Ajattelin, että tänä vuonna en jaksa kirjoitella perusteluja valinnoilleni. Sitten päätin kirjoittaa muutaman huomion ja yhtäkkiä onkin taas tekstiä kasassa.
1. Dyyni (Dune)
Ainut kosketukseni Dune-sarjaan on ollut aiemmin Dune 2000, jota olen mahdollisesti testaillut ilmestymisensä aikaan (1998). En ole siis perehtynyt Dunen maailmaan, mutta olen kyllä aina tiedostanut sen merkittävyyden ja (kultti)suosion. Villeneuven ohjaamat elokuvat ovat miellyttäneet suuresti niin sisällöllisesti kuin visuaalisuudeltaan ja näin kävi tämänkin filmatisoinnin kanssa. Kiinnostava maailma, kiinnostava juoni, tyylikäs ohjaus ja hyviä näyttelijöitä. Jatkoa jäi odottamaan mielenkiinnolla.
Yleisesti ottaen minua häiritsee suuresti CGI:n ylenpalttinen käyttö nykyelokuvissa, mutta jännästi Villeneuven elokuvissa se CGI:kin näyttää hyvältä. Ja silloinhan siinä ei ole mitään vikaa.
2. Boss Level
Koska Mel Gibson on minulle näyttelijöistä ykkönen, on tämä elokuva ollut tiedossa pitkän aikaa. En kuitenkaan uskaltautunut katsomaan sitä ennen kuin nyt tämän äänestyksen vuoksi. Epäilyttää nimittäin nykyään nämä uudemmat elokuvat joita mainostellaan vanhojen sankareideni nimillä ja naamoilla, kun se voi hyvinkin tarkoittaa sitä, että sankari näkyy ruudulla noin kaksi minuuttia ja elokuva on ihan hirveää paskaa. Boss Level kuitenkin pääsi matalista ennakko-odotuksista johtuen yllättämään varsin positiivisesti.
Erittäin viihdyttävää toimintaa, jossa hyödynnetään Groundhog Dayn, Source Coden ja Edge of Tomorrown kaltaisissa elokuvissa käytettyä ideaa toistuvasta päivästä. Kaikki nuo mainitsemani elokuvat ovat hyviä ja niin on tämäkin. Noh, kökköä CGI:tä tässä kyllä on hieman. Miksi esimerkiksi veriroiskeita ei voi tehdä enää käytännön efekteillä, jos CGI:llä saadaan tällaista jälkeä? Niin ja eipä se Gibson tässä hirveästi ruutuaikaa saa pääpahiksen roolissaan, mutta alistaa karismallaan toki kaikkia silloin kun pääsee esille.
Onneksi myös aiemmin pienistä sivurooleista minulle tuttu Frank Grillo suoriutuu päärolistaan hienosti. Tässäkö olisi uusi kovien toimintaleffojen vakiokasvo? Kaverilla on ikää 56v, joten neesonmaisesti kypsässä iässä uudeksi toimintastaraksi nouseminen mahdollistaisi sellaiset 15v tehokasta aktiiviuraa.
3. Wrath of Man
Toimintastaroista kun on ollut puhe, niin Jason Statham on alle 60v toimintatähtien kärkipäätä. Pitkälti samanlainen hahmohan mies on jokaisessa leffassaan, mutta mikäs siinä, kun se toimii. Tylyyn toimintaan tyly päähenkilö, joka pystyy uskottavasti potkimaan pahiksia perseelle. Guy Ritchien ohjauksesta kun on kyse, niin elokuvaan yhtään ennakolta tutustumatta pohdin, että olisiko tässä kyseessä jotain Snatchin kaltaista? No ei ollut Snatchia, mutta sen sijaan saatiin kivan synkkää ja tylyä toimintaa. Yleisestä hengestä tuli mieleen vähän muutaman vuoden takainen, hyvin positiivisesti minut yllättänyt Den of Thieves.
Josh Hartnettia ei olekaan hetkeen elokuvissa näkynyt ennen tätä. Meni oikein hetki ennen kuin osasin tunnistaa. Ja Scott Eastwood taasen näytti parrassaan tiettyjä ilmeitä tehdessään ihan isältään sieltä Dollaritrilogian ajoilta.
4. Nobody
Lähtötiedot elokuvasta olivat noin 100% makuuni sopivia. Korkean ikärajan toimintaa, tavallaan kostotarina ja käsikirjoittajana John Wickin käsikirjoittaja. Mutta, pääosassa on Bob Odenkirk? Mitä helvettiä? Hieman oli vaikeuksia suhtautua mieheen uskottavana toimintatähtenä ja täten myös siihen, että miten elokuva voi toimia. Bob kuitenkin hoiti homman kotiin ja eipä asiaa tullut elokuvan aikana enää pohdittua. En nyt jää kummemmin odottelemaan Bobilta jatkoa toimintatähteydelleen, mutta tässä yhteydessä ei miehen suorituksesta ollut valittamista.
Mitään uutta ei tämä elokuva genressään tarjoa, mutta jos siitä genrestä sattuu pitämään, niin suosittelen. Loppumättö nyt ehkäpä olisi voinut olla vähän parempikin. Koin siinä jonkinlaisen lässähdyksen tunteen, josta syystä Wrath of Man meni rankingissa ohi.
Bobin lisäksi näyttelijöistä täytyy huomioida, että Christopher Lloyd oli aika ilahduttava roolissaan ja vanha kunnon Michael Ironsidekin oli kaivettu naftaliinista kehiin. Rasczak's Roughnecks!
