No, minuun kyllä on tehnyt huomattavan vaikutuksen SKP:n enemmistön reagoiminen syksyllä -68, missä se erottui kai kaikista muista puolueista ja olennaisestihan noita asemia säilytettiin läpi 70-luvun vaikka painostus oli hurjaa ja ajan henki hyvin haastava. Samaten tulee SKDL:n puolelta mieleen Ele Alenius ja Kalevi Kivistö, jotka eivät edes yrittäneet hakea suosiota Tehtaankadulta, tai sitten joku kuolemaansa ajettu Salomaa 70-luvun alusta. Kun olet itse jättänyt tuon sangen emotionaalisen ja kokonaisvaltaisen liikkeen niin ehkä näet sen nyt hieman epänyansoidusti?
Tästä samaa mieltä. Lisääkin vastaavia löytyisi.
Mutta SKDL oli omansa. Hyvin fiksut Kivistö ja Alenius ja monet muut eivät olleet samalla tavalla kiistoissa mukana. He eivät kuuluneet SKP:n riveihin. Enemmistön ja vähemmistön jako kulki SKP:n sisällä ja hajaannus tapahtui SKP:ssa, ei sen ulkopuolella. SKP:n enemmistö reagoi moniin muihinkin asioihin kuin Tsekkoslovakian miehitykseen oikein. Mutta samaan aikaan enemmistön toimesta puolueessa roikotettiin lisäkannatuksen vuoksi ns. taistolaisia, otettiin rahaa Neuvostoliitosta ja vastineeksi pitäydyttiin mm. puolustamasta demokratiaa tai arvostelemasta suoraan Neuvostoliiton julkaisemia valheita tai maan jatkuvia vainoja. Poikkeustilanteita oli, mutta linja oli äärisuomettumisesta vielä useita napsuja Neuvostoliiton suuntaan.