottomasti T. Ruutu. Hän esitti oivallisia otteita, ilta olisi ollut hänen osalta erinomainen mikäli reppu olisi heilahtanut niistä tarjotuista paikoista edes kerran. Kauden aikana hänestä tullaan kuulemaan vielä moneen kertaan niin hyvässä kuin pahassa. Vaikuttaa todella tunnolliselta ja varmalta nuorukaiselta - kypsältä suorastaan.
Hän ajeli todella kylmäpäisesti Terran'in jäihin. Tässä vaiheessa oli mukava havannoida vieressäni istuneen Jarkko Ruudun ilmeitä ja eleitä, oli ilmeisen tyyväinen veljensä otteisiin. Todella hienoa nähdä Suomessa kehittyvän T. Ruudun kaltaisia fyysisiä ja samalla taitavia nuorukaisia.
Ruudun veljeksille tsemppiä tulevaan kauteen!
Mitä jäin kaipaamaan... ainakin HIFK-fanit selkäni takana esittivät kolmannessa erässä toiveensa kovaäänisesti huutamalla "Roman kentälle, Roman kentälle, Roman Vopat kentälle" (tjsp).
Minulle jäi hyvä fiilis HIFK'n tappiosta huolimatta.
vlad#16.