Minut on ajettu äärimmäisen hankalan valinnan eteen. Mutta katsotaanpas ensin itsestäänselvyydet:
1. Tool: Lateralus Pitkästä aikaa loistavaa raskaamman tyylin edustusta, täst mie tykkään! Loistavia muusikoita, biisejä ja lyriikoita, bonuksena hieno keikka Provinssissa. Täysin uusi "löytö" minulle.
2. Eels: Souljacker Uskomaton meisinki kavereilla tällä levyllä. Jo viime vuoden Daisies of the galaxy oli hieno, mutta tämä tuoreempi, täysin uudella ja rokilla otteella tehty läpyskä kyllä räjäyttää loputkin rockapankin perustuksista taivaan tuuliin. Vain E voi tehdä yksinkertaisen pateettisia, riimejä tyyliin "In this world of shit, baby you are it" ja kuulostaa silti niin vakavalta ja uskottavalta. Tämä rullaa kuin kordari, ja tämänkin bändin/levyn arvostusta nostaa - ei ihan mikä tahansa show - vaan Vuoden Keikka joka tapahtui loppusyksystä VR:n makasiineilla Helsingissä.
Pohdinnan jälkeen pronssille yltää
3. 22-Pistepirkko: Rally of love
Kyllähän tämä on hyvä levy, ei siitä mihinkään pääse. Välillä juututaan vähän turhiinkin kikkailuihin syntikoilla, mutta vahvana kokonaisuutena ja tarttuvien ralli of rakkauksiensa siivittämänä tämä levyke nouseepi mitaleille. Ja tältäkin bändiltä ensimmäinen hankkimani levy.
Siinäpä nämä, taakse jäi auttamatta hienoja levyjä kuten Mercury Revin All is dream, Radioheadin Amnesiac, joka tippui kolmikosta todennäköisesti ainoastaan syystä, etten ole vain saanut sitä hankittua, Absoluuttisen nollapisteen kokoelma Olen pahoillani, Badly drawn boyn Hour of bewilderbeast, jonka jouduin jättämään tylysti ulos koska se ilmestyi kaiketi jo viime vuoden puolella, - ja kyllä - Outkastin Stankonia.
Sitten biisejä ilman sen kummempia perusteluja:
1. Radiohead - pyramid song
2. 22-Pistepirkko - Bloodstopper
3. Outkast - Gasoline dreams
Bonus: kummastusta, vaan ei vihastusta, herättää tämä katurockin, scandinavian rockin, tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua, nousu ja uho. Yhtäaikaako kaikki nämä pohjoismaiset bändit löysivät Appetite for Destructionin ja Generation terroristsin ja päättivät perustaa bändin?
Todellista ahdistusta, vitutusta, misantropiaa yms. herättää sieluton, aatteeton, väritön, hajuton, mauton (tuliko jo Blues mieleen?) numetal, joka ei ole tulossa mistään eikä menossa minnekään ja pyrkii lisäksi kategorisesti aliarvioimaan kuluttajansa ikää ja älyä. Ennustan ja toivon pikaista kuolemaa tälle musiikkisuuntaukselle.
Lisäksi jotkin suomiräpnimet voisivat harkita mieluummin uranvaihdosta vaikkapa MTV3:lle tai SubTV:lle "juontamaan" halpoja nuorisolle suunnattuja tusinaviihdeohjelmia idiooteilta idiooteille. Onnistuisivat varmasti paremmin siellä.
Anssi Kela on saanut osakseen paljon ansaittua inhoa, vihaa, kateutta ja sääliä. Vielä enemmän vihaavat puhunevat täälläkin minun suullani.
Jotain tietenkin unohtui, mutta saa olla tuossa.
Editoinpa vielä joitakin merkkejä...