5. The Last Duel
Sain katsottua tämän elokuvan näin pari tuntia ennen äänestysajan loppua, joten en kauhean paljon päässyt sitä sulattelemaan. Voinee olla, että kuuluisi korkeammallekin, mutta tällä hetkellä sijoitan nyt tähän väliin. Ainakin siis pisteille kuuluu.
84-vuotias Ridley Scott on ohjannut aiemmin urallaan joitain suosikkielokuviani, mutta myös joitain ihan järkyttävän huonoja tekeleitä. Tämä leffa menee onneksi sinne paremmalle puolelle. Keskiaika näyttää niin ankealta ja raadolliselta kuin voisi kuvitellakin kaiken lähdemateriaalin perusteella. Ja raadolliselta näyttää Matt Damonin esittämä ritarikin (ihan mahtava mulletti). Elokuvassa kerrataan tiettyjä tapahtumia kolmesta eri näkökulmasta ja tuo on vähän sellainen juttu, joka ei minulle yleisesti ottaen niin uppoa - että siis toistellaan samaa sisältöä tietyillä variaatioilla. Mutta ymmärrän toki asian pointin. Itse kaksintaistelu on toteutettu kyllä todella tyylikkäästi - jännitys saadaan nostettua tappiin ja yhteenotto näyttää siltä, että nyt ei leikitä.
Ben Affleckia ei muuten olisi välttämättä ihan heti tullut tunnistettua, jos en olisi tiennyt, että hän on mukana elokuvassa.
-----
Muista näkemistäni elokuvista satunnaisia huomioita ranking-järjestyksessäni:
- (6) The Marksman putosi viiden parhaan joukosta ihan viime hetkellä The Last Duelin vuoksi, joten tästä leffasta oli tullut kirjattua jo vähän enemmänkin ajatuksia ylös: Liam Neeson oli joitain vuosia sitten selitellyt, että hän lopettaa nyt toimintaleffojen tekemisen, mutta näköjään niitä pukkaa edelleen pihalle. Hyvä näin, sillä mies toimii karismallaan näissä edelleen, vaikka ikä alkaa toki tulla hiljalleen vastaan. Vanha tähti + meksikolainen poika tekevät roadtripin. Näin jos ideaa pelkistää, niin myös viime vuonna ilmestynyt Clint Eastwoodin Cry Macho sopii samaan kuvaukseen. The Marksman on toki toiminnallisempi ja kirjoissani myös toimivampi. Ei mitään ihmeellistä, mutta Neesonin elokuvia on aina mukava katsella. Mies on ääneltään ja olemukseltaan Hollywoodin isällisin hahmo. Viihdyin.
- (7) News of the Worldista on pakko todeta, että enpä nyt kauhean tarkasti enää elokuvasta muista, kun katsomisestaan on vierähtänyt melkein vuosi. Mutta sen muistan, että ihan viihdyttävä oli. Länkkärit ovat mieleeni ja Hanks on totutusti hyvä. Ihan täysosuma tämä ei kuitenkaan ollut.
- (8) Don't Look Up on myös Netflixin parempaa tuotantoa. Nykyajan tiettyä järjettömyyttä kuvataan valitettavan osuvasti. Aihealueen käsittelyn johdosta aika selkeä poliittinen lataus kokoajan mukana. Ron Perlman oli kiva nähdä tällaisessa tuotannossa mukana ja hahmonsa osui minun huumorintajuuni - olenhan 36v "boomeri".
- (9) Cry Macho on kunnioitettava saavutus 90-vuotiaan Eastwoodin ohjauksena ja näyttelynä, mutta kärsii tietyistä vioista; mukana on vähän ongelmallisia kohtauksia ja lapsinäyttelijä ei ole kauhean kehuttava. Onkohan kukaan muuten yleensäkään ohjannut ja näytellyt pääosaa 90-vuotiaana tätä ennen, kun puhutaan ns. oikeista elokuvista, ei mistään Irma-mummon kotivideoista?
- (10) Those Who Wish Me Dead on Taylor Sheridanin käsikirjoittamista elokuvista selkeästi heikoin. Kaikki muut ovat toimineet hienosti, mutta tämä jäi valitettavasti telineisiin vähän jokaisella osa-alueella.
- (11) The Many Saints of Newarkia on vähän hankala vertailla muiden leffojen kanssa, kun ajattelen sen lähinnä pidempänä (ja heikompana) The Sopranos esiosa-jaksona. Kiinnostava, mutta olisi voitu toteuttaa huomattavasti paremmin. Etenkin sisällöstä olisi saanut karsia jotkut täysin turhat hahmot ja juonilangat pois ja panostaa enemmän niihin olennaisimpiin.
- (12) Jungle Cruise. Seikkailuleffat ovat lähellä sydäntäni, mutta mutta... Vähän liikaa CGI:tä / green screenin edessä kohellusta. Kertonee toki lähinnä siitä, että olen vanha. Nykyisten vähänkään nuoremmalle yleisölle suunnattujen blockbustereiden mittapuulla tätä ei voine kuitenkaan kauheasti parjata. Ihan ok.
- (13) Free Guyn aihepiiri osuu makuhermooni, sillä onhan GTA-pelisarjaa tullut hakattua sieltä 1997-vuoden ykkösosasta lähtien. Toteutustapa vaan ei sitten ole ihan minun palani kakkua. Veikkaan, että olen vain liian vanha tässäkin kohtaa. Huomaa esimerkiksi kuinka viittaukset pelaaja-tubettajiin ja Marvel-leffoihin ovat varmasti mahtavaa kamaa kohderyhmälleen (kuten avovaimolleni), mutta minut jättävät aika kylmäksi.